Niin on selvitty lomapäivistä jo melkein viikon verran uuden vuoden puolelle. Joulunajan loma menikin mukavissa merkeissä Suomessa lomaillessa ja jopa pienesti matkaillessa.
Lomamme alkoi tiistaina 21. joulukuuta. Berliinissä hanget olivat ennätyksellisissä mitoissa lähtöä tehdessämme ja olikin miellyttävä urakka raahata kahta painavaa matkalaukkua pitkin kehnosti aurattuja katuja lentokenttäbussi TXL:lle. Onneksi pysäkki on vain noin 350 metriä asunnoltamme, joten urakasta oli mahdollista selviytyä hikeentymättä aivan täysin. Lentokentällä pientä jännitystä aiheutti se, mitenhän lennot kulkisivat, sillä juuri noina päivinä muun muassa Frankfurtissa ja Lontoossa oli tuhansia ihmisiä täysin jumissa lentokentillä. Berliinissä ei ongelmia kuitenkaan ollut ja poutaisen kelin vallitessa selvisimme hyvin matkaan. Perillä Helsingissä olimme jopa viisi minuuttia etuajassa! Myös lento Joensuuhun onnistui hyvin.
Ennätyslumet parvekkeellamme
Perillä Pohjois-Karjalassa odottivatkin Berliiniin verrattuna kunnon pakkaset ja koko jouluviikon elohopea huiteli -20 pakkasasteen alapuolella. Joulunaluspäivät merkitsivät tietysti vierailuja pitkin ja poikin Joensuunseutua, sekä muutamia viime hetken lahjaostoksia Joensuussa. Kaupoissa oli itse asiassa sangen rauhallista ja ruuhkatonta. Jopa Suomen suurimmalla Prismalla Joensuussa oli hyvin rauhallista. Parkkipaikalta sai sieltäkin jonottaa pois vain vartin verran, mikä on vähän verrattuna viime jouluun taikka ihan vain eiliseen, jolloin lehtien mukaan totaalinen suma parkkialueella oli johtanut jopa yli tunnin odotukseen!
Keskipäivän aurinko aatonaattona
Itse jouluaatto meni Niinan vanhempien luona Liperissä kovien pakkasten vallitessa. Koko jouluaaton pakkaset paukkuivat selvästi alle -30 asteessa, mikä teki muun muassa haudoilla käynnistä hyytävän urakan. Jouluruokailun ja joulukirkon jälkeen joulupukkikin teki vierailun. 3- ja 5-vuotiaisiin Niinan veljenpoikiin vierailu meni vielä täydestä ja sen jälkeen sitä pääsi itsekin rakentelemaan legoilla. 😮
Kylmä jouluaatto
Joulukoristeita
Jännittävä vieras ja legorakentelua
Tapaninpäiväksi pakkaset hieman hellittivät Pohjois-Karjalassa, joten uskaltauduimme tuolloin laskettelemaan Kolille. Kolilla on tullut käytyä monia kertoja, mutta kansallispuiston laskettelurinteisiin (Loma-Kolilla ja Ukko-Kolilla on molemmilla neljä rinnettä) ei ole tullut koskaan poikettua. Nyt tämä puute tuli korjattua ja kolmisen tuntia jaksoimmekin lasketella huikeissa talvimaisemissa. Varsinkin aivan Ukko-Kolin huipulla maisemat ovat upeat, kun Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen levittäytyy 347-metrisen tämän vaaran juurella 120 kilometriä pitkänä ja 40 kilometriä leveänä. Järven yli vie joka talvi Kolin jäätie, joka seitsemän kilometrin pituudellaan on Suomen pisin. Upean maiseman täydentävät vaaran huipulla jököttävät kuuset, jotka ovat paksun tykkylumen peittämät. Järjestelmäkameraa minulla ei tietenkään ollut mukana rinteessä, mutta vanhalla Nokian E72:llakin sai jonkinmoisia kuvia tästä upeasta maisemasta.
Veljenpojat mäessä
Kolin huipulla
Seuraavana aamuna, 27. joulukuuta, nousimme aamutuimaan Viinijärven asemalta kiskobussin kyytiin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kyseisen junan kyydissä ja kyyti oli miellyttävää. Pieksämäellä vaihdoimme vanhan kunnon ”sinisen junan” kyytiin kohti Tamperetta. Ei ollut tämä VR:n pikajunakaan entisensä, sillä osastomme penkit oli vaihdettu vanhoista muhkeista istuimista koviin InterCity-penkkeihin. Sähköpistokkeiden löytyminen oli sentään plussaa. Juna oli peräti 10-vaunuinen ja täynnä joululomalta palaavia ihmisiä matkalla Länsi-Suomeen.
Puolilta päivin olimme Tampereella, josta alkoikin reissumme ”matkailuosuus”. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ole ollut koskaan aiemmin Tampereella, mitä nyt olen kahdesti kulkenut junalla kaupungin lävitse. Nyt oli aika oikaista tämäkin vääryys ja siirtää titteli Porille, joka on siis tästedes suurin suomalainen kaupunki, jossa en ole vielä käynyt.
Niinan katsastaessa alennusmyyntien tarjontaa, kävelin itse keskustan alueella kummallakin puolen Tammerkoskea paikkoja katsellen. Tampereen tuomiokirkko oli jo ulkoa hieno ilmestys punaisine torneineen ja poikkesinpa rakennuksen sisälläkin katsomassa. Hieman edempänä Tammerkosken ympärystä sekä vanhat teollisuusrakennukset sen varrella muodostavat hienon miljöön, jota hetken tarkastelin eri kulmista. Upeita vanhoja taloja tuntui olevan kaupungissa muutenkin siellätäällä.
