Valtava Pietarinkirkko sekä antiikin Rooman nähtävyyksiä

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Reissumme kolmas päivä valkeni ei niin yllättäen sekin poutaisena ja helteisenä. Heti aamupalan syötyämme otimme jälleen metron kohti Vatikaania, jossa kohteenamme oli se maan toinen päänähtävyys, Pietarinkirkko. Pietarinkirkko (Basilica di San Pietro in Vaticano) on kokonaan Vatikaanin alueella sijaitseva valtava kirkko, jota pidetään yhtenä koko kristikunnan merkittävimpänä kirkkona. Noin 60 000 ihmistä sisäänsä mahduttava kirkko ei kuitenkaan ole Rooman tuomiokirkko, sillä Rooman piispanistuin sijaitsee San Giovanni in Lateranon eli Lateraanikirkon, tiloissa Rooman alueella. Tästä huolimatta juuri Pietarinkirkko on maailman tunnetuin katolilainen kirkko, jossa vierailee vuosittain miljoonia turisteja sekä tuhansia pyhiinvaeltajia. Koristeellisuudeltaan sekä taideaarteiltaan Pietarinkirkko on täysin ainutlaatuinen. 😮

Pietarinkirkko on rakennettu paikalle, jolle apostoli Pietarin uskotaan haudatun. Uskomusta tukevat jonkinlaiset todisteet siitä, että Pietarinkirkon pääalttarin alla todellakin sijaitsee Pietariksi uskotun henkilön hauta. Ensimmäinen kirkko tälle paikalle rakennettiin jo 300-luvulla, mutta nykyinen jättimäinen kirkko on myöhempää perua 1500- ja 1600-luvuilta. Nykyistä kirkkoa rakennettiin peräti 120 vuotta ja suunnitelmat ehtivät muuttua tuona aikana moneen otteeseen. Merkittävimmän panoksen uuden Pietarinkirkon suunnitteluun antoi arkkitehti Donato Bramante, jonka laatimissa pohjapiirustuksissa kirkko sai kreikkalaisen ristin muotonsa. Bramanten jälkeen suunnitelmista vastasivat vuorollaan lukuisat arkkitehdit, kuten Rafael ja loppuvaiheessa Michelangelo. Jokainen teki vuorollaan suunnitelmiin pienoisia muutoksia, kuten Michelangelo, joka muun muassa suunnitteli nykyisen valtavan kupolin. Kirkko ja kupoli kuitenkin valmistuivat vasta hänen kuoltuaan vuonna 1626.

Pietarinkirkon pituus on 220 metriä ja leveys 150 metriä. Kupolin korkeus on 138 metriä ja sisähalkaisija 41,5 metriä. Jo näillä lukemilla kyseessä on yksi maailman suurimmista kirkoista. Kirkon sisällä on 778 pylvästä, peräti 44 alttaria, 135 mosaiikkia ja 395 veistosta. Syytä onkin varata rutkasti aikaa kirkon sisustan tutkimiseen tai sitten suosiolla keskittyä vain tiettyihin osiin.

Olimme paikalla puoli kahdeksan maissa aamulla, joten Pietarinkirkon edessä olevalla suurella Pietarinaukiolla ei ollut vielä montaa ihmistä. Pääsimmekin kirkon alueelle ilman jonottamista, mikä oli kuumalla kelillä hyvä juttu. Vuoden 2005 reissuamme muistellen päätimme ensimmäiseksi kiivetä kupolin huipulle, sillä jonot sinne ovat yleensä päivemmällä erittäin pitkät. Lisäksi kiipeäminen kapeaa ja osin vinoa käytävää pitkin on erittäin hidasta ja hikistä hommaa, mikä ei ole mukavaa ihmisjoukkojen perässä eikä keskipäivän kuumuudessa.

