Kerrotaanpa nyt Dresdenin upeasta kaupungista, jossa vietimme marraskuun viimeisen viikonlopun. Idea lähteä juuri Dresdeniin syntyi siitä, että kaupungissa järjestetään Saksan vanhimmat joulumarkkinat ja ne olivat juuri tuolloin auenneet. Lisäksi Dresden sijaitsee Berliinin lähellä, vain 200 kilometriä pääkaupungista etelään. Päätöstä lähteä ei haitannut sekään, että meno-paluu junaliput maksoivat yhteensä kahdelle hengelle vaivaiset 59 euroa.
Dresden on voimakkaasti kasvava 508 000:nen asukkaan Saksin osavaltion pääkaupunki Tsekin rajan tuntumassa. Kaupungin kautta kulkee Berliini – Praha junayhteys, jota olimmekin vuoden 2007 syksyllä matkustaneet matkallamme Prahaan. Kaupungin läpi virtaa suurjoki Elbe, jota pitkin on mahdollista purjehtia aina merelle saakka.
Dresdenin historia on vivahteikas ja kaupunki on joutunut käymään läpi monia käänteitä. Ennen suuria sotia se ehti toimia Saksin kuningaskunnan pääkaupunkina, minä aikana kaupunkiin rakennettiin lukuisia palatseja ja muita upeita rakennuksia. Silloin, kuten nykyäänkin, Dresden oli ennen kaikkea kulttuurin ja politiikan kaupunki, minkä vuoksi kaupunkilaiset olettivat kaupungin säästyvän toisen maailmansodan pommituksilta. Näin olikin aina 13. helmikuuta 1945 saakka, jolloin vain kolmen yön aikana liittoutuneet pommittivat kaupungin melkein täydellisesti raunioiksi. Pommitusten uhrimäärän arvioidaan olleen 25 000 ja 40 000 välillä, ja hengissä selvinneet pohtivat aluksi tosissaan vanhan kaupungin täydellistä hylkäämistä ja kaupungin perustamista uudelleen muualle.
Pommitusten oikeutuksesta on väännetty historioitsijoiden parissa myöhemmin kättä, monien ollessa sitä mieltä että kaupungin sotilaallinen merkitys oli hyvin pieni niin massiivisille pommitukselle. Lisäksi korostetaan sitä miten Saksan sotilasmahti oli noina aikoina jo käytännössä lyöty. Näin ollen pommituksille ei olisi ollut kunnon perusteita. Ehkä yksi syy oli halu kostaa sodan kärsimykset Saksan kansalle, mutta tästä ei ole yksimielisyyttä. Niinpä pommitukset ovat säilyneet eräänä kiistellyimpänä toisen maailmansodan lopun tapahtumana, jonka kuitenkin johti siihen, että vanha Dresden oli historiaa.
Näistä lähtökohdista oli hyvin mielenkiintoista lähteä katsomaan, miltä Dresden tänä päivänä näyttäisi. Kahden tunnin junamatkan jälkeen olimme Dresdenin kauniisti vanhaan asuun jälleenrakennetulla päärautatieasemalla. Aseman kunnostus on valmistunut vasta muutama vuosi sitten, joten asema näyttää komealta. Asemalta alkaa Dresdenin pääostoskatu, joka kulkee kohti historiallista keskustaa. Kadun varrella on lukuisia moderneja kauppakeskuksia, mutta myös valtavia laatikkotaloja muistuttamassa neljästä vuosikymmenestä DDR:n alaisuudessa.
Dresdenin päärautatieasema
DDR:n aikainen mosaiikki
Koska oli perjantai keskipäivä, kiertelimme jonkin aikaa kaupoissa sikäläistä tarjontaa katsastaen. Noin kello kahden aikaan otimme raitiovaunun hotellillemme, joka sijaitsi noin kaksi kilometriä keskustasta kaakkoon. Netin kautta olimme saaneet varattua paitsi jo mainitut halvat junaliput, niin myöskin sangen hulppean majoituksen. Yövyimme Four Points by Sheraton -luksushotelliketjuun kuuluvassa neljän tähden hotellissa noin 80 euron hintaan, mitä voi pitää sangen hyvänä diilinä. Hotelli toki sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella, mutta yhteydet sinne olivat hyvät ja kaupunginosa osoittautui jonkinlaiseksi hienostoalueeksi suurine huviloineen ja villoineen.
