Joulun menomatkamme Suomeen oli ylimääräistä jännitystä täynnä. Lähtöaamuna Niina huomasi, että Lufthansan kone Frankfurtista oli kaksi tuntia myöhässä matkallaan kohti Vancouveria. Se tarkoitti, että kone olisi myöhässä myös paluumatkallaan Saksaan, mikä puolestaan tarkoittaisi meidän myöhästymistä Helsingin jatkolennolta ja Niinan Joensuun lennon peruuntumista. Soitimmekin siis Lufthansalle kysyäksemme vaihtoehdoistamme ja saimme kuulla että parin tunnin päästä olisi lähdössä Air Canadan lento Torontoon ja sieltä edelleen Kööpenhaminaan. Tällä yhteydellä olisimme Suomessa vain kaksi tuntia myöhässä ja Niina ehtisi vielä jatkolennolleen Joensuuhun. 😕
Suunnistimmekin suoraa päätä lentokentälle ja pienen lentolippuhärdellin jälkeen odotimme koneeseen boardausta. Mukava yllätys oli, että yhteys Torontoon oli Air Canadan upouuden Boeing 787 Dreamliner -lentokoneen kyydissä! Kyse on uudenajan lentokoneesta, jonka otti ensimmäisenä maailmassa käyttöönsä japanilainen All Nippon Airways vuonna 2011. Sittemmin Boeingin tehtaalta Seattlesta (jossa vierailimme viime keväänä) on rullannut ulos jo yli 200 Dreamlineriä, joista kuusi kappaletta on toimitettu Air Canadalle kesän jälkeen.
Air Canada Boeing 787 Dreamliner
Ilmailupiireissä kovasti odotetun Dreamlinerin alkutaival oli kuitenkin ongelmallinen, sillä lentokoneessa käytetyt uudenmalliset akut kuumenivat lennon aikana niin paljon, että akuista noussut savu pakotti usean lennon hätälaskeutumaan. Ongelma on sittemmin korjattu ja viimeisen vuoden aikana ongelmia ei ole enää ollut.
Kierros uuden koneen sisällä
Astuminen Dreamlinerin sisälle kertoo heti, että kyse on uudenlaisesta lentokoneesta. Koneessa on nimittäin poikkeuksellisen runsaasti tilaa kaarevasti muotoillun matkustamon ansiosta. Tästä huolimatta matkalaukuille on saatu entistä enemmän tilaa istuinten yläpuoleisissa säilytystiloissa. Myös jalkatilan määrä karjaluokassa on hyvä, joskaan se ei määräydy lentokoneen, vaan lentoyhtiön tahdon mukaan. Air Canada on päätynyt kohtuullisen väljään 3+3+3 konfiguraatioon.
Bisnesluokka
Karjaluokka
Pitkänmatkan lentokoneissa on jokaisella istuimella oma viihdejärjestelmänsä ja Dreamlinerissa se on uusinta uutta. Ensimmäistä kertaa järjestelmä ei ole tahmea käyttää, vaan kosketusnäytön tökintä rekisteröityy nopeasti ja viihdetarjontaa on mukava selailla. Näyttö on myös tarkka ja siinä on hyvä kontrasti. Ilahduttavasti jokaisen penkin kyljessä on sähköpistoke kännykkä- tai tablettilaturille. Ainoa huono suunnitteluominaisuus on käsinojassa sijaitsevien äänen säätönappuloiden korkeus, mikä saa ne herkästi reagoimaan kyynärpään painallukseen. 🙄
Responsiivinen viihdejärjestelmä
Uudesta Boeing 787:sta puolet on tehty uusista kevyistä komposiittirakenteista, minkä vuoksi kone on erittäin polttoainetaloudellinen. Kestävät komposiitit mahdollistavat myös normaalia suuremmat ikkunat, jotka voi jännästi himmentää sähköisesti portaattoman säätimen avulla. Uudenlainen rakenne tekee Dreamlineristä myös erittäin hiljaisen, mikä on huomattavaa aina lähtökiihdytyksestä lähtien. Verrattuna paluumatkalla lentämäämme Lufthansan vanhaan Boeing 747 jumbojettiin Dreamliner on todella hiljainen koko lennon ajan, eivätkä korvat jää humisemaan lennon jälkeen.
Normaalia suurempi ja himmennettävä ikkuna
Dreamlinerilla lentämisen pitäisi myös vähentää jetlagia, sillä koneen sisäilma on normaalia lentokonetta kosteampaa ja sen pitäisi vastata 1800 metrin korkeutta normaalin 2400 metrin sijaan. Emme kuitenkaan huomanneet valtavaa eroa, joten hyöty jää kyseenalaiseksi. Koneessa on kuitenkin kehittynyt tunnistinjärjestelmä turbulenssin varalle, jota rungon rakenteiden pitäisi pystyä kompensoimaan. Kummatkin lentomme olivatkin todella rauhallisia, joten tässä on varmasti jotain perääkin.
Kokemuksemme perusteella meille jäi kyllä erittäin positiivinen kuva Dreamlinerin kyydistä ja toivoa sopii, että kone yleistyy nopeasti lyhyemmilläkin lentoreiteillä esimerkiksi itä- ja länsirannikon välillä. Suomeen Dreamlinerillä lentää tällä hetkellä vain Japan Airlines Tokion reitillään.
Mainittakoon myös, että paluumatkalla tuli koettua ensimmäistä kertaa pohjoisen kaamos. Frankfurtin ja Vancouverin välinen lentopolku nimittäin kutittelee pohjoisimmillaan peräti 76. leveyspiiriä, mikä on paljon Suomen Lappia pohjoisempana. Niinpä pari tuntia lennosta olikin pimeää kuin keskiyöllä, vaikka kello oli paikallista aikaa keskipäivällä. Jännä kokemus tuokin. 🙂
Tämän vuoden aikana tuli lennettyä yhteensä viisi kertaa Dreamlinereilla, sekä 787-8 että 787-9 varianteilla. Varianttien ero on ainoastaan koneen koossa, 787-9 mallin ollessa noin kymmenen penkkiriviä pidempi.
Kone on kyllä vakuuttanut itseni matkustusmukavuudessaan ja hiljaisuudessaan. Toki Dreamlineristakin saa epämukavan jos penkit tungetaan kiinni toisiinsa, mutta ainakin Air Canadan ja LAN Airwaysin koneet olivat mukavat ja sisälsivät normaalin määrän jalkatilaa.
Seuraavaksi olisikin kiintoisaa päästä kokeilemaan uusi Airbus A350, joka on Airbusin vastine Boeingille. Finnairhan lentää jo kahdella A350:llä, mutta valitettavasti ei mihinkään suuntaan johon itse matkustaisimme…