Kiireiden ja Japanin matkakertomusten johdosta on jäänyt tähän saakka kertomatta mukavasta viikosta kesäkuun alussa, kun ystäväpariskuntamme saapui luoksemme. Ystävämme saapuivat Berliiniin maanantaiaamuna 7. kesäkuuta. Työpaikkamme kautta kierrettyään ja lounaan kanssamme nautittuaan, he hakeutuivat asunnollemme. Koska me olimme töissä koko viikon arkipäivät, vierailivat ystävämme itsenäisesti eri puolilla kaupunkia. Maanantai-iltana kävimme yhdessä syömässä illallisen Postdamer Platzilta löytyvässä Tony Roma’s ravintolassa, josta muuten löytyvät kaupungin parhaat ribsit.
Tiistaina ystävämme saapuivat jälleen lounaalle työpaikkamme lähettyville, josta löytyy monta loistavaa ravintolaa (pitääpä joskus listata tänne). Kello yhden jälkeen he suuntasivat jo edellisellä vierailulla haaveilemalleen jokiristeilylle. Risteilyjä on tarjolla monenlaisia ja kauniin iltapäivän kunniaksi vieraamme valitsivat pisimmän keskusta-alueen risteilyn. Tämän noin kolmetuntisen risteilyn aikana vene lipuu paitsi pitkin Spree-jokea halki Berliinin keskustan, myös Landwehr kanavaa pitkin halki eteläisen keskustan Kreuzbergin sekä Tiergartenin kaupunginosien. Reitillä on yli 50 erilaista siltaa, joissa riitti vieraiden kertoman mukaan ihmeteltävää.
Harva tietää, että Berliinin halkovien jokien ja kanavien yhteispituus on peräti 200 kilometriä ja että vesireittien poikki johtaa yli tuhat siltaa. Se on huima määrä ja yli tuplasti siltojen kaupunkina pidettyyn Venetsiaan verrattuna. Pääosa silloista on rakennettu 1900-luvun alkuvuosina, kun Spreetä alettiin käyttämään suurten laivojen liikennöintiin. Tätä vanhempiakin siltoja löytyy ja esimerkiksi Jungfernbrücke tässä asuntomme lähettyvillä on yli 200 vuotta vanha (rakennettu 1798). Se onkin kaupungin vanhin silta. Kaupungin nuorin silta puolestaan löytyy hallintokorttelista, jossa vuonna 2003 valmistunut kaareva Mierscheid-Brücke johtaa yli Spreen. Silta on nimetty kuvitteellisen poliitikon mukaan, joka on niittänyt mainetta aina 1920-luvulta lähtien. Mutta eipä mene kauan, kun oman Nikolaiviertelimme kulmalla uudelleen rakennettava Rathausbrücke valmistuu ensi vuonna.
Berliinin vanhin silta Jungfernbrücke
Keskiviikkona vieraamme vierailivat Saksan valtiopäivätalon kuuluisassa lasikupolissa. Normaalisti ilmaiseen kupoliin joutuu jonottamaan jopa toista tuntia, mutta ystävämme ollessa raskaana, he pääsivät mukavasti jonon ohitse. Illalla kävimme katsomassa Friedrichstadtpalastissa vielä viimeisiä viikkoja pyörinyttä loistavaa Qi nimistä showta. Niinan kanssa olimme jo nähneet shown yli vuosi sitten. Esitys oli kuitenkin jäänyt mieleemme upeana elämyksenä, joten lähdimme mieluusti katsomaan sitä uudelleen. Ja loistava show jälleen olikin ja pieniä erojakin oli havaittavissa aiempaan. Qi on ollut jättimenestys ja se on pelastanut talousvaikeuksissa olleen Friedrichstadtpalastin. Shown oli alunperin tarkoitus pyöriä vain puoli vuotta, mutta suuren suosion myötä sitä jatkettiin yli kahdella vuodella. Kaikki kuitenkin tulee loppuun aikanaan ja niinpä shown viimeiset esitykset pidettiin juuri kesäkuussa. Sen tilalla on nyt syyskuussa alkanut pyöriä uusi tuotanto nimeltä Yma, jota kehutaan myös loistavaksi. Lippuja syksyn esityksiin onkin esivarattu yli 120 000 kappaletta. Varmasti käymme Niinan kanssa jossain vaiheessa katsomassa tuonkin shown.
