Kävimme kesäkuussa illastamassa silloisten synttäreideni kunniaksi asuntomme lähistöllä sijaitsevassa ranskalaisessa Le Crocodile -ravintolassa. Ravintola on kehuttu ja kokemus olikin tuolloin miellyttävä ja mieleen jäi käydä kokeilemassa ravintolan tarjontaa uudemman kerran. Noh, tänään olleen palkkapäivän kävimme toteuttamassa tämän jo hetken suunnitellun toisen vierailun ravintolaan.
Saavuimme paikalle heti ravintolan auettua ja saimme onneksemme ravintolan ainoan varaamattoman pöydän. Joulunalus näyttää olevan kiireistä aikaa täkäläisillekin ravintoloille ja pöytiä olikin selvästi valmisteltu suuremmille pöytäseurueille. Väkeä saapui paikalle hiljakseltaan ja isommat seurueet alkoivat saapua paikalle vasta puoli seitsemän aikoihin.
Rauhallista ennen väkijoukkoja
Päätimme kokeilla tällä kertaa viiden ruokalajin Chef’s Tasting Menun, jonka ruokalista vaihtuu viikottain. Alkuun saatu kokin terveinen oli pieni piiras, jota seurasi ensimmäisenä alkuruokana tarjoiltu hummeriravioli kera katkarapu tempuran. Toisena alkuruokana tarjoiltiin ankkaconfit suflee pienillä pekonipaloilla. Kaikki alkuruoat olivat kyllä maukkaita, mutta kovin voimakkaita yhdenkään ruoan erilaiset maut eivät mielestämme olleet.
Kokin terveiset
Hummeriravioli sekä ankkaconfit suflee
Pääruokana tarjoiltiin melkoisen kookas naudan sisäfilee, mitä seurasivat kaksi jälkiruoka-annosta. Näistä ensimmäinen oli simppeli hunajamelonijäädyke ja viimeisenä tuotiin karpaloleivonnainen vaniljajäätelöllä sekä armanjakkisuflee kera pienen suklaatryffelin. Sufleessa maistui ehdottomasti liian voimakkaasti kananmuna, mikä toi syödessä eloisasti mieleen munakkaan. Ei kaikkein paras assosiaatio jälkiruoan kohdalla.
Pääruoan sisäfilee
Hunajamelonijäädyke sekä toinen jälkiruokakattaus
Illallinen oli kooltaan hyvin runsas ja lähdimme molemmat ravintolalta ähkyisinä. Jo tämä tekee pesäeron todellisiin fine dining ravintoloihin, joissa annokset ovat pieniä ja jättävät kylläisen, mutta ei koskaan ähkyisen, olon. Näytän viime kerralla pitäneen Le Crocodilessa vierailua hyvänä kokemuksena, mutta jotenkin tällä kertaa kokemus jätti paljon toivomisen varaa. Vaikka ruoka yrittikin olla fine diningia ja loppuhinta kipusi punanviinin kanssa 220 dollariin, ei ruoka ollut meistä tällä kertaa hinnan arvoista. Nyt kahden kerran jälkeen tuntuukin siltä, että Le Crocodile on nyt nähty perusteellisesti ja aihetta kolmanteen vierailuun ei ole aivan hetkeen loistavan ravintolatarjonnan Vancouverissa. 😕
Vaikka Le Crocodile ei meitä eilisellä illallisella niin häikäissytkään, on ravintola silti arvossaan paikallisten kesken. Satuimme tänään kävelemään illalla ravintolan ohitse ja sisällä valmistauduttiin selkeästi jonkinlaisen pramean yksityistilaisuuden alkuun. Pihalle oli palkattu viisihenkinen joulukuoro ja pihaan ajoi Rolls-Roycea ja muuta kalliimpaa autoa.
Harmi vain, että itse ravintolan ruoka ei ole aivan niin fiiniä, kuin kaikki ulkoinen antaa ymmärtää… 🙄