Pietarinkirkon julkisivu aamuauringossa

Kirkon katon tasalle pääsee pientä lisähintaa vastaan hissillä. Pienellä maksulla voikin sivuuttaa yli kahden sadan portaan kiipeämisen. Katolla on mahdollista tarkastella läheltä sekä kirkon julkisivun kellotorneja että 11 apostolia esittävää valtavaa patsasta kirkon julkisivun yllä. Kupolin juurella on myös mahdollista nähdä sisäpuolella aukeava kirkon valtava päälaiva ja sen keskellä Berninin suunnittelema valtava kultainen baldakiini. Tältä korkeudelta baldakiini näyttää kuitenkin pieneltä, kuten alhaalla kuljeskelevat sadat ihmisetkin.

11 apostolia kirkon katolla

Loppumatka kupolin huipulle on kapeaa porraskäytävää, joka aivan kupolin huipulla kaartuu kupolin seinämän mukaisesti vielä aiempaa ahtaammaksi. Kupolin huipulla on lopulta pieni ulkotila, josta aukeavat upeat 360 asteen näkymät yli koko Rooman. Kauniina päivänä maisemat ovat uskomattoman hienot, sillä sangen matalaa punakattoista Roomaa jatkuu yli kukkuloiden aina kaukaisuuteen saakka. Nähtävissä ovat monet Rooman nähtävyydet kuten Vittorio Emanuele II:n valtava marmorinen muistomerkki, Pantheonin kupoli sekä Colosseum.

Vatikaani ja Rooma levittäytyvät Pietarinkirkon ympärillä

Rooman ydinkeskustan kymmeniä kupoleita

Pantheon, Vittorio Emanuel II:n muistomerkki sekä Colosseum kaukaisuudessa

Kirkon edessä aukeaa valtava Pietarinaukio (Piazza San Pietro), jonne mahtuu kokoontumaan yli 100 000 ihmistä. Muun muassa pääsiäisenä aukio täyttyy ihmisistä, jotka saapuvat kuulemaan paavin perinteistä pääsiäissanomaa. Aukion keskellä seisoo pronssijalustansa kanssa yhteensä 41 metriä korkea egyptiläinen obeliski, jonka keisari Caligula toi mukanaan Egyptistä Roomaan. Obeliskin sivustoilla on kaksi Berninin suunnittelemaa suurta suihkulähdettä. Aukiota rajaavat näyttävät 284 toskanalaistyylistä pylvästä Berninin suunnitelman mukaisesti.

Pietarinaukio kupolin huipulta nähtynä

Näkymä Pietarinkirkon kupolin huipulta on ainutlaatuinen ja ehdottomasti kipuamisen väärti. Ihailimme maisemia pitkän tovin sinisen taivaan alla. Kupolista laskeuduttuamme suuntasimme sisälle itse kirkkoon. Sisällä ensikertalaisen lyö ällikältä kirkon koko. Kirkon 220 metriä pitkä päälaiva on uskomattoman pituinen sekä korkuinen. Kirkossa on avaruutta valtavat määrät ja koristuksia ja patsaita on kaikkialla. Kirkko on sisältä myös todella valoisa, joten valokuvia on hyvä ottaa huonommallakin kameralla.

Pietarinkirkon sisällä on lukuisia merkittäviä patsaita ja maalauksia. Tunnetuin veistos lienee Michelangelon Pietà, joka kuvaa Jeesusta Marian sylissä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Veistos on yksi Michelangelon parhaiten viimeistelty ja ainoita johon hän on kaivertanut nimikirjaimensa. Upea veistos on kuitenkin kärsinyt ajan tuoksinassa ja muun muassa vuonna 1972 vandaalin kourissa. Nykyisin veistos onkin esillä lasin takana.

Michelangelon kuuluisa Pietà

Kirkon keskiosassa sijaitseva Berninin 30 metrinen baldakiini on näyttävä, joskin hallitseva osa kirkkoa. Sen juurella levittäytyy kirkon pääalttari, jonka kynttilät ovat niin suuret, että alttaripojat tarvitsevat rappuset niiden sytyttämiseen. Baldakiinin takana, aivan Pietarinkirkon takaseinustalla, on Cathedra Petrinä tunnettu Pietarin istuin vuodelta 875. Melko yksinkertaisen puisen istuimen ympärille on valettu pronssista huikea istuin, jota täydentävät valtavat Berninin suunnittelemat upeat koristeet.

