Huh huh, olipahan jälleen pitkä matka lentää perjantaina Vancouverista tänne Suomeen joulun viettoon. Aikaero onkin painanut ensimmäisten päivien aikana melkoisesti, mutta siitä tulee toivottavasti tokeennuttua jouluaattoon mennessä. Onpahan kiva olla taas Suomessa, sillä edellisestä kerrasta on peräti kaksi vuotta. Perinteisestihän vietämme aina joulun Suomessa, mutta viime vuonna oma jouluni meni Amerikassa pikkuveljeni kanssa reissatessa, minkä vuoksi olen ollut Suomessa viimeeksi vuonna 2012. 😯
Näin pitkän ajan jälkeen ensimmäinen silmiinpistävä asia on ollut, että onpas täällä synkkää ja pimeää! Paraikaa eletään toki vuoden pimeintä aikaa eikä maassa ole vielä lunta, mutta jotenkin päivä tuntuu niin mahdottoman lyhyeltä. Eron selittää Helsingin sijaitseminen 60. leveyspiirillä, Vancouverin sijaitessa huomattavasti alempana 49. leveyspiirin tasolla, mikä vastaa noin Münchenin korkeutta. Se tekee jo melkoisen eron päivän pituudessa.
Ihmisaivot tekevät joskus hassuja temppuja ja eräs tällainen muutos havaitussa perspektiivissä. Amerikassa kaikki on tietysti aina isompaa, mutta on aivan pakko sanoa, että minua oikein häiritsi ensimmäiset päivät miten pieniä omakoti- ja kerrostalot täällä Suomessa ovat ja miten harvaan kaikki on sijoitettu! Kaikkialla tuntuu olevan niin paljon tilaa, että se oikein hämmentää. Aivoni ovat kahden vuoden aikana niin tottuneet korkeisiin rakennuksiin ja tiiviiseen kaupunkiympäristöön, että vanha mielikuva kotiseudun mittasuhteista ei vastannut enää todellisuutta.
Sama voi käydä kyllä muuallakin matkatessa, sillä muistan hyvin Berliinin rakennusten tuntuneen lilliputeilta Dubain matkan jälkeen. Samoin Vancouverin korkeatkin rakennukset tuntuivat viikon ajan mitättömiltä Torontosta palattuani.
Jos rakennukset tuntuvat pieniltä, niin autoliikenne tuntuu lisääntyneen voimakkaasti. Suomen ruuhkat ja liikennemäärät eivät toki tunnu kovin suurilta Vancouveriin verrattuna, mutta on pakko sanoa, että autoliikenteen määrä on lisääntynyt paljon täällä Länsi-Uudellamaalla. En muista alkuunkaan tällaisia automääriä niiltä ajoilta kun itse asuin täällä (yli 13 vuotta sitten).
Suomalainen autokanta on myös silmiinpistävän vanhaa ja ”premium-autoja” näkyy hyvin harvakseltaan. Ero Vancouveriin on todella merkittävä sekä autojen iässä että hintaluokassa.
Hieman yllättäen Suomen hintataso ei ole ainakaan vielä shokeerannut meikäläistä, vaan euro-hinnat ovat tuntuneet ajoittain jopa edullisilta. Tosin jos hintoja alkaa muuntamaan Kanadan dollareiksi, voi mieli kuitenkin muuttua äkkiä, joten paras ehkä olla muuntamatta hintoja. 🙄
Tästä huolimatta on mukava olla kotimaassa taas pitkästä aikaa. Olemme Suomessa nyt kahden ja puolen viikon ajan, ja paluu Vancouveriin on edessä vasta 5. tammikuuta. Joulun aika meneekin melko perinteisissä merkeissä tuttuja tavatessa ja kuulumisia vaihdellessa. Se on mukavaa puuhaa, mutta on pakko myöntää että enenevät vuodet tekevät Suomesta joka vierailulla aina hieman vieraamman tuntuisen. Niin se aika poissa vain muuttaa mieltä.
Tätä kirjoittaessa ulkona sataa lunta, mikä on kyllä mukava näky. Valkea maa tuo myös mukanaan enemmän valoa tänne keskitalven pimeyteen. 🙂