Itsenäisyyspäivän retki Seattleen

Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Heinäkuun ensimmäinen päivä juhlitaan Kanadassa itsenäisyyspäivää. Canada Dayn juhlapäivä on tietenkin maassa myös kansallinen vapaapäivä ja tänä vuonna sunnuntaille osuessaan itse vapaapäivä siirtyi maanantaille. Niinpä kuun vaihteessa tarjoutuikin oiva mahdollisuus pitkään viikonloppureissuun jonnekin. Olimme Niinan kanssa jo hetken harkinneet matkaa rajan eteläpuolelle naapurikaupunki Seattleen ja sinne myös lähdettiin!

Vancouverista on Seattleen 225 kilometriä. Matkaan on syytä lähteä erityisesti pitkänä viikonloppuna aikaseen, sillä raja-asemilla on yleensä viikonloppuisin todella ruuhkaista. Lower Mainlandin alueelta on yhteensä viisi rajanylityspaikkaa Yhdysvaltojen puolelle, mutta näistä Point Robertsin asema johtaa vain pienelle niemimaalle, joten Seattleen suuntaavalle on tarjolla neljä vaihtoehtoa rajan ylittämiseen.

Vancouver-Seattle moottoritiellä sijaitseva Peace Archin raja-asema on raja-asemista yleensä kaikkein ruuhkaisin ja niinpä päätimmekin tuttavan vinkin perusteella hyödyntää lähistölä sijaitsevaa pienempää Pacific Crossingin raja-asemaa, joka on ensisijaisesti tarkoitettu kuorma-autoille, mutta on avoinna myös henkilöautoliikenteelle. Tätä strategiaa tukivat myös rajan lähellä olevat näyttötaulut, joiden mukaan jonojen pituus raja-asemilla oli jo aikaisin aamulla 40-50 minuutin luokkaa.

Pacific Crossing on pienehkö raja-asema ja valitettavasti hieman huonosti suunniteltu. Autokaistoja rajalle on kolme, joista kaksi ovat kaikkien käytettävissä ja yksi pikakaista erityisen NEXUS-kortin omaaville. Ärsyttävästi kaistojen välillä ei ole minkäänlaisia erottimia ja sikamaiset ihmiset leikkaavat jonoa jatkuvasti ajamalla NEXUS-kaistaa puoliväliin ja kiilaamalla sitten normaalien kaistojen sekaan. Tätä tapahtuu todella paljon, mikä on omiaan kiristämään hermoja jo muutenkin pitkässä jonossa.

Pacific Crossing kaistajärjestelyt

Hermot olivat aamusella hieman kireällä, sillä jonotuksessa ei ollut tietoakaan 40-50 minuutista ja meillä kesti kaksi tuntia päästä rajaviivalle. Rajalla jokainen auto valokuvataan, minkä jälkeen ajetaan rajaviranomaisen kohdalle. Kysymykset ovat normaaleja tyyliin ”Missä asut? Minne olet menossa ja missä yövyt?”. Koska allamme oli leasingauto, olimme varanneet mukaamme myös auton paperit, joita ei kuitenkaan kysytty (eikä ole kysytty koskaan myöhemminkään).

Ihmemaa häämöttää

Rajapuomilta meidät ohjattiin sivurakennukselle, josta meidän piti ostaa I-94W nimellä tunnettu maahantulotodistus. Nämä passin väliin kiinnitettävät paperin palat ovat pelkkää rahastusta, mutta ne on pakko ostaa Yhdysvaltojen maaraja ylittäessä. Ilmateitse eli lentokoneella Yhdysvaltoihin saavuttaessa I-94W:tä ei nykyisin enää tarvitse, mutta siellä tarpeen on ESTA nimellä tunnettu samanlainen elektroninen rahastus. I-94W on voimassa kolme kuukautta, minkä sisällä se pitää muistaa palauttaa jenkeistä poistuessaan. Paperilla voi tuona aikana käydä maassa rajattoman monta kertaa, mutta paperi pitää olla palautettu määräaikaan mennessä tai edessä voi olla ongelmia seuraavan kerran Amerikkaan pyrkiessä.