Baldakiinin valtavissa kynttilöissä on sytytettävää

Baldakiinin luona ei sovi unohtaa ihastella yläpuolella kohoavaa Michelangelon valtavaa kupolia. Alhaalta katsoessa on vaikea uskoa, että kupolin juuren tekstin kirjaimet ovat kaksi metriä korkeat. Baldakiinin välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Pietarin pronssinen patsas, jonka varpaita pyhiinvaeltajat tapaavat koskettaa. Patsaan varpaat ovatkin kuluneet muodottomiksi miljoonien ihmisten käsissä. Kupolin juurelta kannattaa myös heittää katse takaisin sisäänkäynnin suuntaan, sillä aamupäivisin auringonvalo siivilöityy jännästi kirkon sisälle katonrajan ikkunoista.

Uskomaton Pietarinkirkko

Pietarin patsas sekä sileät varpaat

Kirkon eteläkulmauksesta löytyy pienen oven takaa kirkon siipi, jossa säilytetään katolilaisen kirkon kaikkein arvokkaimpia aarteita. Pientä sisäänpääsymaksua vastaan pääsee näkemään uskomattomia kullattuja ja jalokivin koristeltuja kruunuja, ristejä, ikoneita ja muita esineitä. Peukalon kokoisten jalokivien arvoa on mahdotonta edes arvioida. Turvallisuussyistä aarrekammiossa ei saa valokuvata, joten esineet pitää nähdä itse ne uskoakseen. 🙂

Aarrekammiosta palatessamme huomasimme, että kirkossa selvästikin valmistauduttiin jonkinlaiseen tilaisuuteen. Kirkon keskelle oli aidattu käytävä, joten jäimmekin odottamaan kuka sunnuntaiaamun messua olisi pitämässä. Kenties itse paavi? 😮 Tovin odotettuamme tilaisuus alkoi ja ohitsemme käveli suuri kulkue suitsukkeita heilutellen. Kirkon etuosassa pidettävää messua ei kuitenkaan pitänyt itse paavi, vaan vaatetuksesta päätellen joku kardinaali. Paavia emme siis tällä reissulla sattuneet näkemään. Itse asiassa luin myöhemmin hotellilla, että paavi piti sinä aamuna messua toisaalla Italiassa, joten hän ei ollut edes kotona.

Messukulkue

Ennen Pietarinkirkon alueelta poistumista on syytä poiketa vielä kirkon alla olevassa Vatican grottossa, jonne on haudattu 91 paavia sekä muutamia muita merkkihenkilöitä. Täälläkään ei saa valokuvata ja vuonna 2005 kuolleen paavi Johannes Paavali II:n haudalla ei saa edes pysähtyä häiritsemään haudalla surevia. Aivan pääalttarin alla on nähtävissä Pietarin haudaksi uskottu pieni hauta. Koska paaveja on tähän mennessä ollut 264, on monia heistä haudattu muihinkin Rooman ja Italian merkittäviin kirkkoihin. Vatican grotton lisäksi muutamien 1900-luvulla kuolleiden paavien balsamoidut ruumiit ovat nähtävissä myös Pietarinkirkon sisällä lasisissa arkuissaan.

Pietarinkirkosta poistutaan takaisin Pietarinaukiolle. Aukiolla on nähtävissä monia niin kutsutun sveitsiläiskaartin jäseniä. Vatikaanin sveitsiläiskaarti on maailman vanhin sotilasosasto ja se on perustettu vuonna 1506. 110-henkinen yksikkö on Vatikaanin ainoa sotilaallinen yksikkö, jonka tarkoitus on huolehtia paavin turvallisuudesta. Kaartilaiset ovat tehtävään palkattuja Sveitsin katolilaisia, joilla on pitkä erikoiskoulutus tehtävään. Palveluksensa ajaksi kaartilaiset saavat Vatikaanin kansalaisuuden, joka päättyyy palveluksen päätyttyä.

