Joulu on meillä hyvin perinteinen perhejuhla, jota on tullut vietetty käytännössä joka vuosi Suomessa perheen kesken. Ainoa poikkeus tähän tuttuun kaavaan on ollut Chicagossa vuonna 2013 viettämäni joulu, joka oli osa minun ja veljeni suurta Amerikan automatkaa. Tätä taustaa vasten olikin poikkeuksellista lähteä tänä jouluna lunta ja kylmyyttä karkuun tänne läntiselle tyynellemerelle, jossa vietimme Niinan kanssa jouluaattoa eilen täällä Guamin saarella.
Koska Guam on Yhdysvaltojen territorio, vietetään saarella joulua hyvin amerikkalaiseen tapaan. On kuitenkin outoa nähdä valaistuja poroja ja joulupukkeja istuskelemassa huojuvien palmupuiden juurella. Vielä oudompaa on ajaa avoautolla viidakon keskellä kuunnellen (ja hyräillen) radiossa soivien guamilaisten joululauluversioiden tahtiin, kuten kaikkien rakastama ”Jungle Bells and Coconut Shells”.
9000 kilometrin lentomatka Guamiin oli pitkä ja kesti peräti kaksi vuorokautta, sillä ylitimme matkalla kansainvälisen päivämäärärajan matkalla Honolulusta Guamiin. Samalla saimme myös kääntää kellojamme 20 tuntia tulevaisuuteen, kun Vancouverin -10 UTC aikavyöhyke vaihtui Guamin +10 UTC:hen. Jetlagia onkin ollut ilmassa ensimmäisten kahden illan aikana, minkä lisäksi myös +30 asteen helle sekä trooppinen kosteus uuvuttavat viileämpään ilmanalaan tottunutta suomalaista.
Jouluaattomme kului vähemmän perinteisissä merkeissä kahdessa sotamuseossa vieraillessa sekä Ypao Beachin upealla koralliriutalla snorklatessa. Guamissa olemme aina huomiseen tapaninpäivään saakka, jonka jälkeen lennämme naapurisaari Saipanille. Näillä kuulumisilla toivotan blogini lukijoille hyvää ja rauhallista joulua täältä Mariaanienhaudan reunalta!