Kaikkineen meillä tuhraantui rajalla aikaa kaksi tuntia ja 20 minuuttia, mutta pääsimme kuitenkin lopulta kolmatta kertaa Amerikan ihmemaahan. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme lounaalle ja amerikkalaiseen tyyliin lounasvalintamme oli tietenkin burgeri. Pistäydyimme kokeilemaan moottoritien varrella sijaitsevan Jack In The Boxin herkkuja. Ketju on kiehtonut meitä, sillä sen Vancouverissa näkyvät telkkarimainokset ovat sangen erilaisia. Amerikassa kun ollaan, oli roskaruoka halpaa ja sitä oli riittävästi. Kovin hyvä Jackin purilainen ei meistä kuitenkaan ollut, eikä meille jäänyt pakottavaa tarvetta palata sinne ihan heti uudestaan.

Jack In The Boxia kokeilemassa

Interstate 5 kohti Seattlea on rajalta nelikaistainen ja maisemiltaan sangen tylsä. Liikenne kuitenkin vilkastuu huomattavasti 81 000 asukkaan Bellinghamin kohdalla, noin 30 kilometriä rajalta. Bellingham on vancouverilaisten raja-shoppaajien ensisijainen kohde ja siellä sijaitsee siksi valtavasti pääasiassa kanadalaisia palvelevia kauppoja.

Bellinghamista matka jatkuu vehreiden kukkuloiden ylitse, joidenka jälkeen maisema on Seattleen saakka tasaista peltoa. Mount Vernonin pikkukaupungin jälkeen tie levenee 6-kaistaiseksi ja liikenne alkaa vilkastumaan tuntuvasti. Seattlen metropolialueen pohjoislaidalla sijaitsevan 103 000 asukkaan Everettin esikaupungin kohdalla tie levenee entisestään, ensiksi 8- ja sitten 10-kaistaiseksi jättimäiseksi moottoritieksi, joka jatkaa matkaansa kohti Seattlen keskustaa.

Kaistat vain lisääntyvät Seattlea lähestyttäessä

Päätimme kuitenkin pysähtyä Everettissä jälkiruoalla herkullisella Cold Stone Creameryllä. Herkuttelun jälkeen ajoimme lähistöllä sijaitsevalle Paine Fieldin lentokentälle, jonka vieressä sijaitsee lentokonevalmistaja Boeingin jättimäinen lentokonetehdas. Lentokentällä seisoikin parkissa upouusia lentokoneita, muun muassa aivan uusia Boeing 787 Dreamlinereitä.

Herkuttelua Cold Stonella

Boeingin tehdas Everettissä

Alueella sijaitsee monia ilmailuun liittyviä museoita ja siellä järjestetään myös kierroksia Boeingin tehtaalle, mistä kerron tarkemmin joskus tulevaisuudessa.

Matkamme jatkui Everettistä kohti 54 000 asukkaan Redmondia. Tämän pienen Lake Sammamishin rannalla sijaitsevan esikaupungin nimi saattaa kuulostaa tutulta, sillä siellä sijaitsee teknologiajätti Microsoftin pääkonttori. Microsoft siirsi pääkonttorinsa vuonna 1984 Albuquerquestä Redmondiin, jossa se on sijainnut siitä lähtien. Nykyisin Microsoft Campuksena tunnettu kaupunginosa on paisunut valtavan kokoiseksi ja siellä työskentelee huikeat 41 000 microsoftlaista. Tämän lisäksi kampuksen noin 120 rakennuksessa työskentelee arviolta 45 000 alihankkijaa eli yhteensä alueella työskentelee lähes 90 000 ihmistä! Kampus on järisyttävän suuri ja se levittäytyy 520-moottoritien kummallekin puolelle sekä myös naapurikaupunki Bellevueen.