Sveitsiläiskaartilaisia

Pietarinkirkko aukiolta nähtynä

Kaikkineen meillä vierähti Pietarinkirkolla nelisen tuntia, mikä kertoo hyvin miten paljon kirkon alueella on nähtävää. Ja vaikka ei uskonnoista perustaisikaan tai on ateisti, on kirkko on jo pelkästään arkkitehtuuriltaan käsittämätön taidonnäyte ja siksi näkemisen arvoinen. Esimerkiksi sen kokoa ei voi käymättä käsittää. Erittäin korkealaatuisia 360 asteen kuvia Pietarinkirkosta löytää Vatikaanin omilta sivuilta täältä.

Kirkon lähistöltä löysimme sivukadulta mukavan italialaisen ravintolan, jossa lounastimme. Ravintola oli myös roomalaisten suosiossa, sillä viereisessä pöydässä lounasti ryhmä niin peri-italialaisia vanhoja rouvia asioistaan kovaan ääneen keskustellen. Ruoka oli ihan hyvää, tosin Niinan valitsema italialainen ”kalasoppa” oli anniltaan hieman eksoottisempi.

Italialainen kalasoppa

Raskaan aamupäivän päälle emme jaksaneet iltapäivästä tehdä paljon muuta kuin hakeutua syömään hotellin lähistölle. Ravintolaa metsästäessä tulimme tosin kävelleeksi melkoisen kierroksen lähialueen katuja, mutta lopulta löysimme oikein kelvollisen ravintolan, jossa nautimme italialaista pizzaa. Pizzasta on sanottava, että se on Italiassa ihan omaa luokkaansa, sillä sikäläiset tietävät jotain sellaista, mitä harvassa ravintolassa Italian ulkopuolella tunnutaan tietävän. Sikäläiset pizzat ovat vain niin makoisia ja pohjat juuri sopivan rapsakoita. Tosin ei se aina Italiassakaan putkeen mene, sillä yhdessä reissumme ravintolassa saimme hieman tummaksi palaneita pizzoja. Taisi Luigilla käydä pieni vahinko… 🙄

Roomalainen sivukuja

Maanantaiaamuna otimme Terminiltä metron kohti Rooman kenties tunnetuinta rakennusta, Colosseumia. Aamuruuhkassa metron ottaminen kahden pysäkin matkalle ei ollut kenties kaikkein viisainta, mutta pienellä odottelulla pääsimme hyvin perille. Perillä heti metroaseman ovelta aukeaa näkymä kuuluisalle Colosseumille.

Ensi töiksemme kiersimme Colosseumin kävellen. Näin raunioiden koosta ja muodosta saa parhaan käsityksen. Colosseum, joka Rooman imperiumin aikana tunnettiin ”Flaviuksen amfiteatterina” (kuuluisan sotapäällikön mukaan), rakennettiin noin kymmenessä vuodessa. Tämä koko roomalaisen imperiumin suurin amfiteatteri valmistui vuonna 80 keisari Tituksen hallitessa Roomaa. Areenan vihkijuhlien kerrotaan kestäneen peräti sata päivää, jonka aikana areenalla surmattiin 11 000 eläintä.

Colosseum

Areenalle arvellaan mahtuneen jopa 50 000 ihmistä, mikä on valtava lukema vielä tänä päivänäkin. Areenalla käytiin muun muassa raakoja gladiaattoritaisteluita ihmisiä ja eläimiä vastaan, meritaisteluita (joita varten areena voitiin täyttää vedellä) sekä eläinten metsästystä. Lisäksi siellä ristiinnaulittiin varhaisia kristittyjä sekä esitettiin mytologiaan pohjautuvia suureellisia draamoja (joissa yleensä monikin kuoli). Gladiaattoritaisteluita tiedetään käydyn aina vuoteen 435 saakka, jonka jälkeen areenaa käytettiin vielä noin sata vuotta eläinten metsästykseen. Tämän jälkeen Colosseum jäi pitkälti käyttämättä. Areena vaurioitui pahasti vuoden 1349 maanjäristyksessä ja keskiaikana raunioitunutta Colosseumia käytettiin kivilouhoksena. Katsomoiden ja seinustojen kiveä käytettiin muualla Roomassa, muun muassa kirkkojen rakentamiseen. Esimerkiksi Pietarinkirkossa on marmoria Colosseumilta.

