Viime viikolla saimme pitkästä aikaa luoksemme suomalaisen vieraan. Vieraaksemme nimittäin saapui entinen työkaverimme Berliinistä, joka vieraili luonamme edellisen kerran elokuussa 2012 osana maailmanympärysmatkaansa. Hauskana sattumana vieraamme uudella työnantajalla on pieni toimisto juuri täällä Vancouverissa, jonne hänelle tuli mahdollisuus matkata työmatkalle.
Koska vieraamme oli työmatkalla suomalaisryhmän kanssa, vietti hän arkiyöt keskustan hotellissa. Kuitenkin perjantaina hän tuli viimeiseksi yöksi meille, mikä tarjosi hyvän tilaisuudet tehdä jotain yhdessä. Keli viikonloppuna oli mitä kaunein, joten päätimme lähteä luonnon helmaan Pitt Lakelle. Tämä Pitt Meadowsin lähettyvillä sijaitseva pitkula järvi sijaitsee luonnonkauniilla paikalla vuorten välissä ja olemme vierailleen siellä vain kerran kaksi vuotta sitten.
Kylmä mutta kaunis Pitt Lake
Kuten viimeeksi, paikalla oli myös tällä kertaa runsaasti veneilijöitä, joiden suosiossa järvi on. Kauniista kevätpäivästä oli tullut myös nauttimaan paljon lähiseudun asukkaita, jotka kävelivät järven rantaa kulkevaa tietä kohti vuoria. Tätä reittiä pitkin on helppo tehdä noin kuuden kilometrin mittainen kierros pienen lähijärven ympäri.
Kierroksen alussa
Pitt Laken kauniita maisemia
Melko tarkkaan kolmion muotoisen reitin ensimmäinen osuus kahden järven välistä on maisemiltaan erittäin kaunis. Parikilometrinen suora ei kuitenkaan tunnu päättyvän millään, sillä taustalla kohoavat vuoret ovat yllättävän kaukana. Vieressä oleva Pitt Lake myös hohkaa kylmää, sillä vuorilta tuleva vesi on jäistä. Lämpimänäkin päivänä olin tyytyväinen, että mukanani oli lämmin takki.
Loppumaton suora
Kierrettävä pikkujärvi
Suoran päässä hiekkatie vaihtuu peltotieksi pientä patoharjannetta pitkin. Aurinko alkaa lämmittää tosissaan, kun hyytävä Pitt Lake jää taaemmas. Reitti on mukava ja suoran lopussa tien vierusta reunustavat puut tarjoavat pientä suojaa tuulelta. Tietä kävellessä päässä soi Juha Vainion ”Käyn Ahon Laitaa”, jonka taisin tartuttaa myös muihin.
Ahonlaitaa toisella lintutornille
Maisema yli veden
Reitin viimeisessä kulmauksessa sijaitsee toinen lintutorni, josta aukeaa hieno maisema ympäröiville vesialueille. Koko alue on lintubongareiden suosiossa ja myös onkijat narraavat vesistä kalaa. Kiva pieni suojaisa polku johdattaa lintutornilta takaisin parkkipaikalle.
Maisema lintutornilta
Mukava polku takaisin parkkipaikalle
Reitti on helppokulkuinen ja siihen voi halutessaan yhdistellä muitakin sivupolkuja vesistöalueella. Meillä alkoi kuitenkin paluumatkalla kurnimaan maha niin, että suuntasimme suorinta tietä takaisin parkkipaikalle. Pieni retkemme oli silti erittäin mukava ja lauantain päivälämpötila oli noin +17 astetta. Tunnelma olikin tulevasta kesästä mukavaa esimakua antava.
Mielenkiintoinen tämä teidän blogi! Asustelemme nyt vaimoni kanssa pari kuukautta myös Vancouverissa. Kirjoitamme joistain seikkailuistamme täällä myös blogiimme. Mutta mikä parasta, eksyimme juuri pari päivää sitten tälle samaiselle järvelle. Tykkään ajella randomisti ympäriinsä. Siten yleensä löytää jotain mielenkiintoista. Kuten tuon Pitt Laken. Tuo oli aivan mahtava paikka!! Päätimme jo, että käymme siellä vielä toisenkin kerran. Ja silloin teemme myös tuollaisen kävelyretken alueelle. Nyt tyydyimme vain fiilistelemään maisemia parkkipaikan läheisyydestä. 🙂
No niin, kiva kuulla että suunnitelmanne etenivät kuten kuukausi sitten kerroit. Tervetuloa ja näyttää nuo säät olevan suosiolliset keväisen kaupunkialueen tutkiskeluun. Toivon mukaan blogistani on saanut jotain ideoita missä käydä, mutta randomisti ajelemallakin löytää aina jotain kivaa.
Kurkkasin tuota blogiasi ja hyvin olette päässeet tutkiskelussa alkuun. Laita vaan tulemaan kysymyksiä, jos jokin tietty asia kiinnostaa. Ei muuta kuin tutkimisen iloa!