Vancouverin hyviä puolia on, että luonto on lähellä ja ulkoilumahdollisuuksia riittää. Ehkä mahtavinta ovat North Shore Mountainsin vuoret sekä niiden kolme laskettelukeskusta. Kävimme maaliskuun alussa kokeilemassa keskuksista itäisimmän, Mount Seymourin, mutta harmillisesti keli oli tuolloin todella huono. Tuosta kerrasta jäi kuitenkin palava halu takaisin rinteeseen ja niinpä suuntasimme edellisviikonloppuna kokeilemaan keskuksista läntisimmän, Cypress Mountainin.
Cypress Mountainia kehutaan yleensä Vancouveria ympäröivistä laskettelukeskuksista parhaimmaksi, sillä keskuksen specsit ovat vakuuttavat. Keskuksen muodostavat yhteensä kolme vuorta; Mount Strachan, Black Mountain ja Hollyburn Mountain, joista kaksi ensimmäistä on varattu laskettelulle ja kolmas murtomaahiihdolle (latukartta). Keskuksen parkkialue on 915 metrin korkeudessa ja matalamman Black Mountainin kaksi tuolihissiä yltävät 1180 ja 1200 metrin korkeudelle. Mount Strachanin puolella on yhteensä neljä tuolihissiä, joista korkein kuljettaa aina 1440 metriin saakka. Huomionarvoista on, ettei alueella ole Cypress Mountain nimistä vuorta, vaan keskuksen nimi juontuu kolmen vuoren väliin jäävästä sypressipuiden muodostamasta tasanteesta, jolla keskuksen ala-asema sijaitsee.
Keskuksessa on 53 rinnettä, joista voi yhdistellä pisimmäksi yhtämittaiseksi laskuksi sangen mukavat 4,1 kilometriä. Suurin korkeusvaihtelu keskuksen alueella on 610 metriä. Noin puolet rinteistä on valaistu, joten niitä voi laskea ilta-aikaankin. Hissejä on yhteensä 9, joista suurin osa tuolihissejä.
Cypress Mountain toimi vuoden 2010 Vancouverin talviolympialaisten kisapaikkana. Siellä käytiin freestyle-hiihdon sekä lumilautailun kisat ja kisapaikat ovat edelleen nähtävissä sekä laskettavissa. Cypress Mountain in valinta kisapaikaksi aiheutti etukäteen huolta, sillä El Niño -ilmiö aiheuttaa joinain vuosina epävarmuutta kauden aloituspäivästä. Kisajärjestäjät laativatkin suunnitelman, että jos lunta ei tulisi ajoissa tarpeeksi, kuljetettaisiin sitä Cypress Mountainille 250 kilometrin päästä Vancouverin itäpuolelta. Lunta tuli kuitenkin lopulta tuona talvena paljon, peräti 14 metriä, joten huoli osoittautui turhaksi.
Olympiarenkaat muistona talviolympialaisista
Keli lauantaiaamuna oli täydellinen. Matkaa Downtownista Cypress Mountainille kertyy noin 26 kilometriä, joten matkaan menee liikenteestä riippuen noin 20-30 minuuttia. Jälleen kerran alhaalla kaupungissa ei ollut lumesta tietoakaan, mutta puolimatkassa mäkeä lumi ilmestyi maisemaan. Ylöspäin ajettaessa lumen määrä tien sivussa kasvoi koko ajan ja lopulta maantie kulki melkein kolmen metrin syvyisessä rännissä! Lunta oli siis vähintäänkin riittävästi.
Muutama metri lunta
Meitä hieman huolestutti autojen suuri määrä parkkipaikalla, mutta onneksi varustevuokraamossa ei ollut sen suurempaa ruuhkaa. Ilahduttavasti suuren keskuksen alueelle mahtuu paljon väkeä ja yllätykseksemme emme joutuneet koko päivänä jonottamaan hisseille, ruokailuun taikka muuallekaan sen ihmeemmin.
Päivä oli täydellinen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta koko päivän ja keskuksen lukuisia rinteitä oli erittäin hauska laskea. Suosikkirinteitä kertyi toistakymmentä, mikä tarkoittaa että tulemme palaamaan Cypress Mountainille aivan varmasti. Monesta rinteestä aukeni myös mielettömät maisemat, joko North Shore Mountainsin takana jatkuvalle vuoristolle lukuisine huippuineen, taikka alas Vancouveriin. Stanley Park takanaan Downtownin pilvenpiirtäjät sekä koko metropolialue oli helposti erotettavissa monista paikoista ja tarjosi upean taustan laskettelulle.
Upea maisemat lasketella
Laskettelu Cypress Mountainilla on hieman Mount Seymouria kalliimpaa, mutta positiiviseksi yllätykseksemme emme kokeneet joutuneemme ryöstön kohteeksi. Hissiliput, välinevuokra ja jopa ruoka olivat kaikki vain aavistuksen vaatimattomampaa Mount Seymouria kalliimpia. Ruoka oli jopa edullista, sillä käymässämme ravintolassa se tarjoiltiin pöytään saakka.
Tyytyväinen laskija
Päivämme oli erittäin onnistunut ja laskimme mäkiä noin kuuden tunnin ajan. Siinä vaiheessa rinteet alkoivat olla hieman paakkuuntuneet, sillä ala-asemallakin oltiin muutama aste plussan puolella. Alhaalla kaupungissa oli puolestaan +13 astetta, mikä oli kuin eri maailmasta. Hauskasti vuorelle johtavan tien alapäässä olikin paljon maastopyöräilyn harrastajia, mikä todistaa että Vancouverissa voi harjoittaa niin talvi- kuin kesäurheilua paitsi samana päivänä, myös samalla vuorella!
On kyllä hienoa maisemaa sielläpäin, ja luntakin näyttää olevan riittävästi!