Mikkisoftan kampusalue on valtava

Kampusalue on oma kaupunginosansa, eikä sitä ole eristetty aidoilla. Kaikki aluetta halkovat kadut ovat julkisia ja jopa rakennusten pihateitä voi ajella vapaasti. Aivan varmasti alueella on tehokas valvontajärjestelmä kulkijoiden varalle, mutta ulkoisesti alue on silti avoin ja helposti lähestyttävä. Alueella sijaitsevat rakennukset ovat pääosin moderneja, sillä Microsoftin suurin kasvupyrähdys on tapahtunut vasta 90-luvun jälkeen. Alue on ihanan vehreä ja siten erittäin viihtyisän oloinen ollakseen suuri teknologiakeskus.

Ajelimme aluetta ristiin rastiin aikamme ja saimme siitä hyvän yleiskuvan. Kymmenien rakennusten tarkoitusta voi kuitenkin vain arvailla, sillä talot on numeroitu mikä ei kerro ulkopuoliselle niissä tehtävistä toiminnoista mitään. Vaikka alueella onkin vapaa ajella ja kulkea, on siitä vaikea saada kovin mielenkiintoisia valokuvia.

Toistasataa toimistotaloa

Microsoftin kampuksen vieressä sijaitsee myös videopeliyhtiö Nintendon Amerikan pääkonttori, jossa tosin ei ollut mitään nähtävää. Jatkoimmekin siis matkaamme Bellevuen puolelle, joka on varakas esikaupunki Redmondin ja Seattlen välissä kauniilla paikalla Lake Washingtonin itärannalla. Bellevuen asukasluku on 125 000 ja väki lisääntyy nopeaa tahtia. Kaupungin keskustaan on viime vuosina noussut useita korkeita tornitaloja, mikä on tehnyt siitä Seattlen jälkeen metropolialueen toiseksi merkittävimmän keskustan. Alueella asuu poikkeuksellisen paljon varakasta väkeä kuten paljon Microsoftin hyvinpalkattuja työntekijöitä, mutta myös Seattlen todellista kermaa.

Asuintorneja Bellevuessa

Bellevue onkin valittu useasti yhdeksi Yhdysvaltojen parhaaksi asuinpaikaksi sekä loistavaksi paikaksi perustaa yritys. Kaupunki onkin kotipaikka monelle merkittävälle yritykselle, kuten peliyhtiö Valve sekä matkanvarauspalvelu Expedia. Expedian juuret ovat itse asiassa Microsoftissa, jonka osa se oli aina vuoteen 1999 saakka. Yritys on nykyisin yksi maailman merkittävimmistä nettivarauspalveluista ja sen brändejä ovat muun muassa Hotels.com, Hotwire.com, Trivago sekä vuoteen 2011 saakka myös Trip Advisor.

Bellevuen keskusta

Aivan Bellevuen kyljessä sijaitsee myös pienen pieni Medinan kaupunki, joka on Seattlen rikkain asuinalue. Lake Washingtonin rannalla sijaitsevissa valtavissa huviloissa asuu monia paikallisia miljardöörejä, kuten seattlelaisen Amazonin perustaja Jeff Bezos sekä Microsoftin perustaja Bill Gates. Billin kanssa Microsoftin perustanut Paul Allen asuu etelämpänä sijaitsevalla Mercer Islandilla ja Microsoftin nykyinen toimitusjohtaja Steve Balmer puolestaa Medinan pohjoislaidalla Hunts Pointissa.

