Tuulinen Toronto jäi sitten perjantaina taakse, kun lensin Chicagon kautta tänne Amerikan sydänmaille Nebraskaan. Täällä Omahan kaupungin liepeillä maisemaa eivät hallitse lasiset pilvenpiirtäjät, vaan horisonttiin saakka levittäytyvät maissipellot. Sekä hotellini että myös toimistomme sijaitsevat syvällä periamerikkalaisessa lähiössä, jossa kaikkialle pitää mennä autolla ja kaduilla ei ole mitään elämää pimeän tultua.
Omahassa ei ole järin paljon tekemistä, mutta tein kuitenkin viikonloppuna ne pakolliset nähtävyydet. Kävin katsomassa kaupungin keskustaa sekä Nebraskan ja Iowan erottavaa Missouri-jokea. Illasta kävin katsomassa uuden Edge of Tomorrow -elokuvan IMAX 3D -version läheisessä elokuvateatterissa, joka oli ilahduttavan viihdyttävä elokuvaelämys. Sunnuntaina vuorossa oli vierailu Omahan eläintarhassa, joka on koko Nebraskan suosituin matkailukohde. Eläintarha oli oikein mukava ja sellaisessa ei olekaan tullut käytyä sitten Berliinistä lähdön jälkeen. 😮
Tänään maanantaina tuli sitten palattua taas työkuvioihin ja alkuviikon päivät menevät toimistolla täkäläisiä kolleegoja tavatessa ja palavereissa istuessa. Paluu Vancouveriin on edessä keskiviikkoiltana, mutta harmillisesti Niinan näkeminen jää lyhyeksi, sillä hän joutuu lähtemään omalle työmatkalleen Washingtoniin jo sunnuntaina. Kolmen päivän matkaltaan palattuaan meillä onkin ensi viikon perjantaina edessä lomille lompsiminen, sillä aloitamme silloin jo pitkään odotetun kahden viikon kesälomamme.
Kesä onkin täällä ja Omahassa on ollut erittäin lämmintä. Ukkoskuuroja sekä rajuja raekuuroja on saatu tässä ihan lähiseuduilla, mutta onneksi pesäpallon kokoisia rakeita ei ole kuitenkaan satanut tässä hotellin lähettyvillä. Se on rauhoittanut hieman mieltä, kun alla on vuokra-auto jonka ei soisi lommoontuvan Keskilännen kesässä. 🙄
