Meillä on hyviä uutisia! Palasimme juuri Yhdysvaltojen rajalta ja meillä on nyt taskuissamme todistus pysyvästä asumisluvasta Kanadaan (eng. Permanent Resident, PR)! Tämä tarkoittaa, että aiemmin paljon harmia aiheuttaneet säätämiset tilapäisten työlupien kanssa on nyt taakse jäänyttä elämää ja olemme oikeutettuja asumaan ja työskentelemään täällä ilman rajoituksia. Hurraa! 😛
Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin vuonna 2013 ja päivitetty toukokuussa 2018.
Aiheeseen liittyen lue myös: Ruljanssi Kanadan työlupien kanssa ja Hakemus Kanadan kansalaisuudesta.
Tähän saakka oleskelumme on ollut luonteeltaan tilapäistä ja riippuvaista voimassaolevista työluvista. Työluvan saaminen tai vaihtaminen ovat jo itsessään sangen kimuranttia ja vaatii sekä kärsivällisyyttä että tuuriakin. Työlupa on myös voimassa vain tietyn ajan, yleensä 2-3 vuotta, mihin saattaa vaikuttaa myös passin vanhentuminen. Työluvan on toki tarkoituskin olla vain tilapäinen, sillä ulkomaalaisen työläisen odotetaan lähtevän maasta luvan umpeuduttua tai työtehtävän päätyttyä, mikä on normijärkeen käypää.
Työluvat ovat aina tilapäisiä
Ainoa keino saada pysyvä status Kanadaan onkin anoa PR:ää, mikä on yleensä hidasta ja sen saamiseen saattaa kulua vuosiakin. Pysyvää asumislupaa haetaan usein jo ulkomailta käsin, mutta käsittelyajat ovat tuolloin helposti vuosia. Intian kaltaisista kolmannen maailman maista haettaessa hommaan voi kulua huonossa tapauksessa kokonainen vuosikymmen, eikä tulos ole mitenkään varma. Myös Euroopasta käsin haettuna käsittelyajat ovat muutaman vuoden mittaiset, joskin käsittelyä on viime vuosina nopeutettu (vuoden 2018 tilanne) Kanadan lisättyä maahanmuuttoa.
Lupaan vaaditaan itse hakemuksen lisäksi täydellinen terveystarkastus sekä useimmissa tapauksissa myös noin kolmituntisen, melkein ylioppilaskokeen tasoisen kielikokeen suorittamista. Me laitoimme hakupaperit sisään melkein heti viimeisimmät työluvat saatuamme, sillä tiesimme että niiden parin vuoden määräaika kuluisi hakemuksen käsittelyn aikana nopeaan.
Kanadan kunniaksi on sanottava, että maahanmuuttoon liittyvät säännöt ovat erittäin selkeitä ja hallituksen nettisivuilta löytyy runsaasti tietoa prosessista sekä kaikki tarvittavat hakemukset ja liitteet. Hakemuksen täyttäminen ei vaadi lakitoimiston käyttöä, mutta aikaa ja vaivaa kyllä vaaditaan. Hakemukseen nimittäin sisältyy runsaasti henkilötietoa paitsi itsestä, myös lähisukulaisista, sillä pysyvän asumisluvan saaneen on mahdollista tietyillä ehdoilla sponsoroida lähisukulaistensa hakemuksia. Joissain maissa sukusuhteet ovat myös erittäin lavea ja leväperäinen käsite, joten on hyvä, että asia selvitetään perusteellisesti.
Ehkä kaikkein rasittavinta hakemuksessa on vaatimus täydellisestä luettelosta kaikista ulkomaanmatkoista viimeisten 10 vuoden ajalta. Tästä voi nykypäivänä kertyä helposti melkoinen lista, joskin EU:n sisällä liikuttaessa matkat kirjautuvat järjestelmiin lähinnä lennettäessä. Tässä piilee kuitenkin asian hankaluus, sillä hakijan on todella vaikea muistaa kaikkia matkojaan tai niiden tarkkoja päivämääriä, mutta kaikki on kuitenkin ties missä tietokannoista, mistä viranomaiset voivat niitä tutkia. Siksi hakemuksen laatimiseen kannattaakin käyttää aikaa ja päivämääriä etsiä valokuvien aikaleimoista ja niin edelleen… 🙄
Hakemuksen lähettäminen myös maksaa monta sataa dollaria hengeltä ja laitoimme omat hakemuksemme sisälle heti tammikuussa. Maaliskuussa pitkältä kuuden viikon Washingtonin työmatkaltani palattuani, kävimme vaaditussa terveystarkastuksessa. Tarkastuksen tarkoituksena on estää ja kartoittaa tarttuvien tautien ja esimerkiksi sukupuolitautien tilannetta ja ne voivat vaikuttaa hakemuksen hyväksymiseen.
Meillä ei ollut tarkastuksen kanssa mitään ongelmia, mutta siitäkin kukkaromme keveni toistasataa dollaria. Lääkäristä tulokset lähetetään suoraan maahanmuuttovirastoon arvioitavaksi.