Bill Gatesin huvila on kuuluisa suunnittelustaan sekä teknisistä ratkaisuistaan. Valtavan Paficic Lodge tyylisen hirsihuvilan rakentaminen kesti peräti seitsemän vuotta ja maksoi arviolta 63 miljoonaa dollaria. Kompleksi nykyarvo on joidenkin arvioiden mukaan peräti 147,5 miljoonaa dollaria ja pelkkä vuosittainen kiinteistövero yli miljoona! Se on kuitenkin taskurahaa pitkään maailman rikkaimpana miehenä olleelle Bill Gatesille, joka on nykyisin maailman toiseksi rikkain. Hänen omaisuutensa arvo on nyt vuonna 2012 sellaiset 66 miljardia dollaria. Gatesin koti on älytalo sanan varsinaisessa merkityksessä ja esimerkiksi huoneiden valaistus, äänimaailma ja lämpötila säätyvät kaikki automaattisesti kunkin vieraan mieltymysten mukaan. Kaikki kompleksin huoneet ovat osa samaa huvilan sisäistä tietoverkkoa ja voivat kommunikoida keskenään.

Bill Gatesin älykoti

Bill Gatesin huvilalle johtaa pieni tie, joka vaikutti olevan julkinen tie aina tämän kotiportille saakka. Niinpä kävimme huviksemme kääntymässä tien päässä. Tietä pitkin ajaessa meistä tuntui melkein rikolliselta, sillä jotenkin meille tuli tunne että kaikkea tarkkailtaisiin ja ehkä näin tapahtuikin. Tie on itsessään on kapea ja portin luona on melko ahdasta kääntää auto, joten sinne ajoa ei ehkä voi suositella. Varsinkaan kun rakennuskompleksista ei edes ole nähtävillä kuin puinen portti, jonka perusteella ei pysty edes sanomaan, onko Bill kotona vai ei. Hieman enemmän rakennuksesta pystyisi kuitenkin näkemään järven suunnalta veneestä, mutta suurin osa tiloista on kaivettu maan sisään ja on vehreyden peittämää.

Bill Gatesin kotiportti

Hetken aikaa Medinan miljardöörien rauhaa häiriköityämme lähdimme viimein kohti itse Seattlea. Suorin yhteys Medinasta kaupunkiin olisi 520-moottoritietä pitkin, joka ylittää Lake Washingtonin pitkin Evergreen Point Floating Bridgeä. Tämä vuonna 1963 rakennettu kuusikaistainen silta on maailman pisin kelluva maantiesilta. Sillan kokonaispituus on 4750 metriä, josta ponttonien päällä on 2310 metriä moottoritietä. Siltaa olisi ollut kiva kokeilla, mutta sillä on ollut vuodesta 2011 saakka voimassa tullimaksu, joten piheinä päädyimme kiertämään eteläisempää Interstate 90 pitkin. Bill Gates ja alueen muut asukkaat tuskin edes miettivät tullia.

Myös Interstate 90 ylittää järven kelluvaa Lake Washington Floating Bridgeä pitkin. 2020 metriä pitkänä se on maailman toiseksi pisin ponttoonisilta eli pisin ja toiseksi pisin sijaitsevat molemmat Seattlessa ja vieläpä samalla järvellä. Ponttoonisilta kuulostaa ajatuksena hurjalta ja Interstate 90:n silta upposikin korjaustöiden yhteydessä vuonna 1990. Työntekijöiden virhe sai suljetun sillan ponttoonit täyttymään vedellä voimakkaiden sateiden aikana ja ne upposivat yksi kerrallaan järven pohjaan. Uppoamisesta tallentui myös melko huikeaa videomateriaalia.

Kelluva silta yli Lake Washingtonin

Oma ylityksemme sujui ilman minkäänlaista dramatiikkaa ja kelluva silta tuntui täysin vakaalta ajaa. Ainoa ero normaaliin siltaan on lähinnä se, että silta kulkee aivan vedenrajassa. Interstate 90 on Seattlen valtava itäinen sisääntulotie ja se vei meidät suoraan keskustan vieressä sijaitsevalle hotellimme. Risteysalueella Interstate 5:n kanssa kaistojen määrä muuttuu melkoiseksi, kun tiellä on hetken matkaa leveyttä peräti 14 kaistaa. Navigaattorillamme olikin kova työ pysyä kärryillä kaistojen määrästä ja näyttää meille minkä kaistan ottaa.