Kalliissa järjestelmäkamerassa ja ammattitason linsseissä on yksi huono puoli. Ne nimittäin velvoittavat panostamaan myös jokaiseen muuhun lisävarusteeseen, sillä halvin ei ole enää (suositeltava) vaihtoehto. Yksi kaikkein helpoiten ylenkatsottava laitteiston osa on kamerajalusta, joiden hinnat alkavat muutamista kympeistä. On helppo ajatella että se on aivan käypä hinta niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin kameran vakauttamiseen tarvittavasta lisävarusteesta. Vaikka näin onkin perusluokan kameran kohdalla, niin kalliimmissa ammattivälineissä mukaan tuleekin runsaasti harkitsemisen arvoisia seikkoja.
Itse omistin pitkään tällaisen halvan rimpulan, joka kannatteli Canon EOS 500D kameraani matkoillamme ympäri maailmaa. Rimpula oli kevyt kantaa ja sen pisti nopeasti pystyyn, mutta siihen sen hyvät puolet loppuivatkin. Yksi ikuinen ongelma oli miten heppoinen jalusta heilui pienemmässäkin tuulessa, tehden valokuvista epätarkkoja. Toinen merkittävä ongelma oli turvallisuus, sillä erityisesti ammattilinsseihin siirryttyäni alkoi rimpulan kaatuminen tai jopa romahtaminen painavamman kameran alla pelottamaan tosissaan. Säästö jalustan hinnassa kun ei riitä korvaamaan monen tuhannen arvoisen kameran putomista maahan. 💡 Rimpulani huono puoli oli myös säätövaran loppuminen kesken niin korkeudessa kuin erilaisessa maastossakin. Parin vuoden rimpuilun jälkeen aloinkin tutkimaan millaisia jalustoja ammattilaiset käyttävät ja silmäni aukenivat – mallejahan on satoja! 😯
Perusvaatimukset uudelle jalustalle olivat selkeät: todella tukeva, mahdollisimman kevyt, paljon säätövaraa ja miellyttävän kuvauskorkeuden omaava sekä pieneen tilaan menevä rakenne. Sangen nopeasti päädyin katsomaan hiilikuituisia jalustoja, jotka tarjoavat jämäkkää tukea ollen kuitenkin kevyitä. Gitzo on suuri italialainen kameroiden lisävarustevalmistaja, jolla on todella laaja valikoima jalustoja. Pitkän harkinnan ja vertailun jälkeen päädyin lopulta heidän Mountaineer sarjan malliin nimeltä GT2541.
Gitzo GT2541
Kolmijalkainen Gitzo painaa hieman alle 1,8 kiloa ja se kestää 12 kilon kuormaa. Se on enemmän kuin riittävästi Canon EF 70-200mm f/4 L IS USM telezoomilleni ja riittämätön ehkä vain kaikkein suurimmille jättilinsseille. Jalustan jokainen jalka on säädettävissä itsenäisesti niin pituudeltaan kuin kulmaltaankin, mahdollistaen jalustan tukemisen millaiseen maastoon tahansa. Tälle onkin usein tarvetta, kun kuvausympäristön maasto (esimerkkinä kivikko tai juurakko) vaihtelee. Ainoa huono puoli on ettei jalusta taivu aivan maantasolle saakka, joten makrokuvaukseen kyseinen malli ei välttämättä sovellu järin hyvin. Jokaista jalkaa säädetään vapauttamalla ja kiristämällä ne yksinkertaisesti pyörittämällä, minkä voi tehdä kätevästi myös kaikille kolmelle jatko-osalle yhdellä kertaa, mahdollistaen nopean pystytyksen.
Hiilikuituiset jalat ovat kevyet ja tarjoavat säätövaraa
Kaikkein tärkeintä on jalustan tukevuus ja Gitzo onkin todella tukeva. Hiilikuiturunko ei anna peräksi tai vapise tuulessa. Jalkatapit ovat hyvän pidon tarjoavaa kumia. Lisätukea saa jalustan pohjassa olevasta koukusta, johon voi ripustaa lisäpainon, mille on kuitenkin käytännössä todella harvoin tarvetta. Jalustan maksimikorkeus on 1,53 metriä, mikä mahdollistaa miellyttävän vaakasuoran kuvauskulman kaltaiselleni 190 senttisellekin. Maksimikorkeudessaankin jalusta on vakaa, missä eron laadussa halpoihin jalustoihin todella huomaa.
Kumitassut eivät luista
Pienimmillään jalusta pakkautuu 55 senttimetrin mittaan, jolloin se mahtuu juuri ja juuri poikittain käsimatkatavaralaukkuun. Ominaisuus oli todella merkittävä kaltaiselleni paljon matkustavalle valokuvaajalle.