Hienosti maalattu rakennus
Yksittäinen huvila laitakaupungilla
Hotellille tavarat jätettämme lähdimme kävelemään takaisin kohti keskustaa. Matkan varrella poikkesimme kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevassa Großer Garten -puistossa, joka on kaupungin suurin ja vanhin puisto. Puisto on perustettu 1676 ja kuten esimerkiksi Berliinin keskustan Tiergarten, toimi se aluksi kuninkaiden ja herttuoiden metsästysalueena. Nykyisin puisto on tietysti kaikille avoin ja siellä onkin mukava kävellä. Tällä kertaa keli vain oli harmillisen kylmä. Puisto on symmetrisen muotoinen ja siellä on hienoja rakennuksia. Hienoin on puiston keskellä sijaitseva Saksin vanhin barokkipalatsi, joka nykyisin toimii näyttelyiden pitopaikkana. Saksalaiseen tyyliin suurta puistoa on mahdollista kiertää paitsi omin jaloin, myös kesäisin pienoisrautatien kyydissä istuen.
Hieno barokkipalatsi Großer Gartenissa
Puiston pohjoiskulmassa sijaitsee eräs Dresdenin nähtävyyksistä, nimittäin Volkswagenin Transparent Factory nimellä tunnettu autotehdas. Tämän huippumodernin tehtaan nimi (”läpinäkyvä tehdas”) viittaa rakennuksessa käytettyyn suureen määrään lasia. Tehtaaseen on todellakin mahdollista nähdä sisälle suoraan kadulta ja halukkaiden on mahdollista käydä turistikierroksellakin tehtaassa. Tehdas on autotehtaaksi poikkeuksellinen, sillä siitä ei synny juuri ollenkaan päästöjä. Tämä johtuu siitä, että tehtaassa suoritetaan vain autojen loppukokoaminen ja itse tuotantovaiheet suoritetaan lähistöllä Zwickaun kaupungissa. Tehtaassa kootaan volkkarin kalleinta sedania Phaetonia. Hurjana yksityiskohtana suurin osa valmiista autoista kuljetetaan tehtaasta juna-asemalle niin kutsutun CarGoTramin kyydillä. Kyseessä on tavarankuljetusta varten rakennetusta erikoisraitiovaunusta, joka kuitenkin kulkee Dresdenin raitiovaunuverkostoa pitkin. Harmillisesti emme kyseistä raitiovaunua nähneet, emmekä muutenkaan ehtineet vierailla tehtaassa. Keskityimmekin siis vain tähyilemään tehtaan ikkunoista sisälle tähän jännän näköiseen rakennukseen.
Moderni Transparent Factory
Dresdenin raitiovaunuverkosto on hyvin laaja ja seuraavaksi ajelimmekin ratikalla yli Elben Neustadtin kaupunginosaan. Kaupunginosa on rakennettu vanhan kaupungin vastarannalle ja se kuuluu olevan Dresdenin yöelämän keskus. Vaikka yleiskuva tällä puolen onkin astetta likaisempi, oli siellä täällä kauniita vanhoja rakennuksia. Aivan rannassa sijaitsee pienellä aukiolla upea Puolan kuningas Augustus II Väkevän kultainen ratsastajapatsas, joka juuri ehostettuna oikein loistaa kaikessa kullassaan. Patsaalta oli hyvä jatkaa siltaa pitkin yli Elben Dresdenin kuuluisaan vanhaan kaupunkiin.
Kultainen Augustus II Väkevä
Heti joen toisella puolen, Theaerplazin aukion ympärillä, sijaitsee neljä merkittävää rakennusta. Aukion suuntaan ehdottomasti näyttävin on kuuluisa Semperoperin barokkinen oopperatalo, jonka ylellisissä tiloissa ovat saaneet kantaesityksensä muun muassa muutamat Carl Maria von Weberin ja Richard Wagnerin teokset. Rakennus on palanut poroksi pariinkin otteeseen sitten sen rakentamisen vuonna 1841, mutta se on jälleen kunnostettu loistoonsa. Rakennukseen järjestetään turistikierroksia, mutta harmillisesti sellainen taikka ooppera, eivät aikataulultaan sopineet meidän suunnitelmiimme. Komea rakennus kyllä on ulkoakin tarkasteltaessa, joten emme olleet kovin pettyneitä.
