Avoautolla on tullut ajeltua vain kerran elämässä, sekin viime kesänä vieraiden kanssa tehdyllä rannikkoreissulla. Tuolloinen reissu oli mahtava, vaikka autona olikin sangen kepoinen Peugeot 308cc. Kuitenkin Peugeotin ratissakin katto alhaalla ajelu jätti mieleen sen hienon fiiliksen, kun ilmavirta koskettaa hiuksia ja yllä loistaa avoin sinitaivas. Varsinaista urheiluautoa tai roadsteria ei sitä vasten ole tullut koskaan ajettua, saati kyydissä oltua. Niinpä en voinutkaan vastustaa tilaisuutta lähteä tänään suomalaisen työkaverimme kyytiin.
Tämä jenkeissä pari vuotta asunut työkaverimme osti siellä ollessaan itselleen käyttöautoksi vuosimallin 2005 Porsche Boxsterin. Boxster on Porschen malliston alin malli, jonka hinnat ovat Saksassa uutena alkaen karvan alta 47 000 euroa. Kaverimme auto on varustettu 2,7 litran moottorilla, josta irtoaa 240 hevosvoimaa. Kiihtyvyys nollasta sataan on alta seitsemän sekunnin. Ne ovat arvoja, joihin ei normaalin auton ratissa ole juuri tottunut. Kiihtyvyyden lisäksi tämä kaksipaikkainen keskimoottorilla varustettu auto edustaa muutenkin todellista ajonautintoa. Vaikka kyseessä ei olekaan kovin räyheä malli, näyttää Boxster silti erittäin hyvältä. Autoon istuudutaan hyvin alas, mutta sisältä on silti hyvä näkyvyys auton ympärille. Kauniina päivänä, kuten tänään oli, ajellaan tietysti ilman rättikattoa, mikä lisää näkyvyyttä entisestään. 😉
Jo pelkääjänpaikalla auto herättää innostusta, sillä istuinten takana sijaitseva moottori tuottaa mukavan räyheitä saundeja ja kiihtyvyyttä löytyy – liikenteen niin vain salliessa. Ajelimme ensiksi asunnoltamme Charlottenburgiin, jossa kävimme Porschen merkkiliikkeellä varaamassa aikaa määräaikaishuoltoon. Parkkipaikalla kimalteli tietenkin rivissä kymmeniä Porscheja, mikä oli melkoinen näky. Sisällä oli puolestaan esillä valmistajan uusia ja rivakampia malleja, jotka tietenkin katsastimme kerran käydessä.
Porscheja rivissä
Merkkihuollon jälkeen ajelimme takaisin keskustaan päin. Ajoimme tarkoituksella päärautatieasemalta lähtevän ja Tiergartenin puiston alittavan, 2,4 kilometrin mittaisen, autotunnelin läpi. Tunnelissa tarjoutui ensi kertaa mahdollisuus todella kuulla moottorin ääntä. Tunnelin toisella puolen, Potsdamer Platzilla, vaihdoimme sitten kuskia ja minä pääsin rattiin. Ajoimme Potsdamer Platzin halki ja takaisin samaiseen tunneliin. Tunnelin pohjoispäästä jatkoimme kohti pohjoista ja Berliinin kehätietä. Matkalle mahtui monenlaisia tieosuuksia ja erilaisia matkanopeuksia, joilla Porschea pääsi hyvin kokeilemaan. Vihdoin autobaanalla Boxster pääsi todella oikeuksiinsa ja rajoittamattomalla tiellä auto otti helposti 175 km/h. Toisen autolla ei kehdannut tämän lujempaa päästellä ja liikennetilannekaan ei paljon enempiä sallinut. Kaverin kertoman mukaan autolla kuitenkin pääsee sen 245 km/h pitkällä suoralla, mikä on helppo uskoa.
Porsche Boxster
Kaupungissa katto alhaalla ajeleminen oli tietenkin juhlaa, mutta moottoritiellä tuulen viima ja ennen kaikkea meteli käy jo melkoiseksi. Avona on kuitenkin mahdollista ajaa jopa 200 km/h, mutta kaikkein mukavinta se ei enää ole. Siksi olikin kiva palata jälleen rauhallisemmille teille kohti keskustaa ja nauttia kauniista kelistä roasterin ratissa. Vaikka Porschet ovatkin erittäin yleisiä Saksassa, on siinä kuitenkin aina pieni erikoisuusarvo ja Unter den Lindenin kaltaisia bulevardeja ajellessa saa osakseen muutamia katseita – ainakin jos polkaisee kaasua valoissa.
Kaiken kaikkiaan noin 100 kilometrin lenkkimme käsitti mahtavat kolmisen tuntia. Nyt on sitten kokeiltua tätäkin automerkkiä ja ehtaa roadsteria. Mielessä on jo pitkään käynyt roadsterin vuokraaminen ja nyt ajatus alkoikin tuntua entistä tärkeämmältä.