Torstaina Berliinissä alkoi kesä täydellä voimalla ja lämmöt nousivat 32 asteeseen. Koska sellaiset lämmöt eivät ole kovin mieluisia liikkua turistina, vierailivat vieraamme Alexa kauppakeskuksesta löytyvässä Loxx miniatyyrimaailmassa. Paikka on loistava ja vieraammekin ihastuivat sen satoihin yksityiskohtiin. Illalla kävimme pizzalla lähellä sijaitsevassa aidossa italialaisessa pizzeriassa, josta saa loistavaa pizzaa. Jopa pähkinöillä varustettu pizza löytyy ravintolan pitkältä listalta, mikä ei kuitenkaan tee siitä ainakaan allekirjoittaneen suosikkia.
Perjantai oli lopultakin viimeinen työpäivämme. Päivän aikana vieraamme tekivät lyhyen vierailun kauniiseen Potsdamiin. Illalla noudimme viikonlopuksi varaamamme vuokra-auton, sillä tarkoitus oli lähteä viikonlopuksi ulos kaupungista. Harmillisesti juuri samana viikonloppuna Berliinissä järjestettiin suuri ILA 2010 -ilmailunäytös, jonka vieraat olivat varanneet niin paljon vuokra-autoja, että esimerkiksi Europcarilla myytiin eioota. Onhan noita muitakin vuokraamoja lukuisia, mutta halumme oli saada vuokraan juuri avoauto, mikä ei ollut näin viime hetkellä niin helppoa. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja Sixtiltä saimme vuokralle Peugeot 308cc mallisen avoauton.
Luonnollisesti autoa oli käytävä heti kokeilemassa ja niinpä ajemille kaverini kanssa kahdestaan Länsi-Berliiniin, katto tietenkin alhaalla. 8) Täytyy sanoa, että tunnelma autossa on ihan erilainen, kun yllä ei ole kattona kuin taivas ja ikkunatkin on vaivattu auki. Pieni Peugeot ei tietenkään ole mikään urheiluauto tehoiltaan, mutta noin 150 hevosvoimalla se kuitenkin oli pienesti ärhäkkä kaupunkiolosuhteissa. Ja vaikka en ranskalaisten autojen perään olekaan, niin täytyy sanoa, että 308cc on ihan siistin näköinen peli.
Pikkunäppärä Peugeot 308cc
Koeajolla kaupungilla
Pienet koeajot tehtyämme kävimme hakemassa naiset kotoa ja kävimme heidän kanssaankin pienellä rundilla länsikaupungilla. Kyllä avoauto tuntui olevan heidänkin makuun ja takapenkillä oli kuulemma kiva olla tukan hulmutessa. Kuitenkin auringon alkaessa laskea, tuli varsinkin takapenkillä pienesti viileä. Etupenkillä ongelmaa ei niin ole, sillä sieltä löytyy lämpimän ilman puhallus niskalle. Lisäksi edessä on tietenkin paremmin suojassa (käytännössä täysin) ilmavirralta. Noh, ongelma korjaantui katon laskemalla. Ongelma, johon ei kuitenkaan ollut korjausta ovat Peugeotin 308cc:n takapenkit. Takana jalkatila on erittäin pieni, joten jouduimme edessä istumaan hyvin edessä, jotta takapenkeille mahtui.
Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin liikkeelle, sillä ohjelmassa oli sangen pitkä ajo ensiksi A11 ja sitten A20 moottoritietä kohti pohjoista. Berliinin ulkopuolelle päästyämme maisemat olivat lähinnä aavaa peltoa ja metsiköitä. Ajelimmekin sangen joutuisasti melkein tyhjää tietä pohjoiseen. Varsinkin A20 on tunnettu hyväkuntoisena ja tyhjänä, rajoittamattoman nopeusrajoituksen, autobaanana, jolla saksalaisetkin tykkäävät käydä kokeilemassa autoaan. Emme kuitenkaan halunneet ajaa koko matkaa vain autobaanaa pitkin, joten parisataa kilometriä ajettuamme poikkesimme Greifswaldin keskustassa. Greifswald on 55 000 asukkaan kaupunki, jonka asukkaista peräti 17 500 opiskelee tai työskentelee kaupungissa sijaitsevassa kuuluisassa Greifswaldin yliopistossa. Yliopisto on Saksan neljänneksi vanhin ja opetus aloitettu vuonna 1436. Vertailun vuoksi Suomessa yliopistotason opetusta alettiin tarjota vasta vuonna 1640, eli yli 200 vuotta myöhemmin! Yliopistossa on opiskellut ja työskennellyt monia kuuluisia saksalaisia, muun muassa kaksi nobel-voittajaa (Johannes Stark ja Gerhard Domagk) sekä kaksi Saksan liittokansleria (Otto von Bismarck sekä Bernhard von Bülow).
