Vancouverissa on kaksi puheenaihetta ylitse muiden: asumisen kalleus sekä liikenne. Näistä liikenteen suhteen Vancouver on kunnostautunut paperilla hyvin, sillä kaupungista löytyy pohjoisamerikkalaisittain laaja ja tehokas julkinen liikenne. Järjestelmän ylpeys on täysautomaattinen Skytrain-verkosto, joka yltää moniin alueen suurimpiin esikaupunkeihin ja laajenee edelleen rakenteilla olevan uuden Evergreen-linjan myötä. Lisäksi laaja bussi- ja trollikkaverkosto palvelee asuinlähiöissä asuvia esikaupunkien ja runkolinjojen välisenä yhteytenä.
Korkeana pysyttelevä asumisen hinta pakottaa kuitenkin ihmisiä muuttamaan yhä kauemmas itäisiin ja eteläisiin esikaupunkeihin, joista ainoa järkevä liikennöintimuoto on yleensä oma auto. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi Vancouverin metropolialueen maantiede. Vancouverin keskusta (Downtown) on alueen tärkein työssäkäyntialue, mutta sen sijainti aivan alueen luoteiskulmauksessa tarkoittaa, että se sijaitsee mahdollisimman etäällä kaakon suuntaan leviävistä uusista lähiöistä. Downtown itsessään on ahdas niemennokka, jonne johtaa vain neljä siltaa ja muutama suurempi katu kapeahkoa maakaistaletta pitkin. Ruuhkat keskustaan saapuvilla kaduilla ja silloilla ovatkin arkipäivää joka aamu ja iltapäivä.
Keskusta ei ole ainoa ongelmallinen alue, vaan ongelmia tuottaa myös metropolialuetta halkova Fraser River. Joen ja sen haarautuman vuoksi esimerkiksi 190 000 asukkaan Richmond sijaitsee kokonaan saarella. Richmondin lisäksi yli puoli miljoonaa ihmistä asuu Fraserin eteläpuoleisissa esikaupungeissa, kuten Surreyssä, Langleyssä ja Deltassa. Näistä kaikista liikennöinti Vancouverin puolelle edellyttää Fraserin ylittämistä jotain joen ylittävää siltaa pitkin. Siltoja Fraserin ylitse on seitsemän, mutta satojentuhansien työmatkalaisten liikenne koettelee siltojen kapasiteettia joka ainoa arkipäivä.
Fraser River jakaa metropolialuetta
Pahimmaksi pullonkaulaksi on muodostunut metropolialueen ainoa merkittävä moottoritie Highway 1. Vuonna 1961 valmistunut, alunperin nelikaistainen, moottoritie on sittemmin jäänyt aivan liian pieneksi nykyisille liikennevirroille. Vaikka osa Vancouverin ja Burnabyn alueella kulkevaa tietä levennettiinkin 90-luvulla 6-kaistaiseksi, on varsinaiseksi pullonkaulaksi muodostunut Fraserin ylittävä, vuonna 1964 valmistunut, 5-kaistainen Port Mann Bridge. Joka arkipäivä sillan ylittää noin 125 000 autoa, mikä on johtanut siihen että liikenne puuroutuu sillan luona noin 13 tuntia joka ainoa päivä. Tulevaisuuden ennusteet jopa miljoonasta uudesta asukkaasta Vancouverin metropolialueella, joista yli puolet Fraser Riverin eteläpuolella, ennustetaan johtavan liikennemäärien nousemiseen noin 230 000 tasolle vuoteen 2031 mennessä. Se tarkoittaisi liikenteen täydellistä tukkeutumista Highway 1:llä.
Näitä ennusteita vasten British Columbian provinssin hallitus päätti vuonna 2007 provinssin kaikkien aikojen kalleimmasta julkisesta infrastruktuurihankkeesta, joka tunnetaan nimellä Gateway Program. Tämän peräti 3,3 miljardin dollarin suurhankkeen tarkoituksena on turvata Vancouverin metropolialueen liikenteen sujuminen myös yli kolmen miljoonan asukkaan kotina 2040-luvulla. Vaikka projekti keskittyykin lähinnä autoliikenteen parantamiseen, on siinä myös joitain julkista liikennettä tukevia ominaisuuksia.