Tampereen tuomiokirkko ulkoa ja sisältä
Tammerkosken maisemia ja Hotelli Ilves
Rakkauslukkoja Tampereella
Tampereen kaupungintalo
Tampereen joulutori oli jo sulkeutunut ja koko alue täynnä tuoretta lunta. Lunta oli nimittäin satanut parisenkymmentä senttiä edeltävänä yönä ja kinoksia olikin kaikkialla. Tapasin Niinan keskustorin reunustan kahvilassa ja siinä hetken istuttuamme palasimme hetkeksi hotellihuoneeseemme Hotelli Ilvekselle. Olimme valinneet Ilveksen ihan vain sen keskeisen sijainnin sekä rakennuksen korkeuden vuoksi. Maisemat toiseksi ylimmän (17.) kerroksen huoneestamme olivatkin hienot yli Tampereen keskustan kohti kaupungin kuuluisaa Näsinneulaa. Tavallaan maisemat olivat kuin kotona, kun ikkunasta oli nähtävissä korkea torni.
Huone yläkerroksessa
Tampere päivällä
Näsinneula
Illaksi meillä molemmilla oli omat menomme, sillä tapasimme kummatkin Tampereella asuvia ystäviämme. Koska nämä eivät tunteneet toisiaan, liikuimme kummatkin omassa porukassamme. Niina kävi ystävättärensä kanssa syömässä New York -pihviravintolassa ja minä kaverini kanssa Astor nimisessä ravintolassa. Kolmen ruokalajin illallinen oli erittäin hyvä ja mielestäni ei edes aivan mahdottoman kallis (~40 euroa) Suomen hintatasolla mitattuna. Ruoan jälkeen kävelimme vielä ajankuluksi kaverini kanssa Ratinan stadionille uuden Laukonsillan yli niitänäitä höpötellen ja maisemia katsellen. Vain pari tuntia aiemmin talvikeli oli tehnyt minulle kepposet ja olin kaatunut koko painollani oikean polveni päälle. Onneksi se ei kuitenkaan ole haitannut kävelyä hetkeäkään tuolloin eikä sittemminkään. Haaverista aiheutui pelkästään valtava mustelma, joten minulla oli onnea onnettomuudessa.
Illalla katselimme hotellihuoneestamme öisiä maisemia yli Tambereen. Kaupunki ja sen ihmiset vaikuttivat päivän mittaisen kokemukseni perusteella oikein mukavilta. Ja vaikka tästä joutuisikin Tampereella hirteen, minusta Tampereessa oli jollain tapaa paljon turkumaista, mikä on pelkästään positiivinen asia! Turkua suuremmalta Tampere kyllä vaikutti jo pelkän keskustansa osalta, mutta ei missään nimessä miltään pikkukaupungilta. Mukavan oloinen kaupunki kaikin puolin.
Yöllinen Tampere
Tuomiokirkko ja lämpövoimala
Näsinneula pimeällä
Yö miellyttävässä hotellihuoneessamme ei valitettavasti kulunut mukavasti nukkuen, sillä yön aikana minulle nousi kuume. Ja kun nenäkin ärtyi vuotamaan jatkuvana virtana, niin flunssahan se oli. Aamulla olimme valveilla jo aikaisin, joten otimme allemme ajateltua aiemman junavuoron kohti Karjaata. Jännänä yksityiskohtana matka Tampereelta Karjaalle on aivan yhtä pitkä niin Helsingin kuin Turunkin kautta. Ainoastaan vaihtoyhteyden pituus tarjoaa pienen pientä etua matkustusajassa. Koska Helsingin vuosituhannen lumimassoista ja kaaoksesta oli tehty niin suuria otsikoita, päädyimme tällä kertaa matkustamaan Turun kautta.
Kotipuolessa menikin sitten tiistai ja keskiviikkoa sisätiloissa flunssasta toipuessa. Loppuviikosta pääsimme jo liikenteeseen ja kävimmekin läpi ne perinteiset kyläpaikat. Uudenvuodenaattokin meni sangen rauhallisissa merkeissä kaveriporukan kesken hyvin syöden ja muutamat raketit paukutellen. Harmillisesti paikallinen palokunta ei tänä vuonna järjestänyt normaalisti koko Länsi-Uudellamaalla tunnettua ilotulitustaan palokuntatalon remontin vuoksi. Tapaus oli niin poikkeuksellinen, että asiasta piti oikein ilmoittaa lehdissä, jottei pari tuhatta ihmistä saapuisi paikan päälle turhan takia. Ehkäpä joku siltikin saapui ihmettelemään hiljaista kylää, sitä en tiedä.
Ennätyshanget kotipuolessa
Paluu Berliiniin koitti sunnuntaina, 2. tammikuuta. Tällä kertaa lentomme oli tunnin myöhässä, sillä Helsinki-Vantaalla oli joko liian vähän jäänpoistokalustoa tai se oli sitten väärin koordinoitu. Pääasia oli silti päästä perille ja jälleen kiinni arkeen, johon sitä sitten heti maanantaina pääsikin. Näin se sitten menikin jälleen joululoma perinteisissä merkeissä mukavissa talvimaisemissa.