Kaikkineen Gitzo on suorastaan loistava jalusta ja ainoa huono puoli on että jalkojen väliin tulee joskus jätettyä näpit tai sormien nahkaa, minkä voin kertoa sattuvan. Vika ei kuitenkaan ole jalustan, vaan epähuomioisen valokuvaajan. 🙄
Toisinaan kivulias säätö
Pelkkä jalusta ei kuitenkaan vielä riitä, vaan kameran kiinnittäminen jalustaan vaatii ”pallopään” sekä kamerakiinnikkeen hankintaa. Kiinnike itsessään on yksinkertainen levy joka ruuvataan kameran pohjaan tai linssin kamerajalustaan. Levyn ainoa tärkeä ominaisuus on ettei se päästä kameraa valumaan, mikä ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Itse päädyin Wimberley P5 levyyn, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja laadukkuudessaan suosittu valinta. Levyllä on silti hintaa lähes 50 euroa.
Pieni mutta tärkeä kiinnikelevy
Pallopään kohdalla on jalustan tapaan runsaasti vaihtoehtoja. Valinnassa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä huono ja valuva pallopää voi vesittää hyvän jalustan (sekä toisinpäin). Pitkän vertailun jälkeen päädyin saksalaisen Arca Swiss Monoball Z1 malliin, joka on suosittu sen helpon yhden säädön vuoksi. Pallopään kohdalla on tärkeää että päässä olevan kameran kulmaa voi säätää täysin portaattomasti kaikkiin suuntiin ja että sen saa kiinnittymään kulmaan kuin kulmaan. Z1:n kanssa kamera ei valu vaan pysyy jämäkästi säädössään. Pallopään liikevastusta voi säätää erikseen haluamakseen täysin löysän ja jäykän välillä. Kameran voi myös kääntää pystyyn pallopään sivussa olevaan koloon.
Arca Swiss Monoball Z1
Canon EOS 5D Mark III:n pohjaan kiinnitettynä
Valitettavasti metallista tehdylle laadukkaalle pallopäälle kertyy painoa ja Z1 painaakin 660 grammaa. Yhdessä Gitzon kanssa se painaakin 2,5 kiloa, mikä on huomattavasti enemmän kuin parinkympin rimpulat painavat. Se on kuitenkin laadun varjopuoli ja ilman hiilikuitujalkoja painoa kertyisi helposti jopa puolet lisää. Ammattikameravälineistöllä kuvaavan onkin syytä tottua siihen että laitteisto painaa enemmän kuin tavallinen kameravälineistö ja se on laadun hinta. 😉
Kiinnitys kameraan koko kauneudessaan
Kolme vuotta jalustaa ja pallopäätä käytettyäni olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Gitzo on täydellinen kompromissi kuljetettavuuden ja vakauden kannalta. Myös pallopää on pärjännyt tehtävässään hyvin ja ainoaksi huonoksi puoleksi on muodostunut panoraamakuvaaminen. Ongelmaa ei ole kameralla vaakasuorassa kuvatessa, mutta kun kamera on pystyasennossa, ei sitä pysty kääntämään. Tähän tarkoitukseen on olemassa pallopäitä joissa on pohjassa mahdollisuus pallopään ja siten kameran pyörittämiseen sivusuunnassa. Itse en ostanut tällaista mallia koska en uskonut ottavani niin paljon panoraamoja. Lisäksi jotkut kommentoivat tällaisen pallopään olevan helposti hieman epävakaampi yhden lisäsäädön vuoksi. Jos kuitenkin olisin nyt ostamassa uutta pallopäätä (mitä en kuitenkaan usko vielä vuosiin tekeväni), harkitsisin vakavasti tällaisen panoraama-pallopään hankkimista. 💡
Ammattilaisvälineiden kanssa kuvaavalle ei tule yllätyksenä että laadukkaaseen jalustaan menee myös riihikuivaa rahaa ja paljon. Ostin omani New Yorkin matkallamme vuonna 2011 oikeasta valokuvauksen mekasta, Manhattanilla sijaitsevasta legendaarisesta B+H Photosta. Halvasta amerikan dollarista huolimatta Gitzolle tuli hintaa noin 500 euroa ja pallopää sekä jalustakiinnike maksoivat noin 300 euroa. Eli yhteensä pelkälle kamerajalustalle tuli hintaa enemmän kuin halpa järjestelmäkamera maksaa. 😯
Ei mikään rimpula Gitzo GT2541
Gitzoon nähden parinkympin rimpula onkin tarjoustuote, mutta sellaiseen luottavan onkin sitten oltava valmistautunut kameran kaatumisesta seuraaviin kustannuksiin. Gitzon kanssa sellaisesta ei ole mitään huolta nyt eikä koskaan, mistä tietää että kyse on todellisesta ammattilaisille suunnatusta tuotteesta. Suosittelenkin Gitzoa erittäin lämpimästi!
