Arkinen tammikuun 21. päivä tuli ja meni niin vaivihkaa, että unohdin melkein tyystin silloin juhlittavan tärkeän merkkipäivän. Se on nimittäin päivämäärä, jolloin minä saavuin kaksi vuotta sitten tänne Vancouveriin, Niinan seuratessa vain muutama viikko perässäni. Ensimmäinen vuotemme Kanadassa oli valitettavasti hyvin turbulentti, sisältäen kaksi eri työpaikkaa ja paljon murhetta niiden välillä siirryttäessä. Onneksi nyt päättynyt toinen vuotemme maassa on ollut ensimmäistä huomattavasti tasaisempi.
Entinen työpaikka
Toisen vuotemme aikana saimme luoksemme peräti kolmet vieraat, kun molempien meidän vanhemmat vierailivat kesällä luonamme reilun viikon ajan. Olikin mukava nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa, sillä kotipuolessa tulee käytyä kiireistä johtuen vain kerran vuodessa (ja joskus ei silloinkaan). Mukavaa on myös tieto, että Niinan vanhemmat ovat palaamassa luoksemme jälleen pääsiäisen kieppeillä. Alustavien suunnitelmien pohjalta saatamme saada tänä kesä luoksemme myös suomalaisen tuttavapariskuntamme, joten ohjelmaa on tiedossa runsaasti.
Vieraita vanhalta mantereelta
Vaikka tuttuja näkeekin nykyisin harvakseltaan, tulee näihin silti pidettyä aktiivisesti yhteyttä. Skype on kaikin puolin kätevä vekotin, jolla tulee soiteltua sukulaisten ja kavereiden kanssa useasti. Aikaero tuo yhteydenpitoon oman kiusansa, mutta senkin kanssa on oppinut tässä kahden vuoden aikana elämään.
Kokonaisuutena toinen vuotemme Kanadassa oli ensimmäistä arkisempi. Teimme vuoden aikana todella paljon töitä ja ainoita arjen katkaisseita hetkiä olivat muutamat pitämämme lomat. Lomamatkamme Yellowstoneen oli varmasti vuoden kohokohta, tosin vietimme myös hienoja viikonloppuja tässä lähiseudulla. Matkoja tulee tehtyä tänäkin vuonna, varsinkin kun vuosilomamme nousi äskettäin neljään viikkoon. Se on sangen hyvin Pohjois-Amerikassa, jossa vuosilomat ovat joissain työpaikoissa vaivaiset kaksi viikkoa. Toivon mukaan näistä reissuista kerkeää myös kirjoittaa tänne blogin puolelle aiempaa nopeammin…
Matkalla länsirannikolla
Ehkä merkittävin asia viimeisen vuoden aikana oli pysyväksi asukkaaksi muuttuminen. Olimme aiemmin Kanadassa ainoastaan väliaikaisella statuksella ja työluvalla, mutta saimme elokuussa niin kutsutun Permanent Resident statuksen. Tämä on merkittävä asia ja tarkoittaa, että voimme nyt elää Kanadassa käytännössä niin pitkään kuin haluamme. Ja mikäs tässä elellessä, sillä kyse on hienosta maasta, jossa olemme viihtyneet erittäin hyvin. Tulevaisuudesta ei voi sanoa koskaan mitään varmaa, mutta kirjoitimme joulukuussa kolme vuoden lease-sopimuksen uudesta autosta. Ehkä se antaa hieman osviittaa, ettei tästä olla vielä ihan hetkeen lähdössä minnekään.
Toivon mukaan jo alkanut kolmas vuotemme Kanadassa on hauska ja täynnä mielenkiintoisia hetkiä. Ainakin tällä hetkellä kevät näyttää erittäin kiintoisalta ja palaammekin asiaan jälleen vuoden kuluttua.
Moi Klaus ja kiitokset mielenkiintoisista teksteistä.
Osaatko kommentoida Vancouverin työmarkkinoiden tilannetta tällä hetkellä? Vaikka kaupunki ei ollut pohjoisamerikkalaiseksi kovin ihmeellinen on luonto siellä vertaansa vailla.
