Trooppisesta Guamista matkamme tosiaan jatkui pohjoiseen Saipanin saarelle, joka yllätti meidät positiivisesti. Meillä ei ollut kovinkaan suuria odotuksia Saipanin suhteen, mutta saari yllättikin kiintoisalla toisen maailmansodan historiallaan sekä upeilla hiekkarannoillaan. Hieman yllättäen kiinalaisia turisteja on ollut matkamme saarilla huomattavan vähän, mutta korealaisia ja varsinkin japanilaisia on sitten näkynyt senkin edestä. Sekä Guam että Saipan eivät kumpikaan tunnu olevan länkkäreiden, edes amerikkalaisten suosiossa, jonka piiriin saaret kuuluvat, mutta Palaulla tapasimme muutamia eurooppalaisiakin. Suomalaisen passin vilauttaminen näillä leveyspiireillä saa kuitenkin useimmiten osakseen kummastusta siitä, onko se edes oikea maa ja missä ihmeessä tämä Finland oikein sijaitsee.
Siirtyminen sangen kehittyneistä Guamista ja Saipanista vielä kehittyvälle Palaulle oli melkoinen hyppäys, mutta Palau ei pettänyt korkeita odotuksiamme. Tämä pieni saarivaltio on maanpäällinen paratiisi ja kahden ensimmäisen päivän aikana kajakoimme ja snorklasimme sekä Risong Bayn että Nikko Bay poukamissa ja lepakkoluolissa. Ehdottomasti huikein päivä oli silti eilinen uudenvuodenaatto, jonka vietimme pikaveneen kyydissä ympäri Rock Islandsin maailmanperinnöksi julistettua saaristoa tutkien.
Retkellä tekemämme maailmanluokan snorklaukset olivat yksi huikeimpia matkailukokemuksiamme, kun saimme ihailla korkeiden ja värikkäiden koralliriuttojen peittämää pinnanalaista maisemaa, tuhansien kalojen ympäröidessä meidät. Kaksi mielettömintä snorklauspaikkaa olivat maailmankuulu The Big Drop Off, jossa merenpohja putoaa lähes pystysuoraan noin 600 metrin verran. Tämä synnyttämien virtausten vuoksi paikka kuhisee sekä matalan veden että syvän veden suuri kaloja, mikä teki siitä yhden edesmenneen Jacques Cousteaun suosikkipaikoista. Täydelliseen pimeyteen häviävä syvyys ja syvyyksissä uivat hailaumat jäivät mieliimme, mutta seuraava paikka vei vielä tältäkin voiton. Siirryimme nimittäin lähistöllä sijaitsevalle The German Channelille katsomaan sisään virtaavan vuoroveden aiheuttamaa feeding frenzyä, kun jättiläisrauskujen johtamat valtavat tuhansien yksilöiden kalaparvet kauhoivat planktonia kristallinkirkkaasta vedestä. Kaiken tämän todistaminen omin silmin kaiken keskellä tuntui kuin olisi katsonut Avaraa Luontoa.
Vuotemme vaihtui lopulta Palaun lentokentällä hyvin antiklimaattisesti, kun nousimme koneeseen reissumme neljännelle etapille, Mikroneesian pääsaari Pohnpeille josta tätä nyt kirjoitan. Matkaamme on jäljellä vielä viikon verran, joka jakautuu Pohnpein ja viimeisen matkakohteemme Marshallinsaarten välillä. Täällä +31 asteen helteessä on vaikea kuvitella, että vain kahden viikon päästä laskettelemme jälleen lumisilla vuorilla. Siihen mennessä ehdimme kuitenkin vielä koluta melkoisesti viidakoita sekä nauttia autioista hiekkarannoista täällä kaukana kaikesta.