Upea Semperoper
Aukion laidalla sijaitsee myös Zwingerin barokin tyylisuuntaa edustava palatsi. Palatsin koko suuri rakennuskokonaisuus on peräisin 1700-luvun alusta, jolloin Puolan kuningas Augustus I Väkevä palasi Ranskasta Dresdeniin ja halusi rakennuttaa itselleen jotain Ranskassa näkemiensä palatsien kaltaista. Näin syntyi Zwinger, joka muodostuu päärakennuksesta sekä sen etupihaa kokonaan ympäröivästä erittäin koristeellisesta muurista ja siinä olevista lukuisista suihkulähteistä. Zwingerin pihalle ja muurille on täysin ilmaista ja esteetöntä päästä kävelemään ja ihailemaan kokonaisuutta. Vain rakennuksen sisällä oleviin näyttelyihin on maksullista päästä. Rakennuksessa on muun muassa nähtävillä suuri Meissenin posliinin kokoelma. Mainittakoon, että koko posliini keksintönä on peräisin Dresdenin lähellä sijaitsevasta Meissenin pikkukaupungista. Zwinger on ehdottomasti pakollinen nähtävä ja kuvattava kaikille Dresdenin kävijöille.
Zwingerin pihaa ja patsaita
Meissenin posliiniesineitä näytillä
Semperoperin ja Zwingerin lisäksi Theaterplatzin reunalla sijaitsevat kaupungin suurimpiin kirkkoihin lukeutuva Hofkirchen rokokoo-tyylinen katedraali, sekä Residenzschloss, joka on entinen Saksin kuninkaiden residenssilinna. Linna on rakennettu 1400-luvulla aiemman 1200-luvulta olleen linnoituksen päälle. Linna tuhoutui pommituksissa täysin ja sitä alettiin jälleenrakentaa vasta vuonna 1985 – neljäkymmentä vuotta sodan jälkeen. Tuon ajan linna todellakin seisoi raunioina keskellä Dresdeniä! Jälleenrakennus ei vieläkään ole täysin valmis, vaikka rakennus nykyisin näyttääkin ulkoa jo valmiilta. Restaurointi ja saneeraustyö jatkuvat vielä viitisen vuotta sisätiloissa, joissa sijaitsee monia museoita ja muun muassa Grünes Gewölbe eli ”vihreä holvi”, joka on koko Euroopan laajin jalokivien ja aarteiden museo. Valitettavasti emme ehtineet viikonlopun aikana vierailla tässäkään museossa, jossa olisi nähtävissä kaikki mahdolliset arvokivet.
Residenzschloss sekä Hofkirchen
Theaterplatzin ympäristö on jälleenrakennettu täysin alkuperäiseksi, mikä onkin ainoa oikea ratkaisu, sillä jokainen ympäröivistä rakennuksista on kerrassaan upea. Yhdessä ne muodostavat vanhan kaupungin länsilaidan. Itään Augustusstraßea kuljettaessa ei voi välttyä huomaamasta Fürstenzugin valtaisaa posliinimosaiikkia, joka on maailman suurin tämän tyyppinen mosaiikki. Tämä noin 25 000 palasesta koostuva 102 x 9,5 metrinen ❗ jättiläisteos kuvaa noin tuhat vuotta Saksin historiaa esittäen yhteensä 94 merkittävää henkilöä aikajanalle asetettuna. Teos on yksityiskohdillaan ja koollaan hämmästyttävä ja on uskomatonta, että se selvisi pommituksesta melkein vauriotta.