Onneksemme meidän ei tarvinnut suorittaa englanninkielen koetta, joka on kolmituntinen ja kuulemamme mukaan sangen tiukka setti. Kokeen tarve liittyy hakemuksen tyyppiin, mutta olemme kuulleet sitä vaaditun englantia puhuvista maistakin tulevilta, esimerkiksi australialaisilta ja briteiltä. Koe vaatii runsaasti tarkkaavaisuutta, eivätkä natiivitkaan saa siitä välttämättä kovin hyvää arvosanaa.
Kielikokeen kanssa meitä lienee auttanut eniten Provincial Nominee Programmilta (PNP) saamamme suositus, joka itsessään pohjustaa pysyvää asumislupaa kohden. Tässäkin mielessä PNP:n hankinta on meilestämme harkinnan arvoista. 💡
Kaiken tämän jälkeen meidän auttoi vain odottaa. Olimme valmistautuneet joutua odottamaan yli vuoden ajan, mutta saimmekin nyt elokuun alussa tiedon meille hyväksytystä pysyvästä asumisluvasta! Ainoa mitä meidän piti enää tehdä statuksemme vakinaistamiseksi oli vierailla rajalla, poistua maasta ja palata takaisin.
Todistus pysyvästä asumisluvasta
Tämä niin kutsuttu flagpole edellyttää kävellä Amerikan rajalle ja pyytää näitä eväämään maahantulo. Toki Amerikkaan voi myös ajaa, vaikka tankkaamaan, mutta pitkien autojonojen vuoksi flagpole on nopein tapa. Tällöin nimittäin poistuu Kanadasta virallisesti ja joutuu palaamaan maahan Kanadan rajaviranomaisten kautta, jotka prosessoivat mukana olevan hakemuksen ja myöntävät varsinaisen pysyvän asumisluvan.
Aluksi mukaansa saa vain valtavan asiasta kertovan virallisen paperin, sillä varsinainen Permanent Resident Card tulee postissa vasta myöhemmin. Kortti sekä pysyvä asumislupa ovat voimassa viisi vuotta ja ne pitää tämän jälkeen uusia. Tämä on kuitenkin helpohko urakka ja se on meillä edessä vasta vuonna 2018.
Tästä päivästä lähtien olemme siis Kanadan pysyviä asukkaita, mutta emme kuitenkaan kansalaisia (eng. Canadian Citizenship). Tämä ja Kanadan passi vaativat vielä erillistä kansalaisuuden hakemista, mihin on oikeutettu vasta yli kolme vuotta pysyvänä asukkaana oltuaan.
Viralliset kortit saapuivat postissa
En tiedä tuleeko kansalaisuutta ja sen mukana tulevaa äänioikeutta koskaan haettua, mutta on silti huojentava tieto että meidän asumistamme Kanadassa ei uhkaa enää mikään. Työpaikan vaihtaminen tai jopa eri kaupunkiin muuttaminen onnistuvat meiltä nyt pelkällä päätöksellä, ilman pitkiä ja hankalia hakemusruljansseja.
Tämä jos mikä on erittäin huojentava tieto meille, jotka viihdymme tässä maassa niin hyvin ja onkin hienoa miten onnistuimme saamaan PR:n vain 1,5 vuodessa. Paljon tuota nopeammin sitä ei pystykään saamaan, mikä on hauska tieto, kun muistelee kuinka paljon meillä onkaan ollut ongelmia työlupien kanssa. Ei kuitenkaan enää. 😀
Voiko Kanadaan muuttaa eläkeläisen, jos on näyttää vakaat tulot Suomesta ja on paljon varallisuutta? Kielitaito on ymmärrettävää ja muuttaisin aluksi yksin.
Terve Pasi,
Anteeksi hieman viivästynyt vastaukseni. Pääasiassa Kanadaan voi muuttaa vain tässä kirjoituksessa kuvaamani pysyvän asumisluvan turvin. Ilman sitä maassa voi vierailla ainoastaan turistina, mikä tarkoittaa Suomen tapauksessa maksimissaan kolmen kuukauden mittaisia lomajaksoja vuodessa. Kanadaan ei siis voi tuosta vain muuttaa, oli varallisuutta tai ei.
Pysyvän asumisluvan saaminen on helpointa kun on vielä työikäinen ja töissä kiinni. Yleensä se järjestyy hankkimalla kanadalainen työpaikka. Tätä kautta pääsee myös kanadalaisen julkisen terveydenhuollon piiriin, mikä on tärkeä seikka eläköidyttäessä.
Kaksi muuta keinoa muuttaa tänne ovat täällä asuvan lähisukulaisen sponsorointi pysyvälle asumisluvalle tai sitten lähinnä miljonääreille soveltuva pysyvän asumisluvan saaminen investointiohjelman kautta.
Tämä kaikki saattaa tuntua hankalalta EU-kansalaisen näkökulmasta, kun EU:n sisällä voi vapaasti muuttaa ja asua missä tahansa muussa maassa. Kuitenkin heti EU:n ulkopuolella tilanne on eri ainakin länsimaissa. Erilaisiin halpamaihin eläköityminen on varmasti paljon helpompaa.
Onnea suunnitelmiin!