Stawamus Chief

Sea to Sky Highway on Vancouverista Whistleriin johtava kuuluisa maantie halki upeiden vuoristomaisemien. Matkan varrella on montakin pakollista pysähdyskohtaa, mutta yksi erityinen on hieman ennen Squamishin kylää sijaitseva ”Päällikkö” eli Stawamus Chief. Tämä jättimäinen kalliomuodostelma on lähteestä riippuen maailman toiseksi suurin graniittimonoliitti, joka kohoaa Howe Soundin vuonon rannalta aina 700 metrin korkeuteen.

Stawamus Chief

Vaikka tämä valtava kallio kalpeneekin ympärillä kohoavien huomattavasti korkeampien vuorten vierellä, kiinnittää se kuitenkin takuuvarmasti matkaajan katseen. Noin 100 miljoonaa vuotta sitten muodostunut Stawamus Chief on nimittäin todella jylhä kallio, jonka seinämät kohoavat melkein pystysuoraan. Chief onkin yksi maailman parhaista paikoista harrastaa kalliokiipeilyä, sillä sen erilaiset muodostelmat, halkeamat ja jyrkät seinämät mahdollistavat melkein kaikentyyppisen ja -tasoisen kiipeilyn harrastamisen. Chief ja lähiseudulla sijaitsevat muut kiipeilykohteet tekevätkin Squamishista kalliokiipeilijöiden mekan.

Chiefin jyrkkä kallioseinämä

Chief tarjoaa myös uskomattomat vaellusmahdollisuudet. Kallion sisäpuolen suurta repeämää nimittäin kulkee Päällikön huipulle vievä vaelluspolku. Rankka polku onkin suosittu päiväretkikohde, joka houkuttaa varsinkin näin kesällä valtavasti kiipeilijöitä. Meitäkin Chief on houkutellut jo jonkin aikaa, sillä sitä sanotaan North Vancouverin legendaarisen Grouse Grindin veroiseksi kuntotestiksi. Reitti ylös on nimittäin erittäin jyrkkä ja vaikeakulkuinen yli suurten lohkareiden sekä paljaiden kallioseinämien.

Lohkare Chiefillä

Lähdimme suorittamaan tätä haastetta eilen lauantaina. Olimme paikalla hieman ennen aamukymmentä, jolloin paikalla oli jo valtavasti väkeä. Paikalle onkin syytä saapua aikaisin, sillä alkumatkasta hyväkulkuisilla puuportailla on helposti ruuhkaista. Helppokulkuinen reitti päättyy kuitenkin ensimmäisen huipun risteykseen. Siitä eteenpäin kuljetaan selkeän polun sijaan puunrunkojen sekä kivikasojen joukossa kohti jossain ylempänä häämöttävää toista huippua. Eräässä kohdassa nousu on niin jyrkkä, että tukea pitää ottaa kallioon pultatusta ketjusta.

Ja eikun menoksi!

Alkumatkan helppokulkuista maastoa

Tässä kohtaa ne jotka ovat lähteneet matkaan sandaaleissa ja muissa läpykkäissä (yllättävän moni) katuu varmasti kenkävalintaansa. Meidän vaelluskengissä nousu oli kuitenkin sangen helppo niiden hyvän pidon vuoksi. Raskas nousu on silti ja vaatii käsivoimiakin. Nousun yläpuolella suuret puut antavat tilaa pienille kitukasvuisille väkkyröille ja taivas aukenee kauniin sinisenä. Lauantai oli myös todella kuuma päivä ja pieni viileä tuulahdus tekikin erittäin hyvää jyrkän nousun jälkeen.

