Medialle kaikki on nykyään superia, skandaalia taikka kaaosta. Superukkoset (voimakkaat ukkoset) riehuivat Suomessa kesällä, politiikan jokainen käännös on skandaali (normaalia politiikkaa) ja liikenne on milloin minkäkin kaaoksen vallassa (jumissa). Super-sanan käyttö lienee lähtöisin Amerikan ihmemaasta, jossa presidentinvaalien ehdokkaiden esivaalit käydään ”supertiistaiksi” nimitettynä päivänä. Mallin mukaisesti Saksassakin on vietetty ”supervaalivuotta”. Typerällä termillä tarkoitetaan Saksassa tänä vuonna yhteensä seitsemässä osavaltiossa järjestettäviä vaaleja, joista viimeinen käydään tänään täällä Berliinissä. Aiemmissa vaaleissa Saksan oikeistolaiset hallituspuolueet CDU ja FPD ovat ottaneet nokkiinsa oikeastaan jokaisessa. Samaan aikaan Vihreät (Die Grüne) ovat onnistuneet nostamaan kannatustaan monessa osavaltiossa ennätystasolle.
Monen Itä-Saksan osavaltion tapaan myös oman kaupunkiosavaltionsa muodostava Berliini on vasemmalle kallellaan. Kaupunkia on hallinnut SPD:n ja Die Linken punainen rot-rot koalitio viimeiset yhdeksän ja puoli vuotta. Koalition hallituskausien tuloksena kaupunki on velkaantunut vauhdilla (velkaa on hulppeat 64 miljardia euroa) ja se on jumahtanut työttömyystilastoissa Saksan kuudestatoista osavaltiosta viimeiseksi. Kaupungissa on Saksan eniten Hartz-IV avustuksen saajia ja verotuskin on tilastojen mukaan maan kovimpien joukossa. Silti gallupit lupaavat Berliinin julkihomon kaupunginjohtaja Klaus Wowereitin johtamalle SPD:lle tälläkin kertaa suurinta, noin 30 prosentin kannatusta. SPD:tä ei uhkaa suurimpana puolueena mikään, mutta on mahdollista, että tällä kerralla punakoalition sijaan hallituskumppaniksi joudutaankin ottamaan Vihreät.
Tänäisissä vaaleissa noin 2,5 miljoonaa äänestäjää valitsevat yhteensä 130 edustajaa Abgeordnetenhausiin eli kaupunkiosavaltion parlamenttiin. Samaan aikaan järjestetään myös Bezirksverordnetenversammlungin vaalit, jossa päätetään Berliinin kahdentoista hallintoalueen toimintaa ohjeistavan ja valvovan hallintoelimen paikkajaosta. Tässä vaalissa äänestyskelpoisia on aavustuksen enemmän, noin 2,7 miljoonaa.
En tunne Saksan politiikkaa perinpohjaisesti, mutta meille tuli postissa kotiin ainoastaan lappu äänioikeudesta Bezirksverordnetenversammlungin vaaleissa. Olettaisin, että syynä äänioikeuteen ainoastaan tässä vaalissa on se, ettei meillä ole Saksan kansalaisuutta. Se nimittäin saattaisi käydä yhteen tuon noin 200 000 äänestyskelpoisen erotuksen kanssa. Se lienee ollut myös syy siihen, ettei meille ole aiemmin tullut kutsua äänestämään missään menneiden vuosien täkäläisissä vaaleissa.
Mutta nyt kutsu tuli. Vaikka kyseessä onkin merkitykseltään pienemmästä päätöksenteon tasosta, edustaa se kuitenkin paikallista, Berliinin Mitten hallintoalueen, päätöksentekoa. Niinpä päätimmekin lähteä harjoittamaan oikeuttamme ja kävimme äänestämässä. Laiskuus olisikin ollut ainoa syy jättää äänestämättä, sillä äänestyspaikka sijaitsi vain sata metriä asunnoltamme. Äänestys oli nopeaa, sillä äänestys tehtiin puolueen, ei ehdokkaan perusteella. Rasti ruutuun ja lipuke laatikkoon.
Paikallista politiikkaa ei tule seurattua tarpeeksi intensiivisesti tietääkseen kaikista Saksan politiikan käänteistä. Silti äänestämässä käyminen sai meidät tuntemaan itsemme jälleen hieman enemmän paikalliselta. Johan sitä viiden vuoden täällä asumisen jälkeen onkin korkea aika.
