Edellisviikon sunnuntai oli kauniin helteinen. Hyvän kelin kunniaksi lähdimme iltapäivällä Niinan kanssa kävelemään. Minulla oli jo tovin hautonut ajatus vierailla Hackescher Marktin lähellä sijaitsevassa Sophienkirchessä, jonka kirkontorniin oli käsittääkseni vapaa pääsy. Tieto oli kuitenkin virheellinen ja saimmekin vain ihmetellä tämän protestanttikirkon aavistuksen rapistuneita sisätiloja. Meille kuitenkin kerrottiin, että läheisen Zionskirchen torniin olisi pääsy sunnuntai-iltapäivisin. Niinpä otimmekin raitiovaunun ja ajoimme noin kilometrin matkan Zionskirchplatzin asemalle.
Sophienkirche
Mitten ja Prenzlauer Bergin kaupunginosien rajamaalla, kuitenkin pienesti Mitten puolella, sijaitseva Zionskirche on vuonna 1873 valmistunut evankelinen kirkko. Kirkko on rakennettu senaikaisen Berliinin yhdelle korkeimmista paikoista ja sen korkeus merenpinnasta on täkäläisittäin ”huikeat” 52 metriä. Kirkko sijaitsee kauniin aukion keskellä ja sen 67 metriä korkea kirkontorni on asemoitu tarkasti niin, että se näkyy komeasti kaikilta aukiolle johtavilta kaduilta. Koska kirkko sijaitsee aivan Prenzlaer Bergille nimensä antaneen pienen kukkulan reunalla, olen monesti miettinyt sen tornista aukeavia maisemia. Nyt tarjoutuikin hyvä tilaisuus tarkastaa näkymä.
Zionskirchen vehreä aukio ilmasta
67-metrinen kirkontorni
Tornissa on pääsy ainoastaan ensimmäiselle tasanteelle 22 metrin korkeudelle, mutta jo se riittää ylittämään ympäröivien talojen katot ja tarjoaa siten hulppeat maisemat yli Berliinin keskustan. Maisema yltää Friedrichshainissa sijaitsevalta Frankfurter Torin aukiolta, yli koko Mitten kaupunginosan ja aina Weddingin eteläisiin osiin saakka. Selkeästi nähtävissä ovat Berliinissä kaikkialle näkyvä tv-torni, Alexanderplatzin tornitalot, Berliinin tuomiokirkko, Potsdamer Platzin pilvenpiirtäjät, hallintokortteli sekä Berliinin päärautatieasema. Kaukana horisontissa, yli 10 kilometrin päässä, kohoaa rakennuksia aina Westendissä ja Wilmersdorfissa saakka. Hankalasta suunnasta paistavasta auringosta huolimatta maisemat olivat todella upeat ja ne jakaa moni läheisten rakennusten kattohuoneistoissa asuva onnekas.
Bundestag, päärautatieasema ja Potsdamer Platz tornista nähtynä
Tuomiokirkko, Alexanderplatzin alue ja lähikatu
Sisältä kirkko on vuosien kunnostuksesta huolimatta edelleen huonossa kunnossa. Kirkko nimittän vaurioitui pahasti toisen maailmansodan pommituksissa. Lisäksi sodan päättymistä seurannut vuoden 1945 talvi oli poikkeuksellisen ankara, mikä pakotti raunioissa elävät berliiniläiset etsimään polttopuunsa mistä löysivät. Kirkonpenkit päätyivätkin melkein kokonaan polttopuuksi, kunnes seurakunta muurasi kirkon ovi- ja ikkuna-aukot seuraavana vuonna umpeen. 60-luvulta alkaen kirkkoa alettiin hiljalleen kunnostaa ja vasta vuonna 2002 avattiin loputkin umpeen muuratuista ikkunoista. Sisältä kirkko on kuitenkin edelleen karu, mikä tekee siitä mielenkiintoisen vierailtavan. Paikan akustiikka on ainakin kunnossa, sillä sunnuntaina kirkossa esiintyneen pienen kuoron ääni täytti ison tilan loistavasti.
Kirkon edelleen karu sisäpuoli
Zionskircheen liittyy eräs huomionarvoinen tapahtuma vuodelta 1987. Päivämäärä oli 17. lokakuuta ja elettiin edelleen Saksojen jaon aikaa. Tuona iltana tämän Itä-Saksan puolella sijaitsevan kirkon tiloissa oli tarkoitus järjestää länsisaksalaisen rock-bändi Element of Crimen (joka on edelleen suosittu Saksassa) epävirallinen konsertti, johon osallistui noin 2000 itäsaksalaista nuorta. Kesken konsertin yleisön kimppuun kuitenkin hyökkäsi noin 30 skinheadin joukkio, joka mukiloi osan väestä sairaalakuntoon. Tapaus aiheutti suuren kohun, sillä paikan päällä järjestystä pitämässä olleet DDR:n kansallisen poliisin Deutsche Volkspolizein henkilöt eivät puuttuneet tapahtumiin millään tavalla, eivät vaikka ihmiset pyysivät heiltä apua. Kohua lisäsivät myös tapahtumaa seuranneessa oikeudenkäynnissä kiinniotetuille tekijöille annetut hyvin kevyet tuomiot.
Tapaus kuohutti itäberliiniläisiä niin paljon, että jopa DDR:n virallinen media esitti protestinsa tapauksesta. Järjestettiinkin uudet oikeudenkäynnit, jossa tekijöille langetettiin puolentoista ja neljän vuoden väliltä olevia kovempia tuomioita. Nekin koettiin ihmisten keskuudessa vähäisinä, mutta niiden avulla DDR pyrki säilyttämään oikeusjärjestelmänsä julkisuuskuvan ”oikeudenmukaisena” ulkomaisen median sekä länsisaksalaisten silmissä. Tapauksesta tehtiin myös tutkimus DDR:n salaisen poliisin Stasin toimesta, mutta sen tulokset ja siten tapahtumien todelliset taustat, jäivät lopulta arkistojen piiloon, eivätkä ole selvillä tänäpäivänäkään.
Nykyisestä huonosta jamasta huolimatta Zionskirchen kirkontornissa kannattaa vierailla. Pääsymaksu on vain euron ja tornista aukeavat hienot maisemat ovat sangen harvoin Berliinistä otetuissa valokuvissa nähtyjä.
