Pääsiäisen osuminen tänä vuonna poikkeuksellisen aivan maaliskuun viimeisiin päiviin tarkoitti, että tarjolla oli mahdollisuus lähteä hieman kotinurkkia kauemmas kokeilemaan vielä hyvässä talvikunnossa olevia laskettelurinteitä. Löimmekin suunnitelmamme lukkoon jo heti alkutalvesta, varatessamme majoituksen Kamloopsin lähellä sijaitsevaan Sun Peaksin laskettelukeskukseen.
Sun Peaks pinta-alaltaan Kanadan toiseksi suurin laskettelukeskus, jossa olemme vierailleet kahdesti aiemmin. Ensimmäisen kerran olimme siellä laskettelemassa kolme vuotta sitten, joskin tuolloinen talvi on lähihistorian huonoin ja lumitilanne oli jo helmikuussa todella aneeminen. Seuraavan kerran vierailimme alueella elokuussa 2016, kun kävimme Kamloopsista käsin vaeltamassa kukkien peittemillä alppirinteillä.
Sun Peaksin pieni alppikylä
Laskettelukeskus on jäänyt mieleemme hyvin perheystävällisenä ja noin 400 kilometrin etäisyys Vancouverista tarkoittaa ainakin Whistlerin ruuhkiin tottuneelle käytännössä tyhjiä rinteitä. Matkaan lähdettiinkin hyvin mielin kello kolme kiirastorstain iltapäivällä. Ajokeli Coquihalla Highwaylla oli ajankohtaan nähden loistava ja kuivaa vuoristomoottoritietä oli nopea ajaa perille saakka. Yllätykseksemme itse Kamloopsissa ei ollut lunta laisinkaan ja paksu hanki tuli vastaan vasta ylös Sun Peaksille ajettaessa, jossa alppikylä sijaitsee 1200 metrin korkeudessa.
Aamupäivän puuteria
Pitkäperjantain aamupäivä valkeni lumisateina ja lunta satoi aina iltapäivän puolelle saakka. Tämä oli mahtavaa, sillä mukavaa puuterilunta oli rinteissä sen verran reippaasti, että laskimme Niinan kanssa melkein koko aamupäivän mustia rinteitä. Pehmeä lumi antoi hyvin pitoa jyrkempiinkin rinteisiin, joita tulee yleensä laskettua vähemmän.
Iltapäivästä keli poutaantui
Iltapäivästä keli kuitenkin selkeni, mutta vasta lauantai oli kunnolla aurinkoinen päivä. Auringosta huolimatta elohopea pysytteli alhaalla ja kahden kilometrin korkeudessa oli koko päivän noin kymmenen astetta pakkasta. Keli oli silti mitä parhain ja laskimmekin niin kauan kuin vain jalat jaksoivat, pitkälle iltapäivään saakka.
Huipulla oli kylmää mutta kaunista
Mahdollisesti kauden viimeiset laskut
Kanadassa ainoastaan pitkäperjantai (eng. Good Friday) on vapaapäivä, joten sunnuntai oli meille paluupäivä. Ajoimme kotiin vanhaa ykköstietä, joka on pidempi reitti, mutta huomattavasti kauniimpi ajoreitti Fraser Canyonin kautta. Päätökseemme vaikutti myös tieto siitä, että Coquihalla satoi runsaasti lunta, mikä haittasi paluuliikennettä huomattavasti.
Olimmekin kotona mukavasti iltapäivällä takanamme todennäköisesti tämän talven viimeiset laskettelupäivät. Ainakin jossei tässä sitten innostu vielä yhteen laskettelupäivään lähivuorilla tai sitten Whistlerillä. Takana on joka tapauksessa toinen loistava kausi kausi putkeen, jolloin sukset saivat kyytiä kerrakseen. 🙂