Nykyisin Colosseum on pahasti raunioitunut rakennus, josta on hieman vaikea saada irti paljoa. Rakennelma on nelikerroksinen enää osin, sillä yli puolet ulommaisesta seinästä puuttuu. Sisällä katsomo-osista on jäljellä hyvin vähän, sillä juuri katsomoiden ja seinien marmorit varastettiin ensimmäiseksi. Colosseum onkin nykyisin harmaa ja kivipintainen rakennus, entisaikojen valkoisen marmoriloisteen sijaan. Areenan lattiakin on hajonnut jo aikoja sitten, tosin paikalle on rakennettu pieni pala lattiaa esittämään areenan pinnan tasoa. Areenan alapuoliset sokkeloiset tilat ovat hyvin nähtävissä. Niissä gladiaattorit ja petoeläimet odottivat areenan lattialuukkujen avautumista ja taistelun alkamista.

Colosseumin puuttuva sivusta

Panoraama raunioista

Colosseum sisältä

Colosseumille suuntaavan kannattaa maksaa audionauhasta, jonka perusteella entisajan näköä voi yrittää kuvitella. Ilman nauhaa maisemat sisällä muodostuvat vain raunioista, mikä jättää etäiseksi. Nauhan kanssakin Colosseumilla vierähtää ehkä vain tunnin verran lyhyen reitin kiertäessä.

Jo muinaisen roomalaisen valinta oli Nokia

Yksi Rooman monista riemukaarista

Colosseumilta on hyvä jatkaa viereiselle Forum Romanumille, joka oli antiikin Rooman keskus. Alunperin suolle rakennetulla alueella oli monia merkittäviä Rooman imperiumin hallintorakennuksia, kylpylöitä, temppeleitä sekä aukioita. Monet näistä sijaitsivat keskuskatu Via Sacran varrella, Palatinus- ja Capitolium-kukkuloiden juurella.

Yleiskatsaus alueesta sekä entinen keskuskatu Via Sacra

Entisajan Forum Romanumia on nykyisellään vaikea hahmottaa, sillä alue jäi sivuun ja käytännössä raunioitui Rooman imperiumin romahdettua. Rooman keskusta siirtyi alueelta pohjoiseen, nykyisen historiallisen keskustan alueelle. Forum Romanumin aluetta on vuosisatojen aikana tutkittu ja kaivettu paljon ja alueesta on pystytty muostostamaan kolmiulotteisia tietokonemalleja siitä, miltä alueella on joskus näyttänyt. Silti alueella on vielä raunioita, joiden alkuperäistä käyttötarkoitusta ei täysin tiedetä.

Forum Romanumin raunioita

Forum Romanumilla kuljeskellessa menee helposti paljon aikaa, sillä alue on suuri. Kuumana päivänä varsinkin Palatinus-kukkulalle on raskasta nousta, vaikka kukkulan puut tarjoavatkin varjoa. Tunti siinä paloi meilläkin paikkoja katsellessa.

Colosseum Palatinus-kukkulalta

Forum Romanumilta on hyvä jatkaa Italian yhdeksi valtioksi yhdistäneen kuningas Vittorio Emanuele II:n muistoksi rakennetulle valtavalle marmoriselle muistomerkille. Tämä 135 metriä leveä ja 70 metriä korkea monumentaalinen rakennus Capitolium-kukkulan rinteellä on uskomattoman kokoinen ilmestys. Rakennuksen pääasiallinen tarkoitus on todellakin toimia muistomerkkinä, tosin nykyisin sen sisällä sijaitsee myös Italian yhdistymisestä kertova museo. Muistomerkin rakentamisen on täytynyt maksaa pieni omaisuus, sillä se on valmistunut niinkin myöhään kuin 1935.

Vittorio Emanuel II:n muistomerkki

Roomalaiset itse pitävät rakennusta liian isona ja kaikessa valkeudessaan liian pröystäilevänä. Koko onkin ongelma, sillä rakennuksesta on hankala saada sen todellista muotoa havainnoivaa valokuvaa, ainakaan kovin läheltä. Monikerroksisilta portailta avautuvat puolestaan komeat maisemat yli ympäröivien talojen, joten kipuaminen muistomerkin ylätasanteille kannattaa. Myös vasta siellä ymmärtää rakennuksen valtavan koon.

