Lämmin ja toistuvasti helteinenkin kesäkeli on hellinyt Vancouveria aina toukokuun alusta saakka. Kauniita kelejä on riittänyt siinä määrin, että luonto alkaa olla jo sateen tarpeessa ja erilaisia kehoituksia veden säännöstelystä esimerkiksi nurmikon kastelemiseksi on jo annettu. Lämmin keli on meinannut myös että kesän marjasadot ovat etuajassa ja Vancouverissa eletäänkin jo täyttä mansikkakautta. Ja sehän tarkoittaa tietenkin retkeä Langleyssä sijaitsevalle Krause Berry Farmsille.
Retki Langleyhyn on jo melkein jokavuotinen juttu ja kirjoitin siitä viimeeksi vuonna 2013. Paikka on siis meille hyvin tuttu ja se muodostaa mukavan päiväretken maaseudulle täältä kaupungin kuumuudesta.
Krause Berry Farms
Matkaan lähti tällä kertaa myös useita kertoja Vancouverissa työmatkalla vieraillut suomalainen tuttumme, joka on paraikaa kaupungissa. Perillä tapasimme myös Niinan paikallisen työkaverin ja porukassa ihailimme maatilan kaupan herkkuja. Kaupan oli myös mitä ihmeellisimpiä hilavitkuttimia joita voi kuvitella myytävän vain Pohjois-Amerikassa. Vai miltä kuulostaa mansikan siivutin tai syödyn piirakkapalan sektorin täyttävä ja jäljelläolevan piirakan kosteana pitävä vempain? Nämä ja monet muut tuotteet saivat meiltä tuomion täysin turhina hömpötyksinä, mutta oli niillä silti pieni huumoriarvonsa.
Amerikkalaisia hilavitkuttimia
Paikanpäällä oli sunnuntaiaamuna valtavasti ihmisiä ja tuloksena kaupassa myytävät tuoreet marjat olivat loppuneet. Olimme kuitenkin tulleet paikalle juuri makoisat mansikat ja vadelmat mielessämme, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi U-Pick eli poimia itse marjat. Mansikkapuskia oli tonkimassa suuri määrä muita ihmisiä, mutta löysimme kuitenkin porukassa muutama korillinen herkullisia marjoja. Mansikat olivat hieman pienikokoisia, mutta maistuivat tosi mehukkailta ja melkein yhtä hyviltä kuin Suomessa myytävät mansikat. Kanadassa ja Saksassa kaupoissa myytävät kaukomaiden jättimansikat eivät yleensä maistu oikein miltään ja ovat lähinnä vettä, mutta nämä mansikat olivat todella hyviä. Makuun vaikutti varmasti myös oman työn jälki.
Ruuhkaa mansikkapellolla
Keruutyön tulosta
Vadelmien poimiminen oli mansikoita helpompaa hommaa, mutta kuivuus näkyi marjojen pienuutena sekä niiden kypsyyden suuressa vaihtelussa. Vadelmakausi ei ehkä ole ihan vielä kuumimmillaan ja paras aika voikin olla parin viikon sisällä. Löysimme kuitenkin sangen pienellä vaivalla kaksi korillista punaisia vadelmia.
Tuoreita vadelmia
Kovan poimintaurakan jälkeen palkitsimme itsemme tietenkin myymälän tuoreilla vohveleilla tuoreiden marjojen kera. Koska ihmisiä oli paikalla niin mahdottomasti, piti vohveleita jonottaa peräti 20 minuuttia, mutta se unohtui heti niihin kiinni päästyään. Niitä mussuttaessamme kuuntelimme ravintolalla olevaa elävää musiikkia.
Elävää musiikkia ja vohveleita
Tämänvuotinen retkemme olikin onnistunut ja nyt meillä on jääkaapissa tuoreita marjoja joita mutustaa täällä kaupungissa tämänkin viikon hellekeleissä kärvistellessä.