Viikonlopun reittimme
Tuulivoimala huollossa A20:sen varrella
Suuren opiskelijamääränsä vuoksi Greifwald on Saksan nuorin kaupunki, mikä näkyi katukuvassa hiljaisena lauantaipäivänäkin. Muuten kaupunki näytti meistä sangen pieneltä, mitä se toki onkin. Ilahduttavasti sodasta säilyneitä rakennuksia on kaupungissa paljon ja niitä on kunnostettu viime vuosina paljon. Erityisesti kaupungin katedraali oli komea näky sinisen taivaan alla. Mainittakoon vielä lopuksi, että Greifwald on myös tunnettu kaupunkina, jonne Itämeren kaasuputki tulee päättymään. Sen kunniaksi kaupungin satamassa olikin Itämeren alueen valtioiden lippuja liehumassa.
Ei niin paloturvallinen talo
Greifswaldin katedraali
Greifwaldista jatkoimme pohjoiseen kohti Stralsundia, jossa jalkauduimme. Stralsund on Itämeren rannassa sijaitseva kaupunki, joka tunnetaan ennen kaikkea porttina Saksan suurimmalle saarelle Rügenille. Stralsund on tunnetty myös UNESCO:n maailmanperintölistalle päässeestä keskustastaan, jossa riitti vilinää. Kuljeskelimme jonkun aikaa tämän melkein 58 000 asukkaan kaupungin keskustan kaduilla rakennuksia sekä näyteikkunoita katsellen. Löysimme kaupungista mukavan ravintolan, jossa söimme lounaaksi kalaa, rannikolla kun oltiin.
Stralsundin kaupungintalo
Kala on rannikon ruokaa
Stralsund vaikutti oikein eloisalta kaupungilta ja olen varma että katukuvassa oli paljon turisteja matkallaan Rügenille tai sieltä pois. Koska meillä oli edessä vielä pitkähkö ajo yöpaikkaamme Rostockissa, jatkoimme mekin matkaamme. Stralsundista Rügenin saarelle johtaa vuonna 2007 valmistunut uusi silta. Sillä on pituutta 2831 metriä ja jonka keskuspylonilla on korkeutta 128 metriä. Sillan kohdilla ja siitä eteenpäin liikenne vilkastui huomattavasti, sillä saksalaiset suuntaavat kesäisin joukolla tälle suurelle lomasaarelle.
Uusi silta Rügenille
Saarella on kokoa karkeasti 42x51km ja vähän valitusta reitistä riippuen sen ympäri on noin 140km matka. Kyseessä on siis suuri saari, jossa moni saksalainen viettää mieluusti lomansa rannalla makoillen ja luonnossa liikkuen. Kesäkuun alussa ruuhka ei ollut vielä aivan pahimmillaan, mutta voi vain kuvitella millaisia autoletkoja ja tungosta saarella tapaa esimerkiksi heinä-elokuussa.Ajellessamme keskellä saaren maaseutumaisemia, aloimme ihmettelemään poliisien suurta määrä. Olihan saarella nytkin paljon turisteja, mutta poliisiauton näkeminen melkein joka risteyksessä tuntui silti oudolta. Pysähdyimme huoltoasemalla Sassnitzin lomakaupungin luona ja eipä aikaakaan kun ohitse ajoi suuri määrä mustia autoja vilkut päällä ja liuta poliisiautoja perässä. Melkoisen outo näkymä niillä nurkilla, mutta saattueen perässä ajettuamme meille valkeni että Tanskan prinssi puolisoineen oli vierailulla Sassnitzissa. Se siis selitti suuret turvatoimet. Emme kuitenkaan jääneet ihailemaan kuninkaallisia vaan jatkoimme Jasmundin luonnonpuistoon. Siellä sijaitsee saaren ehkä kuuluisin luonnonmuodostelma, Königsstuhl (suom. kuninkaan tuoli). Kyseessä ovat Saksan korkeimmat kalkkikivikalliot, jotka kohoavat Itämerestä jopa 160 metrin korkuisina.