Projektissa on kolme suurta komponenttia. Näistä ehdottomasti suurin ja tärkein on Highway 1:n moottoritien leventäminen Vancouverin ja Langleyn välisellä 37 kilometrin matkalla vähintään 6-kaistaiseksi. Tien vilkkain noin 20 kilometrin osuus Burnabyn ja Surreyn välillä levenee 8-kaistaiseksi. Moottoritielle tulee koko matkalle kumpaankin suuntaan yksi HOV-joukkoliikennekaista, minkä toivotaan kannustavan ihmisiä kimppakyyteihin. HOV-kaistaa käyttäville bussiyhteyksille tehdään omia ulos-liittymiä tärkeimpien risteysten luoksi, mikä tekee joukkoliikenteestä entistä itsenäisemmän muusta liikennevirrasta. Liittymiä parannetaan muutenkin koko matkalta ja ehkä suurimpana Cape Hornin eritasoliittymä aivan Port Mann Bridgen kupeessa rakennetaan kokonaan uudelleen.
Highway 1:n työmaa-alue
Cape Hornin uusi liittymä
Osana projektia suurimman pullonkaulan muodostava 5-kaistainen Port Mann Bridge puretaan ja liikenne siirtyy viereen rakennettavalle uudelle jättisillalle. Uudesta sillasta tulee peräti 65 metriä leveä ja 10-kaistainen, mikä tekee siitä maailman leveimmän pitkän jänteen sillan (world’s widest long-span bridge). Asia on Guinnesin ennätystenkirjan varmistama. Uuden sillan suunnitellaan riittävän kapasiteetiltaan ainakin 75 vuotta ja säästävän työmatkalaisilta noin tunnin päivässä. Uusi silta sisältää myös mahdollisuuden sijoittaa tulevaisuudessa raideliikenneyhteys kulkemaan sillan alapuolta pitkin.
Port Mann Bridge toukokuussa
Highway 1 on kuitenkin vain yksi osa jättiprojektia. Toinen merkittävä osuus on South Fraser Perimeter Roadina tunnettu täysin uusi 40 kilometrin mittainen nelikaistainen maantie, joka yhdistää kaikki metropolialueen moottoritiet yhteen. Uusi tie tarjoaa suoran yhteyden Maple Ridgen ja Pitt Meadowsin esikaupungeista Deltan satamiin. Reitti kulkee yli vuonna 2009 valmistuneen 6-kaistaisen Golden Ears Bridgen, halki Pohjois-Surreyn, seuraten matkallaan Fraserin etelärantaa.
Uusi tie palvelee erityisesti kuorma-autoliikennettä, joka joutuu tällä hetkellä käyttämään Surreyn kaupunkialueen katuverkostoa. Miljardin hintalapusta huolimatta tiestä ei kuitenkaan rakenneta varsinaista moottoritietä, vaan tiellä tulee olemaan tasoristeyksiä sekä 80km/h rajoitus. Asia on ehtinyt jo harmittamaan monia hukattuna mahdollisuutena. Tien kapasiteetin pitäisi kuitenkin riittää, sillä reitti ei ole kovin vilkas työmatkaliikenteen kannalta ja palvelee lähinnä rahtiliikennettä satamaan.
South Fraser Perimeter Roadin linjaus
Kolmas ja toistaiseksi ainoa jo valmis osuus on North Fraser Perimeter Road, joka yhdistää New Westminsterin uuden nelikaistaisen maantien sekä upouuden 7-kaistaisen Pitt River Bridgen kautta Pitt Meadowsin ja Maple Ridgen esikaupunkeihin. Yhteys avautui vuonna 2009 ja palvelee hyvin näitä uusia itäisiä asuinalueita.
Pitt River Bridge
Koko valtava suurhanke ja sen komponentit ovat olleet rakenteilla vuodesta 2008 saakka ja arvioitu valmistumisaika on ensi vuonna. Hankkeen eri osat tulevat käyttöön kuitenkin sitä mukaa kun ne valmistuvat ja kaikkein suurimpien osasten, eli uuden Port Mann Bridgen sekä South Fraser Perimeter Roadin arvioidaan valmistuvan jo tämän vuoden lopussa.
Syyskuun lopussa ihmiset saivat ensimmäisen kosketuksen uuteen jättisiltaan, kun itäänpäin suuntautuva liikenne ohjattiin kulkemaan uutta siltaa pitkin. Koska alueella tehdään edelleen jättimäisiä liittymien muutostöitä, on uudella sillalla käytössä vasta kolme tilapäistä kaistaa. Länteenpäin suuntautuva liikenne käyttää edelleen vanhaa siltaa.
