Vancouverissa vietetään paraikaa kaunista kesää. Lauantaisen sinitaivaan rohkaisemana päätimme lähteä ihan ex tempore pohjalta lähteä katsomaan miltähän Mount Bakerilla näyttää näin toukokuun viimeisenä päivänä. Starttasimme kotoa aamukahdeksalta ja vaikka rajalla ei kulunutkaan kuin kymmenen minuuttia jenkkilän puolelle pääsyyn, kesti matka perille kuitenkin kolme tuntia.
Vuorelle johtava Mount Baker Highway seuraa vuorilta laskevaa Nooksack Riveriä halki vehmaan sademetsän matkallaan kohti Mount Bakeria. Maisemat ovat kauniina päivänä kuin automainoksesta ja veikkaankin että tien varrella kuvataan usein uusia mainoksia. Maantie kuuluu myös Yhdysvaltojen kauniiden sivuteiden (America’s Scenic Byways) listalle ja on todellinen paratiisi avoautolla tai moottoripyörällä liikkuvalle.
Upea Mount Baker Highway
Matkan varrella on monia kiintoisia pysähdyspisteitä, mutta edellisellä reissullamme emme kerenneet juurikaan pysähtymään. Tällä kertaa teimme päinvastoin ja kävelimme hieman matkaa Nooksack Riverin rantaa kulkevaa Horseshoe Bend Trailia. Polku jatkuisi syvälle kauniin metsän siimekseen, mutta jo ensimmäiset viisisataa metriä tarjoavat mahdollisuuden ihmetellä sammaleiden ja naavan peittämiä puita. Vaikka Suomessakin puissa kasvaa naavaa puhtaan ilman merkkinä, esiintyy sitä täällä suunnalla aivan eri mittakaavassa. Puissa on naavaa valtavina ”kankaina”, jotka suorastaan kietovat puut sisäänsä. Äärimmäisen puhtaan ilman oikein tuntee keuhkoissaan syvään hengittäessään. 😮
Kaunis Horseshoe Bend Trail
Naavan täyttämiä oksia
Lumesta ei ollut tietoakaan vielä kilometrin korkeudessa, mutta pian sen jälkeen maisema muuttuikin sitten nopeasti. Vain kolmesataa metriä korkeammalla lunta olikin äkkiä metrien paksuudelta. Mennyt talvi oli Mounta Bakerillakin vähäluminen ja lunta satoi ”vain” reilut 15 metriä. 😆 Vaikka tämä olikin eniten koko Pohjois-Amerikassa, on se vain puolet siitä mitä Mount Bakerilla sataa lunta ennätystalvina.
Mount Shuksan
Näin toukokuun viimeisenä päivänä vuorella sijaitseva laskettelukeskus on jo sulkenut ovensa. Syynä ei kuitenkaan ole lumen puute, sillä hangen paksuus oli paikoin jopa viisi metriä. Itse asiassa lunta oli vielä niin paljon, että Mount Bakerin ylimmälle parkkipaikalle ei ollut vielä puhettakaan päästä autolla. Puskutraktorit olivat kyllä jo työn touhussa, mutta kestänee vielä parisen viikkoa ennen kuin tie huipulle saadaan auki. 😯
Lumen katkaisema tie
Lumen paksuus näin kesän korvilla oli kyllä uskomatonsa, mutta toisaalta niinhän tuota oli paksulti vielä heinäkuussakin. Bakerilla ei vain lumi lopu kesken ja sikäläinen kesä on erittäin lyhyt ja kirjaimellisesti ”vähäluminen”. 
Mount Bakerin laskettelukeskus kesän korvalla
Lumen vuoksi emme voineet tehdä vuorella mitään valokuvaamisen lisäksi. Paikalla oli kuitenkin monia muitakin pelkästään kauniista ajosta nauttimaan tulleita. Myös paikallinen autokerho oli kaartanut paikalle ja kuljettajat tutkivat toistensa autoja. Hetken aikaa maisemia nautittuamme lähdimme mekin paluumatkalle kohti Vancouveria.
Autokerho kokoontuu
Mount Baker teki meihin vaikutuksen tälläkin kertaa ja sinne tulee palattua varmasti pian taas uudelleen. Niin uskomaton paikka se vain on! 🙂
Alppimaisema matkalla ylös
Kirjoituksen kuvat on nyt käsitelty uudelleen ja julkaistu korkeammalla tarkkuudella. 🙂