Königstuhlin 160 metriä korkeat kalkkikivikalliot
Alueelle ei ole pääsyä omalla autolla vaan auto pitää jättää muutaman kilometrin päähän pellolle rakennetulle parkkialueelle. Myöhäisenä lauantai-iltapäivänäkin alueella oli paljon ihmisiä, jotka bussi kuljetti varsinaiselle ranta-alueelle. Alue on muuten maksullinen ja siellä on sangen iso tietokeskus alueen luonnosta sekä muodostelman synnystä. Myös luontopolkuja on monia, mutta me päätimme kellon takia katsastaa vain itse kalliojyrkänteen. Maisemat jyrkänteen reunalta ovatkin huikeat ja syytä on varautua sangen tuuliseen keliin. Katse kantaa korkeuksista kymmenien kilometrien päähän, jossa on nähtävissä Itämeren laivaliikennettä. Ruotsiin saakka ei näkymä sentään yllä, vaikka sinnekin on meriteitse vain noin 50km matka.
Itämeren rannalla
Königsstuhlilta jatkoimme ajaen kohti saaren pohjoisosaa. Ajatuksemme oli poiketa Arkonanniemen majakalla, mutta sinnekään ei ollut pääsyä kuin kävellen kaukana sijaitsevalta parkkipaikalta. Emme viitsineet poistua autosta, koska matkaa Rostockiin oli vielä runsaasti. Jatkoimme siis matkaamme. Navigaattorin kartan mukaan ajoimme monin paikoin hyvin lähellä rantaa, mutta suoraan sanoen harvasta paikasta Rügeniä kiertävää tietä oli mitään näkymiä rantaan. Kaikki uimarannatkin olivat puiden takana, joten alueen kehutut hiekkarannat jäivät näkemättä.
Koska Rügen on sangen repaleinen saari, ei sitä kiertävä tie ole vielä täysin yhtenäinen. Wittowin pikkukylän kohdalla on pakko ottaa lautta noin sadan metrin matkalle. Suomalaisena voisi tietysti luulla, että lautat ovat ilmaisia, mutta eivätpä olekaan. Hinta on itse asiassa melko suolainen, sillä siihen vaikuttaa auton pituus sekä matkustajien määrä! Meille parin minuutin lysti maksoi noin kahdeksan euroa. Kerrottakoon myös, että lippuja myy lautalla liikennettä ohjaava mies, ettei tarvitse käydä tiedustelemassa asiaa rannan majatalosta.
Lyhyt mutta kallis lauttamatka
Lautalta selvittyämme otimme suunnaksi yöpaikkamme Rostockissa, jonne saavuimme puoli kahdeksan aikaa illalla. Takana oli yli 500 kilometrin matka autolla ja varsinkin takapenkillä istuneiden naisten jalat olivat puuduksissa.
Rostock on suomalaisille sangen tuttu reilun 200 000 asukkaan satamakaupunki. Kaupunki on ympäröivän Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion suurin kaupunki Warnow-joen suulla. Ensimmäinen asutus alueella on tiettävästi 1100-luvulta. Kaupungin suuruuden aika alkoi 1300-luvulla, kun se liittyi koko Itämeren kauppaa hallinneeseen Hansaliittoon. Hansaliiton jälkeenkin Rostock säilyi merkittävänä satamakaupunkina ja erityisesti DDR:n aikaan se oli koko Itä-Saksan portti maailmalle. Saksojen yhdistymisen jälkeen satama on kuitenkin jäänyt muiden saksalaisten satamakaupunkien, kuten Bremenin, Lübeckin ja Hampurin jälkeen, vaikka ihan viime vuosina sen merkitys onkin ollut taas kasvamaan päin.
Toisessa maailmansodassa Rostock joutui muiden saksalaisten suurkaupunkien tapaan raskaiden ilmapommitusten jalkoihin, minkä myötä vanha kaupunki tuhoutui melkein kokonaan. Ilahduttavasti keskustaa on sodan jälkeen rakennettu vanhan tyylin mukaisesti, minkä vuoksi nykyinen keskusta on melko ehyt kokonaisuus. Lauantai-illan aikana emme kuitenkaan ehtineet sitä juuri ihailla, sillä erittäin uudelle Pentahotellille majoituttuamme kävimme vain syömässä pihvit läheisessä ravintolassa.