Hienosti säilynyt Fürstenzugin mosaiikki
Kun Augustusstraßea jatkaa edelleen, saavutaan Dresdenin ehkä kuuluisimmalle rakennukselle, Frauenkirchelle. Tämä alunperin 1726-1743 rakennettu upea luterilaiskirkko kärsi pahoja vaurioita Dresdenin pommituksissa. Kaksi päivää niiden päätyttyä, kun rakenteet olivat tulipalojen jäljiltä jäähtyneet, luhistuivat kirkon rauniot kasaan. DDR:n aikaan kirkkoa ei haluttu jälleenrakentaa, vaan rauniokasa jätettin paikalleen muistutuksena sotien tuhoisuudesta. Vasta Saksojen yhdistyttyä 1990 (45 vuotta sodan päätyttyä), dresdeniläiset aloittivat maailmanlaajuisen keräyksen kirkon jälleenrakentamisen puolesta. Tarvittavat 180 miljoonaa euroa saatiinkin kasaan ja sangen paljon lahjoituksia tuli pommituksiin osallistuneesta Britanniasta. Vuonna 2005 kirkko avautui sopivasti Dresdenin kaupungin 800-vuotisjuhlia varten. Jälleenrakennettu Frauenkirche on yksi kauneimmista kirkoista, jonka olemme nähneet. Kirkko on kauniin linjakas ja sen puhdas kivipinta, yhdistettynä rauniosta löydettyihin käyttökelpoisiin alkuperäisiin kiviin, muodostavat hienon kokonaisuuden.
Upeasti jälleenrakennettu Frauenkirche
Ihan viime vuosina myös kirkkoa ympäröivä aukio on vihdoin alkanut saada takaisin vanhaa asemakaavaansa, sillä monta korttelia on täysin jälleenrakennettu entisille sijoilleen. Dresdenille pitää antaa tunnustusta siitä, että jälleenrakentaminen on toteutettu hyvin ja rakennuksille on selvästikin annettu käsky täyttää tiettyjä historiallisia piirteitä ja mittoja. Kuitenkin paikoin niistä on annettu tulla myös aavistuksen moderneja. Modernia yhdistelevä kokonaisuus toimii kuitenkin ainakin minun silmääni sangen hyvin. Olikin jännä nähdä hyvin vanhan tyylisiä, mutta kaikilta pinnoiltaan upouusia, taloja korttelikaupalla.
Uusvanhoja keskustakortteleita
Tähän väliin lienee paikallaan kertoa vuodesta 2002, jolloin Elben varren kaupungit kärsivät pahoin joen vuosisadan ennätystulvasta. Muistan itsekin tämän tapahtuman uutisista. Tuona elokuuna Itä-Alpeilla ja Tsekeissä satoi poikkeuksellisen paljon – jopa sata kertaa normaalin sademäärän verran – hyvin pienessä ajassa. Nämä rankkasateet luonnollisesti purkautuivat voimalla alueen läpi virtaaviin jokiin, kuten Tonavaan, Vltavaan sekä Elbeen. Prahassa yksi metrolinja joutui koko veden valtaan, mutta Dresdenissä koko keskusta joutui vesimassojen ympäröimäksi. Jopa yli yhdeksän metriä noussut joen pinta tulvi kaikkialle keskustaan ja aiheutti kymmenien miljoonien eurojen vesivahingot kaikissa kertomissani historiallisissa rakennuksissa. Jopa joesta reilun kilometrin sijaitsevalla, silloin juuri valmistuneella päärautatieasemalla, vesi nousi 1,5 metriä lattiasta. Vuoden 2002 tulva oli siis melkoinen ja Dresdenissä nähdyt ilmakuvat tuolta ajalta olivat melkoisen pysäyttäviä.
Muistomerkki ennätystulvalle
Perjantaimme kului lähinnä edellä mainittuja paikkoja kierrellessä ja keskustassa aikaa viettäen. Kuten alussa mainitsin, järjestetään Dresdenissä koko Saksan vanhimmat joulumarkkinat nimeltään Striezelmarkt. Markkinat on järjestetty melkein yhtäjaksoisesti vuodesta 1434 alkaen, joten kyseessä olivat peräti 574. joulumarkkinat. Voidaan siis puhua melkoisesta perinteestä, joka houkuttelee paikalle jopa 2,5 miljoonaa kävijää vuosittain.