Oman kokemukseni mukaan asuminen kaupungissa oli tavallisille vancouverilaisille liian kallista, palkat eivät olleet huikeat ja ylipäätään alueen talous oli liian riippuvainen ulkomaalaisesta pääomasta.
Itse asuin Yaletownissa osan vuodesta 2012 ja Vancouver kyllä tuntui loistavalta.
Terve Henrik,
Olemme sitten olleet täällä samoihin aikoihin, kenties jopa ohittaneet toisemme kadulla. 🙂
Työllisyystilanne on asia joka vaihtelee eri alojen sekä vuosien välillä, mutta pääasiassa työllisyystilanne Vancouverissa ja Länsi-Kanadassa on hyvä. Kirjoitin Kanadan työttömyysprosenteista noin vuosi sitten hieman laajemmin.
Omalla alallani eli IT-alalla työtilanne on parantunut viime vuosina tuntuvasti ja varsinkin hyvistä ohjelmoijista tuntuu olevan jo pulaa. Kaupunkiin on myös tullut viime vuosina suurien amerikkalaisyhtiöiden sivukonttoreita, kun Amazon, Microsoft, Facebook, Twitter ja Samsung Electronics ovat lisänneet työntekijöidensä määrää. Lisäksi alueelle on syntynyt lukuisia pieniä firmoja, joista osa (kuten mediassa kovin hehkutettava HootSuite) ovat kovassa kasvussa.
Kilpailu tekijöistä on vaikuttanut positiivisesti palkkatasoon, mikä on nousussa, vaikkakin edelleen kaupungin kalleuteen nähden tulotason voi sanoa olevan alhainen. Erot eri yritysten välillä ovat kuitenkin merkittävät, mutta silti Albertan puolella Calgaryssä ja Edmontonissa jää työntekijälle halvempien asumiskulujen vuoksi huomattavasti enemmän. Mutta siellä ei asu kauniissa Vancouverissa, joka on ainakin itselleni dealbreaker. 😉
Toivon mukaan suunnitelmasi toteutuvat ja ehkä päädyt palaamaan tänne Vancouveriin. 😛
Jos en väärin muista niin myös tv/elokuva-ala oli vahva sillä alueella. Toisaalta sitten kiinteistö- ja rahoitusalan työt taitavat sijaita lähinnä sitten Torontossa. Ja yrittäjänä työskentely oli yleistä.
Oletteko pohtineet asunnon hankkimista kaupungista / lähialueilta? Käsitykseni mukaan Kanadassa kiinteistöjen hinnoittelu on ollut hurjaa harjoitetun löysän rahapolitiikan vuoksi ja laskun vaara on ilmeinen rahoituksen kiristyessä.
Olet oikeassa. Elokuva- ja tv-ala ovat tosiaan suuri työllistäjä kaupungissa, mutta vaativat varmasti hyviä kontakteja parempiin hommiin pääsemiseksi. Kiinteistöalan töitä on Vancouverissa varmasti paljonkin, rakennetaanhan täällä valtavasti ja tehdään kauppaa asunnoilla, mutta en tiedä alan vaatimuksista ja miten sille pääsee. Rahoitusalan työt sijaitsevat lähinnä Torontossa, mutta muistan kuitenkin lukeneeni vakuutusbisneksen olevan kasvussa Vancouverissa.
Asunnot ovat Vancouverissa sen hintaisia, ettei niitä ole järkevää normaalipalkkaisen edes harkita. Alle 300 000 dollarin et saa mitään uudehkoa, etkä varsinkaan Vancouverista, vaan jostain kaukaa Surreyn perämailta. Asuntoa ei omasta mielestäni kannata ostaa, ellei tulotaso ole sitten erittäin hyvä tai ole valmis vuosikymmenien velkavankeuteen sekä asunnon arvon mahdolliseen putoamiseen satojentuhansien verran mahdollisen romahduksen aikana. Itse asumme vuokralla, eikä meillä ole mitään aikomusta muuttaa.