Elokuun pitkä viikonloppu oli kaunis ja ulkoilun täytteinen. Toiminta alkoi lauantaiaamusta, kun nostimme pyörät auton katolle ja otimme suunnaksi idän. Kohteemme oli Fraser Valleyn laakson perukalla sijaitseva Hopen pikkukaupunki, joka sijaitsee luonnonkauniilla paikalla korkeiden vuorten ympäröimänä. Hopeen on Vancouverista matkaa noin 150 kilometriä ja se on merkittävä risteyskaupunki. Sieltä saavat alkunsa kolme merkittävää vuoret ylittävää valtatietä; Fraser Canyonia seuraileva Trans-Canada Highway, vuoret ylittävä ja talvisin hurja Coquihalla Highway sekä Yhdysvaltojen rajaa seuraava Highway 3 lähtevät kaikki Hopesta.
Hope sijaitsee vuorten helmassa
Hope on myös rautateiden risteys, sillä kaupungin kautta kulkee Kanadan halkaiseva rautatie. Aiemmin kaupungista lähti myös Kettle Valley Railway niminen junayhteys, jolla oli 1900-luvun alkupuolella suuri strateginen merkitys koko provinssille. Rautatie nimittäin yhdisti Vancouverin ja Kanadan länsirannikon Southern Interiorin ja Kootenayn alueisiin eteläisessä British Columbiassa. Juuri näiltä alueilta oli löydetty hopeaa vuonna 1887, mikä houkutteli syrjäiselle vuoristoalueelle tuhansia kaivostyöläisiä. Suurin osa mainareista tuli kuitenkin Amerikan puolelta, josta alueelle oli helpompi pääsy Spokanen kaupungista laaksoja pitkin.
Fraser Riverin rantaa
Kanadan hallituksessa huolestuttiin alueen lisääntyvästä amerikkalaisvaikutuksesta, joka voisi johtaa British Columbian irtautumiseen tuolloin vielä nuoresta liittovaltiosta. Ilman ratayhteyttä louhitun hopean tuotto valui kokonaan rajan eteläpuolelle, sillä Spokaneen oli vain vähän aiemmin valmistunut uusi junarata Seattlesta Chicagoon.
Niinpä vuoden 1890 alussa tehtiinkin päätös kanadalaisen rautatieyhteyden, joka sai nimen Kettle Valley Railway. Radan rakentaminen osoittautui kuitenkin vaativaksi urakaksi hankalan maaston vuoksi. Rakennusurakka kesti lopulta 20 vuotta ja siitä tuli yksi kalleimmista rataprojekteista Pohjois-Amerikassa. Lopulta kuitenkin vuonna 1915 ensimmäinen juna kulki uutta rataa pitkin.
Ratayhteys oli aktiivisessa käytössä melkein viidenkymmenen vuoden ajan, kunnes muutaman suuren kaivoksen sulkeminen vei siltä 1950-luvun lopulla merkityksen. Ensimmäiset osat radasta suljettiin vuonna 1961 ja viimeinen juna Kettle Valley Railwaytä pitkin kulki vuonna 1989. Sittemmin tämä satojen kilometrien mittainen entinen rautatie on kunnostettu monilta paikoin virkistyskäyttöön ulkoilureitiksi. Kaksi kuuluisinta osuutta ovat Myra Canyon lähellä Kelownaa sekä Othello Tunnels lähellä Hopea. Näistä jälkimmäinen oli lauantainen kohteemme.
Hopesta lähtevä ratalinjaus seurasi Coquihalla Riverin viertä, joka on paikoitellen jyrkkiä kallioita sekä syviä kanjoneita. Rata tehtiin kuitenkin kulkemaan tätä hankalaa reittiä pitkin, mikä vaati viiden peräkkäisen tunnelin louhimista kanjonin pohjalle. Nämä tunnelit nimettiin Shakespearen kuuluisan Othellon näytelmän mukaan, mistä paikan nimitys.
Junarata seurasi Coquihalla Riveriä
Tunnelit sijaitsevat alle kymmenen kilometriä Hopesta, melkein Coquihalla Highwayn varrella ja niistä on kunnostettu viiden kilometrin mittainen ulkoilureitti. Tunnelit ovat suosittu nähtävyys ja paikalla oli lauantaina monia bussilastillisia turisteja, matkalla alueen läpi jonnekin toisaalle.
Tunnelit ovat hauska nähtävä, koska ne sijaitsevat peräjälkeen ja on mahdollista nähdä ja kulkea niiden kaikkien läpi. Tarkoituksenamme olikin pyöräillä tuo viisi kilometriä kahteen suuntaan, mutta harmillisesti tunneleiden keskellä sijaitseva silta oli kiinni, koska sen tukijalan alta oli rauennut betonia. Tämä tarkoitti, että reittiä pääsi vain noin 500 metriä ja vain kahden tunnelin lävitse.
Tunneleiden itäpäässä
Näkymä läpi tunneleiden
Päätimmekin lähteä kiertämään toista kautta sillan toiselle puolelle. Se kyllä onnistui, mutta vaati raskaan mäen ylittämistä, mikä oli hikistä hommaa lähes +30 asteisena hellepäivänä. Maisemat olivat kuitenkin upeat ja olimme pian reitin toisessa päässä.
Synkät tunnelit
Tunneleiden välillä on siltoja
Matkan katkaissut sortuma
Tunneleiden ulkopuolella reitti on kohtuullisen leveä polku, jonka vehreä metsä on verhonnut sisäänsä. Matka tähän suuntaan on pienen pientä ylämäkeä koko neljä kilometriä. Lopulta polku kuitenkin saapuu tunneleiden toiseen päähän.
Vehreä pyöräilyreitti tunneleiden länsipäähän
Tunneleiden länsipää
Kaariholvattu tunneli
Viidestä tunnelista jokainen on erilainen ja olikin kiintoisaa nähdä kaikki niistä. Otimme paljon kuvia, kuten ohesta voi nähdä. Paluumatka oli vähintään yhtä hikinen kuin menomatka ja kymmenen kilometrin sijaan koko pyöräilymatkalle tulikin mittaa noin 24 kilometriä. Olimme kuitenkin reissuumme erittäin tyytyväisiä ja sitä voi lämpimästi suositella puolen tunnin mittaisena pysähdyspaikkana alueen läpi ajavalle.
Kaunis mutta hikinen kiertoreitti
Jos Othellon Tunnelit vaikuttivat jotenkin etäisesti tutulta, voi se johtua siitä että siellä on kuvattu monia elokuvia. Näistä tunnetuin on legendaarinen Rambo: First Blood, jossa Sylvester Stallone roikkuu eräässä kohdassa tunneleiden kallioseinämästä helikopterin jahdatessa häntä. Muita alueella kuvattuja elokuvia ovat Shoot to Kill, The Adventures of Yellow Dog ja kauhuelokuva Cabin in the Woods. 🙂
Paluumatkalla ajelimme takaisin Vancouveriin vanhaa ykköstietä pitkin, jonka nykyinen moottoritie korvasi aikanaan. Olemme ajaneet tätä tietä monesti, sillä se on mukavan rauhallinen ja maisemiltaan kaunis reitti takaisin kaupunkiin. 🙂
Vanhan ykköstien maisemia
Kotimatkan kauniita kesämaisemia