Itse markkinat järjestetään vanhan kaupungin välittömässä läheisyydessä Altmarktilla eli vanhalla torilla. Markkinat eivät ole kooltaan Saksan suurimmat, mutta selvästi esillepanoon on panostettu ja kaikenlaista lavastetta on kojuissa ja markkina-alueella runsaasti. Ja kyllä niitä ihmisiäkin riittää. Retkemme viikonlopun ollessa markkinoiden ensimmäinen viikonloppu, ihmisiä kyllä piisasi markkina-alueella päivin ja illoin. Me emme markkinoilta mitään tavaraa ostaneet, mutta kiertelimme kyllä ja katselimme kojuja, sekä ostimme muutamia joulumarkkinaherkkuja.
Herkkuja ja vilinää perinteisillä Striezelmarktin joulumarkkinoilla
Lauantaina jatkoimme keskustassa kiertelyä ja aioimme myös vierailla Frauenkirchenin sisällä. Valitettavasti kirkko oli suljettu, sillä Saksan tv:n kakkoskanava ZDF kuvasi juuri tuona viikonloppuna Frauenkirchenissä joulukonserttia, joka tuli heti seuraavana päivänä televisiosta. Sisään ei siis ollut pääsyä kuin kutsuvierailla, mutta kupoliin oli turistien mahdollista nousta. Kupolin huippu on 91 metrin korkeudessa ja näköalatasanne löytyy 67 metristä.
Kipuaminen ylös on huomattavan helppoa verrattuna muihin vanhoihin kirkkoihin, sillä Frauenkirchenin jälleenrakennuksessa on pystytty suunnittelemaan kaikki uudelleen. Olikin jännä, miten muun muassa kaikki seinäpinnat matkalla ylös olivat uusia, ja miten seinissä oli sähkö- ja jopa verkkorasioita – kuin missä tahansa modernissa rakennuksessa. Myös ilmastointi ja lämmön säätely toimivat kuin normaalissa talossa. Matkalla ylös on mahdollista nähdä alas kirkkoon ja näimmekin television kamera- ja valaistushenkilöstöä kuvaamassa konserttia. Näiden kuvaaman materiaan näkeminen seuraavana päivänä kotona televisiosta olikin jotenkin hassua. ”Tuollahan me juuri olimme”.
Maisemia Frauenkirchenin kupolin huipulta
Striezelmarktin joulumarkkinat kupolilta nähtynä
Kupolin maisemia ihailtuamme siirryimme illan hämärryttyä Zwingerin marmorisalille, jossa järjestettiin pienempi joulukonsertti. Konsertissa esiintyi paikallinen kamariorkesteri, joka soittikin miellyttävää joulumusiikkia mezzosopraanon laulaessa. Hienot puitteet entisestään lisäsivät konsertin tunnelmaa. Konsertin jälkeen oli vielä mukava kävellä iltavalaistussa keskustassa ihmisvilinää katsellen, kunnes lopulta palasimme hotellillemme.
Kamariorkesterin joulukonsertissa
Sunnuntaina oleskelimme hotellilla melkein puoleen päivään asti, jonka jälkeen huone oli luovutettava. Käyskentelimme vielä muutaman tunnin keskustassa, kunnes koitti aika siirtyä päärautatieasemalle ja nousta Berliiniin vievään junaan. Lyhyt viikonloppureissumme oli onnistuneesti ohitse. Dresdenistä jäi hyvä maku, sillä kaupunki on kaunis ja jälleenrakentamista on tehty runsaasti vanhan ehdoilla. Kieltämättä kaupungissa vieraillessa tulee harmistunut mieli siitä, miksi kaupunkia piti noina kolmena yönä pommittaa. Ilman tuota tapahtumaa Dresden voisi olla jopa koko Euroopan parhaiten säilynyt barokkikaupunki valtavalla vanhalla keskustalla.
Historian kulku on harmittava, mutta on hienoa nähdä, että Dresden selvästi yrittää palauttaa loistonsa. Junalla Elbeä ylittäessä on mahdollisuus vielä kerran ihailla kaupungin lukuisista torneista muodostuvaa upeaa joenrannan silhuettia ja kiittää mielessään Dresdeniä hienosta viikonlopusta.
Moderni elokuvateatterin sisäänkäynti
Dresdenin silhuetti junasta nähtynä
