Vancouverin alueella on käynnissä suuria infrastruktuurihankkeita. Uusi 10-kaistainen Port Mann Bridge on helpottanut autoliikennettä yli Fraser Riverin jo puolen vuoden ajan ja on viimeistelyä vaille valmis. Lisäksi Trans-Canada Highwayn leventäminen 8-kaistaiseksi kymmenien kilometrien matkalta on sekin melkein paketissa. Kolmas ja viimeinen osa megalomaanista 3,3 miljardin dollarin Gateway Program -megahanketta on uuden 40-kilometrisen nelikaistaisen maantien rakentaminen Surreyn ja Deltan välille.
Tämä niin kutsuttu South Fraser Perimeter Road (viralliselta nimeltään Highway 17) on tarkoitettu helpottamaan kasvavan metropolialueen poikittaisyhteyksiä ja se linkittää toisiinsa kaikki kaupunkialueen merkittävät moottoritiet. Maantien on myös tarkoitus tarjota kuorma-autoille nopea ja turvallinen yhteys Deltassa sijaitsevalta Vancouverin suurelta syväsatamalta kohti sisämaata. Myös Tsawwassenin lautta-aseman kautta Vancouver Islandille suuntaavat tulevat hyötymään uudesta suorasta yhteydestä, jonka arvioidaan säästävän jopa puoli tuntia matkalla lautalle.
South Fraser Perimeter Roadin linjaus
Ajoimme jo heinäkuussa tämän uuden maantien tuolloin avautuneen ensimmäisen osuuden tien itäpäässä. Viime sunnuntaina oli vuorossa kokeilla loput 30 kilometriä, jotka avautuivat liikenteelle joulukuussa. 🙂
SFPR alkaa virallisesti Tsawwassenin läheltä ja ensimmäiset kymmenen kilometriä maantie kulkee aakeiden peltojen keskellä. Kahdeksankympin nopeusrajoitus tuntuu erityisesti tällä etapilla tuskastuttavan hitaalta, mutta ylinopeus ei kannata, sillä uudella tiellä on nähty toistuvasti poliiseja tutkaamassa.
Uuden maantien alkumatka
Burns Bogin luokse saavuttaessa maantie asettautuu kulkemaan jokivarren teollisuusalueiden ja suoalueen välissä. Tielinjauksesta oli näillä kohdin paljon huolta, sillä sen pelättiin vaikuttavan tämän suuren suoalueen ekologiaan. Tämän vuoksi linjausta siirrettiinkin muutamissa paikoissa ja muutaman merkittävän kosteikon yli rakennettiin siltarakennelma.
Burnd Bogin kohdilla
Matkanteko katkeaa Alex Fraser Bridgelle tultaessa, sillä sillan kohdilla on tien ensimmäinen tasoristeys. Vaikka maantien hintalappu olikin peräti 1,26 miljardia dollaria, ei raha riittänyt rakentamaan eritasoliittymiä koko matkalle. Virallinen syy oli jotain muuta, mutta käytännössä raha ei riittänyt täydellisen esteettömään moottoritiehen ja niinpä liikenne joutuukin jarruttamaan muutamassa paikassa liikennevaloihin.
Pihistelyn tulos: liikennevalot maantiellä
Alex Fraser Bridge
Risteyksen jälkeen näkyviin tulee itse 6-kaistainen silta, joka on heti Port Mann Bridgen jälkeen toiseksi merkittävin yhteys yli Fraser Riverin. Sillan jälkeen tie painautuu lähelle rantapenkkaa ja horisontissa alkaa näkyä vastarannalla sijaitseva New Westminsterin kaupunki sekä Surreyn konttisatama. Kasvava sataman on syy miksi George Massey Tunnel suunnitellaan tällä hetkellä korvattavan suuremman syväyksen mahdollistavalla uudella 10-kaistaisella sillalla.
New Westminster vastarannalla
Lisää tasoristeyksiä Pattullo Bridgen lähettyvillä
Sataman tienoilla on useita tasoristeyksiä ja Pattullo Bridgen luona tien poikki kulkee jopa junarata. Näillä paikkeilla SFPR:ia ei voi kutsua maantieksi, vaan kyseessä on pikemminkin nelikaistaisesta kadusta jatkuvilla liikennevaloilla.
Valojen jälkeen edessä on tasaista matkantekoa aina tien loppuun saakka, sillä maantie ei enää yhdy mihinkään muuhun tiehen. Tie alittaa jättimäisen Port Mann Bridgen tarjoten hyvän näkymän maailman toiseksi leveimpään siltaan sekä sen vierellä paraikaa purettavaan vanhaan 5-kaistaiseen siltaan. Vanhan sillan purku on edennyt jo pitkälle ja pystyssä on enää varsinainen metallinen keskikaari. Purkutyö on kuitenkin hidasta ja tulee viemään tämän vuoden loppuun saakka.
Uusi Port Mann Bridge
Vanhan sillan purkaminen menossa
Vanha ja uusi silta vielä hetken vierekkäin
Uusi South Fraser Perimeter Road jättää ristiriitaiset tunteet. Uusi maantie tarjoaa kyllä suoran yhteyden satamien ja eri moottoriteiden välille, minkä lisäksi se tarjoaa kuorma-autoille turvallisen liikenneväylän. Harmillista on kuitenkin alhainen kahdeksankympin nopeusrajoitus, joka on kuitenkin varsinkin maantien keskivaiheilla pakollinen toistuvien tasoristeyksien vuoksi. Pihistely viimeistelyssä tuntuu typerältä, sillä autoliikenteen kasvaessa nopeasti nämä paikat joudutaan varmasti rakentamaan uudelleen alle kymmenessä vuodessa. Toivon mukaan tuolloin SFPR:stä tulee ihan aito moottoritie ilman liikennevaloja.
26. toukokuuta 2024 päivitys
Aivan kuten kirjoituksessani tuli ennakoitua, on uuden tien tasoristeyksiä jouduttu viime vuosina muuttamaan eritasoliittymiksi satojen miljoonien kustannuksilla, mikä kertoo British Columbia tavasta investoida liikenneinfrastruktuuriin erittäin lyhytnäköisesti.
