Puuh, eilinen meni uuvuttavat 11 tuntia Shibuyan sekä Shinjukun kaupunginosissa kävellessä. Ovat kyllä yhdet Tokion mielenkiintoisimmista kaupunginosista ja kummatkin aivan eri syystä. Ensinnäkin molemmat kaupunginosat ovat uskomattoman vilkkaita ja täynnä kuhinaa. Varsinkin Shibuyan aseman viereinen risteys on kuuluisa kuhinastaan iltaisin ja kyllähän siitä muutamat kuvat ja videot tulikin otettua. Shibuyassa ensimmäinen järkytys kuitenkin tulee siitä audio-visuaalisesta tykityksestä, mille alueen kaduilla altistuu. Valomainoksia ja suuria videoruutuja on kaikilla ja jokainen niistä huutaa kilpaa toistensa päälle. Kaduilla on myös kaiuttimia, jotka huutavat jokainen omaa musiikkiaan, joten tuloksena kaduilla on huumaava jatkuva kakofonia.
Shinjukussa silmiinpistävintä ovat tietenkin pilvenpiirtäjät, sillä kyseessä on Tokion huomattavin klusteri. Itse asiassa pilvenpiirtäjiä ei ole niin monia, mutta minusta niiden sijoittelu on nerokasta ja kokonaisuus on erittäin viihtyisä. Metropolitan Goverment Building on tietenkin upein ilmestys kaikista ja maisemat 46. kerroksesta ovat todella upeat. Päivä oli kaunis, mutta silti näkymä ei aivan yltänyt Fuji-vuorelle. Tokion kaupunkimatto oli silti suurilta osin nähtävissä ja ai että millainen se onkaan! En usko mistään maailmasta löytyvän samanlaista urbaania kaupunkirakennetta, joka on täysin yhtenäinen yli 40 x 40 kilometrin matkalta ja sisältää pilvenpiirtäjiä pitkin poikin urbanisaatiota. Aivan uskomaton näky ja tekee selväksi miten suuresta kaupungista onkaan kyse.
Shinjukun jälkeen fiilistelimme vielä iltapäivän ruuhkassa Yamanote-kehälinjalla takaisin Shibuyaan. Porukkaa junassa oli paljon, mutta mitään juniin työntämistä emme silti päässeet todistamaan. Shibuyassa maisemat olivat vieläkin upeammat pimeän jo laskeuduttua.
Shibuyasta palasimme hotellillemme, matkalla Tokyo Towerilla pysähtyen. Otimme vain yökuvat tornin juurelta, sillä emme viitsineet maksaa sisälle torniin, jonka maisemat ovat suunnilleen hotellihuoneemme tasoiset.