Sunnuntaiaamuna ennen hotellilta kirjautumista ehdimme katsella Rostockin keskustaa. Kävelimme keskustasta rantaan, jossa olikin monenlaisia pursia laiturissa. Kaupunki oli ennen aamukymmentä todella hiljainen, mutta kyllä vilkastui kellon ohittaessa kymmenen. Meidän silmäämme Rostock vaikutti oikein viihtyisältä kaupungilta, johon meillä oli valitettavasti vain vähän aikaa tutustua tällä reissullamme. Kirjauduimme hotellilta ja otimme suunnaksi Hohe Dünen kaupunginosan aivan Itämeren rannassa.
Suihkulähde Rostockissa
Kunnostettuja taloja Rostockin keskustassa
Aurinkokäyttöisiä veneitä
Hohe Dünessä odotimme näkevämme rannikkoa ja niin näimmekin. Tosin sielläkin auto pitää jättää parkkiin ja tieltä kävellä pienesti nähdäkseen pitkänä jatkuvat hiekkarannat. Keli oli kuitenkin sangen tuulinen ja kolea, joten uimarannat eivät houkuttaneet edes katsoa. Hohe Dünellä teimme pienen kävelyn aivan niemen kärjessä sijaitsevan yleellisen jahtiklubin satama-alueella, jossa oli monia purjeveneitä laiturissa. Hohe Dünen kohdalla Rostocking läpi virtaava Warnow-joki laskee Itämereen. Joen vastarannalla on Warnemünden kuuluisa lomakaupunki, jonne pääsisi Hohe Dünen puolelta lautan kyydillä. Kello alkoi kuitenkin olla yhdentoista kieppeillä, joten otimme suunnaksi Berliinin.
Hienompi jahtiklubi Hohe Dünellä
Vuokra-auto piti palauttaa viideksi, mikä ei onneksi tuottanut ongelmia. Olisi se kyllä voinut tuottaa, sillä Berliini-Hampuri autobaanalla oli valtava yli kuuden kilometrien totaalinen liikennetukos vastakkaiseen suuntaan. Onneksi se ei kuitenkaan haitannut meitä, mutta sellaiseen olisi kyllä jumahtanut ainakin tunniksi, minkä jälkeen sitä olisikin ollut melkoisen kiire.
Auton vuokrasopimuksessa oli hintaan kuuluvia ajokilometrejä 900. Viikonloppureissumme kanssa pääsimmekin melko lähelle lukemaa, jonnekin 870 kilometrin tienoille. Matkamme oli siis melkoisen pitkä, mutta melkoisen paljon erilaisia maisemia sillä näimmekin. Reissu oli mukava myös meille Niinan kanssa, sillä emme aiemmin olleet käyneet Pohjois-Saksassa emmekä varsinkaan Itämeren rannalla. Ja toki juuri avoautolla ajelu oli hieno kokemus meille kaikille.
Sunnuntai-iltana kävimme vielä vieraiden kanssa hienohkossa Solar -maisemaravintolassa Berliinin keskustassa. Ruoka oli jälleen kerran loistavaa, mutta ravintolassa oli erittäin hiljaista. Syynä oli illalla pelattu ensimmäinen Saksan ottelu jalkapallon MM-kisoissa. Saksan peli Australiaa vastaan sujui loistavasti ja maa voitti 4-0. Ottelua seurattiin tiukasti kaikkialta ja jopa ravintolan keittiöstä kuului toistuvia kohahduksia. Ravintolalta kävelimme kotiin koko matkan, jonka varrella saimme todistaa jokaisen maalin kohdalla kaupungin täyttänyttä pauhua ja juhlinnan ääntä. Melkoista tunnelmaa. 🙂
Hieno illallinen maisemaravintolassa
Valokuvausta kotimatkalla
Viikko vieraiden kanssa meni hyvin nopeasti ja mukavissa merkeissä. Iltaisin vietimme aikaa yhdessä, muun muassa elokuvia katsellen sekä virtuaalista rallia ajaen. Reissu olikin vieraidemme mielestä oikein mukava ja meillekin jälleen ihanaa vaihtelua arjesta. Arkea, sitä onkin sittemmin riittänyt, mitä nyt Italiassa poikkesimme lyhykäisesti heinäkuussa. Siitä tarkemmin kunhan saan nuo Japanin ja Etelä-Korean matkakertomukset valmiiksi.
Elokuvailta
Rallia raskaana