Uusi silta syyskuussa
Liikenne vielä vanhalla ja myöhemmin osaksi uudella sillalla
Valmistuessaan uudesta Port Mann Bridgestä tulee metropolialueen toinen tullimaksullinen liikenneyhteys. Ensimmäinen oli läheinen Golden Ears Bridge, joka avautui vuonna 2009. Port Mann Bridgen tapaisen keskeisen liikenneyhteyden muuttaminen maksulliseksi on ollut vuosia kova keskustelun aihe. Tullin on kuitenkin katsottu olevan järkevin tapa rahoittaa jättihankkeen rakennus sekä myöhempi ylläpito. Sitä ei suoraan sanota, mutta minusta tullilla halutaan myös hieman kaitsea epäekoloogista muuttamista autolähiöihin, mikä tuntuu olevan ikuinen vancouverilaisten ja surreyläistä välinen juopa. 🙄
Golden Ears Bridge
Oli tullista mitä mieltä tahansa, on kuitenkin fakta että alkuvaiheessa 1,5 ja ensi vuonna 3 dollarin hintainen maksu sillan ylittämisestä on kohtuullinen hinta työmatkalaisten säästämästä tunnista. Joidenkin laskutoimitusten mukaan hinta on jopa halvempi, kun nykyisissä ruuhkissa tuhlattu polttoaine, mikä voi pitää hyvinkin paikkansa täällä suurten autojen maassa. HOV-kaistaa käyttävät rekistetöityneet kimppakyytiläiset saavat ylityksestä 25% alennuksen, minkä lisäksi ammattiliikenteelle sekä yöaikaan tapahtuville ylityksille on alennuksia.
Ylityksiä tullaan valvomaan elektronisesti ja maksu otetaan automaattisesti rekisteröityneiden tililtä tai luottokortilta. Rekisteröinnistä saa pienen etulasiin kiinnitettävän tunnistetarran, jonka perusteella laskutus tapahtuu. Sama tarra toimii myös Golden Ears Bridgen yli ajettaessa ja laskutus tapahtuu saman järjestelmän kautta. Ilman tarraa sillan ylittävät autot kuvataan ja näille lähetetään postissa lasku ylityksestä. Hinta on kuitenkin tällöin korkeampi, joten paikalliselle rekisteröityminen kannattaa ehdottomasti. Niinpä mekin olemme jo rekisteröityneet, sillä nyt rekisteröityvät saavat 20 ilmaista ylitystä alkuun. Tämän hetkisen päätöksen mukaan tullimaksu on voimassa ainoastaan sinne saakka, että projekti on maksanut itsensä, mihin arvioidaan kuluvan 35-40 vuotta.
Vaikka Gateway Program ei niin vaikutakkaan meidän keskustassa asuvien arkeen, tulee varsinkin Highway 1:stä ajettua aina välillä. Niinpä projektin etenemistä onkin tullut seurattua sangen läheltä koko täällä asutun ajan. Pari viikkoa sitten olimme jälleen liikkeellä sillä suunnalla ja niinpä päätimmekin ajaa huviksemme yli uuden jättisillan. Kokemus on hieno ja ruuhkaton, vaikka käytössä onkin tosiaan vasta kolme tilapäistä kaistaa. Silta on kyllä valtava rakennelma ja näkyy jo kauan ennen sille saapumista. Itse asiassa sillan 158 metriä korkeat pylonit näkyvät aina keskustaan ja meidän asuntoon saakka!
Ensimmäistä kertaa uuden sillan yli
Vaikka Gateway Program edistääkin autoilua helpottamalla sitä, on se kuitenkin pakollinen hanke. Vancouverin metropolialueen voimakkaalle kasvulle ei näy minkäänlaista stoppia lähitulevaisuudessa ja ilman projektia liikenne alueen sisällä pysähtyisi tulevaisuudessa täysin.
Onneksi tämä projekti ei kuitenkaan ole täysin pois julkiselta liikenteeltä. Uudet sillat mahdollistavat esimerkiksi uusien bussiyhteyksien toteutuksen niiden vaikutusalueella ja uuteen Port Mann Bridgeen sisältyy jo mainittu mahdollisuus Surreyn ja Coquitlamin väliselle raideliikenneyhteydelle joskus tulevaisuudessa. Ja jos ei muuta, niin kyllähän autoilusta menee polttoaineveron muodossa runsaasti varoja julkisen liikenteen kehittämiseen. 💡
Port Mann Bridgen titteli maailman leveimpänä siltana ei sitten kestänyt pitkään, sillä syyskuun 2. päivänä avattu uusi San Francisco-Oakland Bay Bridge on leveimmältä kohdaltaan monta metriä tätä leveämpi ja siten maailman levein silta. Kaistoja on kummallakin sillalla samaiset 10 kappaletta, mutta rakenteelliset erot tekevät San Franciscon sillasta Port Mannia leveämmän.