Maisemia valtavalta monumentilta

Massiiviselta muistomerkiltä jatkoimme kävellen kohti historiallisen Rooman keskustaa. Tämä on ehkä sitä tunnelmallisinta Roomaa, sillä pienet kadut ja kujat ovat mutkaisia ja ahtaita, sekä täynnä ravintoloita. Jo erittäin nälkäisinä ja helteen näännyttäminä löysimme lopulta ravintolan Piazza della Rotondan aukiolta. Syödessä pystyimme ihailemaan aukion keskellä kohoavaa faarao Ramses II:n 1200-luvulla eKr. teetättämää egyptiläistä obeliskia, joka on ryöstetty Roomaan jossain välissä.

Samaisen aukion reunalla kohoaa kaupungin parhaiten säilynyt antiikin aikainen rakennus Pantheon. Tämä alunperin pakanallinen temppeli on valmistunut vuonna 27 eKr. ja se on säilynyt tähän päivään saakka loistavasti. Sekä ulkoa että sisältä sangen alkeellinen temppeli on rakennustaidon ihme. Sen seinät ovat peräti 6,2 metriä paksut. Syy valtaville seinille on temppelin kupoli, jonka 43,3 metrin halkaisija luo valtavan painon sitä kannatteleville seinille. Kupoli on halkaisijaltaan jopa hieman Pietarinkirkkoa suurempi ja se olikin maailman suurin holvattu  rakennelma aina vuodeen 1436 asti (1463 vuoden ajan!). Kupoli on huipulta avoin, mikä tarkoittaa että 8,23 metrisen oculuksen kautta sataa sisälle temppeliin. Pyöreä aukko on myös temppelin ainoa valonlähde.

Antiikkinen Pantheon

Pantheonin valtava kupoli sekä oculus

Temppeli on kaikessa alkeellisuudessaankin vaikuttavan kokoinen ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Temppeliin on haudattu jo monen kohteen yhteydessä mainittu Rafael sekä muun muassa Vittorio Emanuele II. Kiintoisaa on, ettei kuninkaan hautaa ole siirretty yämän kunniaksi myöhemmin rakennetun valtavan monumenttin uumeniin.

Pantheonilta on lyhyt matka yhdelle Rooman kuuluisimmalle aukiolle, Piazza Navonalle. Tämä ensimmäisellä vuosisadalla perustettu aukio historiallisen Rooman keskustassa on turistien suosiossa, minkä vuoksi sen ympärillä onkin paljon kalliihkoja kahviloita ja ravintoloita. Pitkulaisella aukiolla sijaitsee peräti kolme suihkulähdettä, joista näyttävin on Berninin (kenenkäs muunkaan) Fontana dei Quattro Fiumi eli neljän joen suihkulähde. Aukion keskiosan laidalla sijaitsee myös Sant’Agnese in Agonen sangen näyttävä kirkko.

Neljän joen suihkulähde keskellä Piazza Navonaa

Kiintoisa tieto on, että aikoinaan aukio pystyttiin täyttämään vedellä, jonka jälkeen sillä järjestettiin erilaisia kisoja sekä pystyi uimaan. Meidän silmiimme aukio oli nätti, mutta puuttomana hieman karu. Aukiolle päästyämme meitä alkoi siinä määrin painamaan päivän kilometrien mittainen kävely, että otimme taksin hotellillemme. Hotellin viileydessä olikin ihanaa leputella jalkoja pitkän kävelyn jälkeen.

Vilinää Navonalla aukiolla

Fontana dei Quattro Fiumin patsaita

Illalla minä ja Niina kunnostauduimme vielä monituntisella kävelyreissulla, jolla kävimme kuvaamassa Rooman kuuluisimpia nähtävyyksiä iltavalaistuksessa. Nämä kuvat, sekä viimeisen päivän Tivolin reissumme tapahtumista kerron seuraavassa matkakertomuksessa. 🙂

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.