Olimme marraskuussa Whistlerissä ensilumilla. Tuolloin auki oli vasta pieni osa tästä yli kahdensadan laskettelurinteen jättikeskuksesta. Meillä oli kuitenkin niin hauskaa, että ostimme tuolla reissulla itsellemme Edge Cardit. Kortti on ennakkoon ostettava hissilippu tietylle määrälle päiviä ja se on voimassa koko kauden. Edge Cardilla saa mukavan alennuksen normaalisti todella kalliista hissilipuista (109 dollaria hengeltä / päivä!) ja siihen ovat oikeutettuja kaikki British Columbian ja Washingtonin asukkaat. Koska kortti on kuitenkin sidottu kuluvaan kauteen, on hyvä arvioida tarkkaan tuleva laskettelupäivien määrä sekä tulevan kauden kelit.
Marraskuussa ei kuitenkaan voinut ennustaa, että ainakin ensimmäinen puolisko kaudesta olisi vähäluminen. Ostimme kuitenkin itsellemme kolmen laskettelupäivän hissiliput ja eilen lauantaina lähdimme käyttämään yhtä näistä. Olemme aiemmilla matkoillamme aina yöpyneet Whistlerissä, mutta Vancouverista on aivan mahdollista tehdä päivämatka Whistleriin ja silti ehtiä ensimmäisiin nousuihin kello 8:30. Meillä olikin herätys aamukuudelta ja olimme Whistlerissä hisseillä noin vartti niiden aukeamisen jälkeen.
Kuten jokainen laskettelija tietää, on aamun ensimmäinen tunti parasta lasketteluaikaa. Tuolloin ajetut ladut ovat vielä tasaisia, eikä rinteissä ja hisseillä ole minkäänlaisia jonoja. Niinpä suuntasimmekin välittömästi 7th Heaven nimiselle alueelle Blackcomb-vuoren alppialueella. Alue on vuoren takamaita, mutta sisältää kattauksen koko Whistlerin parhaimmista rinteistä.
Seitsemännessä taivaassa
Panoraama Hortsman Hutilta
Whistler on niin valtava keskus, että olimme vasta nyt kolmannella laskettelureissullamme ensimmäistä kertaa Blackcombilla. Seitsemäs taivas oli kaikkien odotusten arvoinen ja leveitä rinteitä oli taivaallista laskea. Ehdimme laskea melkein tyhjiä rinteitä viisi kertaa kunnes ihmismassat hisseillä alkoivat kasvaa häiritseviin mittoihin. Tauko oli paikallaan muutenkin, sillä päivä oli kylmä ja lämpötila kahdessa tonnissa oli -10 pakkasasteen paikkeilla. Tuloksena varpaat olivat paksuista sukista huolimatta niin kohmeessa, että niitä oikein pisteli lämpimään päästyä.
Whistler Mountain Blackcombilta nähtynä
Pilvet ympäröivät Black Tuskia
Kahvitauon jälkeen laskimme tovin Blackcombin kulhoalueen rinteitä, jotka olivat myös mielettömät. Valitan kyseisen sanan liikaa käyttöä, mutta Whistler vain on mieletön paikka. Pelivetona ruuhkaisilta alppirinteitä kannattaa yleensä iltapäivällä laskeutua keskivuoren rinteille, jotka yleensä loistavat tässä vaiheessa tyhjyyttään massojen laskiessa alppialueella. Näin oli myös tällä kertaa ja nautimmekin suuresti jonottomista nousuita ja tilavista rinteistä puurajan alapuolella.
Blackcombin kulhon rinteitä
Päivämme olikin aivan mahtava ja on mieletöntä, että meitä lähellä on maailmanluokan laskettelukeskus. Lumitilannekaan ei ollut ajetuissa rinteissä huono, vaikka selvästi olikin nähtävissä että Whistlerissäkin on poikkeuksellisen vähän lunta. Palaamme kuitenkin paikalle jälleen muutaman viikon päästä!
Kaikki kuvat on otettu jälleen kerran Lumialla.