Vaikeammaksi muuttuva reitti ylös

Onneksi tuli oikeat kengät matkaan…

Toinen huippu sijaitsee 655 metrin korkeudessa ja sieltä aukeaa lumoava maisema alas Squamishiin. Vieläkin huikeampi on maisema Howe Soundiin, jonka vierustaa Sea to Sky Highway kaukana alapuolella kiemurtelee. Myös hieman alempana 610 metrissä sijaitseva ensimmäinen huippu näkyy erittäin hyvin ja näyttää pelottavalta kalliokielekkeeltä, jolla ihmislaumat vellovat. Hieman pelottava on kakkoshuippukin, sillä siellä ei ole minkäänlaisia kaiteita ja huimapäisimmät leputtavatkin jalkojaan reunuksella tyhjän päällä. Ei olekaan ihme, että Chiefillä kuolee joka vuosi muutama varomaton vierailija pudotessaan kielekkeeltä.

Ykköshuippu matkalla ylös

Päätähuimaavat vuonomaisemat

Squamish alapuolella

Kakkoshuipun maisema

Kakkoshuipulta on hyvä jatkaa hieman syrjäisemmälle kolmannelle huipulle. Polku sinne on kuitenkin paikoin hieman hankala seurata avokalliolla, mutta hetken etsittyämme löysimme sen. Huipulle päästäkseen on ensiksi laskeuduttuva pienelle metsätasanteelle, josta aukeaa kiehtova maisema kahden valtavan halkeaman kautta alas Squamishiin sekä taustalla kohoaville lumihuippuisille Atwell Peakeille. 2655 metriin kohoavat huiput ovat Squamishin seudun korkeimmat huiput ja näkyvä luonnonmuodostelma. Liian lähelle halkemia ei kuitenkaan kannata mennä, sillä maasto on petollinen ja alas on pitkä matka…

Matkalla viimeiselle huipulle

Atwell Peaks

Kolmas huippu sijaitsee kauimpana, mutta on ehkä kaikkein helpoin saavuttaa. Ainoastaan jääkauden tasaiseksi hiomilla paljailla kallioilla saa olla hieman tarkkana askeleidensa kanssa. Maisemat tasan 700 metrin korkeudesta ovat kuitenkin erittäin palkitsevat ja sieltä näkyvät kaikki Chiefin huiput.  Sieltä on myös mahdollista nähdä Chiefin taakse, jossa Vancouveriin asti näkyvät The Lionsin ”leijonankorvat” kurkkivat viereisen vuoren takaa.

Melkein huipulla…

Leijonankorvat vastavalossa

Vietimme kolmannella huipulla jonkin aikaa maisemista sekä lämpimästä kesäpäivästä nauttien. Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä paluumatkalle, joka osoittautuikin kaikkein suurimmaksi urakaksi.

Chiefin takamaita

Maisema Stawamus Chiefin huipulta

Upea Squamish Valley

Ylöspäin kipuaminen on toki raskasta ja käy kunnolle, mutta alaspäin laskeutuminen se vasta koetteleekin jo valmiiksi hapoilla olevia jalkalihaksia ja polvia. Reitti on myös erittäin hankalakulkuinen ja meillä menikin yli tunti laskeutua takaisin parkkipaikalle. Alhaalla jalkalihakseni olivat niin väsyneet, että ne aivan tärisivät. En ole ollut koskaan niin puhki ja auton penkki ei ole tuntunut koskaan niin hyvältä, kuin tuolloin. Mahdottomasta väsymyksestä huolimatta olimme kuitenkin erittäin onnellisia reissustamme, joka oli ollut puhdasta parhautta.

Hankala ja raskas paluumatka

Jos haluaa ottaa itsestään mittaa, on Stawamush Chief ehdottomasti loistava paikka siihen. Kyse on yhdestä parhaimmista päiväretkestämme koskaan. 😮 Niille joita varsinainen kipuaminen ei kiinnosta on myös hyviä uutisia. Keväällä 2014 Chiefin vierelle on nimittäin tarkoitus aueta uusi köysirata, joka kuljettaa samanlaisiin maisemiin vaivattomasti kymmenessä minuutissa. Vaikka tuokin retki on varmasti hieno, ei siitä kuitenkaan jää kerrottavaksi samanlaista seikkailua kuin kiipeämisestä Päällikölle.