Maailman toiseksi levein silta, Vancouverin metropolialueen itäpuolella sijaitseva uusi 10-kaistainen Port Mann Bridge on ollut auki jo kaksi vuotta ja poistanut siinä ajassa aiemmat aamuruuhkat yli leveä Fraser Riverin. Vaikka autoliikenne onkin rullannut uuden tullisillan ylitse sujuvasti jo muutaman vuoden ajan, avautui sillan ylitse vievä pyörätie vasta muutama viikko sitten. Lähdinkin innoissani kokeilemaan tätä uutta yhteyttä yli tämän suursillan.
Pyörätien alku Coquitlamin puolella
Koska keskustasta on matkaa Port Mann Bridgelle melkein 30 kilometriä, toin polkupyöräni paikalle auton katolla ja pysäköin sillan lähettyville Coquitlamin puolelle. Siitä olikin hyvä lähteä kapuamaan ylös tätä 42 metriä korkeaa ja kaksi kilometriä pitkää siltaa. Nousu sillalle oli helppoa, sillä uusi autokaistoista täysin erotettu pyörätie on leveä eikä pyöräliikennettä ole vielä kovinkaan paljoa. Tie kipuaa loivasti ylös pitkää siltaa, autojen viuhuessa jatkuvasti omilla kaistoillaan.
Cape Hornin uusi liittymä
Loiva nousu sillalle
Leveä Fraser River
Itsemurhapuhelin
Sillan kaksi 163 metriä korkeaa keskuspylonia nousevat ajokaistojen keskeltä korkealle autokannen yläpuolelle. Niiden huipulle kiinnittyvät kymmenet paksut vaijerit, jotka kannattelevat 65 metriä leveitä autokansia. Tolppien huipulla killuvat myös uudet jälkiasennetut lumen poistoon tarkoitetut laitteet, joiden on tarkoitus ehkäistä lumipommien muodostuminen talviaikaan. Uusi tekniikka on vielä kokeilematta käytännössä, sillä viime talvi oli erittäin vähäluminen, mutta ehkä ensi talven tuiskut päästävät ylläpitohenkilökunnan kokeilemaan niiden toimimista tositilanteessa.
Valtavat kannatinvaijerit
Lumenpoistolaitteet pylonien huipulla
Sillan keskivaiheille tultaessa näkyviin tulee myös viimeinen osa vanhaa Port Mann Bridgeä. Nyt kun uusi silta on täysin valmis, keskittyy suurprojektin loppuaika vanhan 5-kaistaisen sillan purkamiseen osa osalta, kaikki materiaali ekoloogisesti kierrättäen. Purkutyö on jo pitkällä ja vain sillan eteläpuoleinen jalusta seisoo enää pystyssä. Purkutyö on kuitenkin hidasta ja polttohitsaajat joutuvat työskentelemään vatsaa vääntävissä olosuhteissa korkealla joen yläpuolella köysien varassa roikkuen.
Viimeiset vanhan sillan jäänteet
Minä en tuollaiseen työhön kykenisi, mutta työmiesten toimintaa oli silti kiintoisaa hetken aikaa seurata. Minulle jäi kuitenkin mysteeriksi miten vanhan sillan päällä edelleen seisovat työkoneet tullaan saamaan turvallisesti alas? Purkuoperaatio onkin melkoinen palikkatehtävä, joka on suoritettava tietyssä hyvin suunnitellussa järjestyksessä.
Sillan keskivaihe
Uuden sillan eteläpäässä saavutaan Surreyn puolelle ja siellä edessä on pieni ylämäki ylikulkusillalle nousemiseksi. Vieressä suihkii autoliikennettä peräti 12 kaistan leveydeltä, kuitenkin kaventuen ennen siltaa 10 kaistaan. Kaistoista kuusi on tarkoitettu läpikulkuliikenteelle ja neljä reunimmaista on pyhitetty paikallisliikenteelle. Järjestely on uusi ja sen toivotaan vähentävän kaistojen välillä poukkoilua, mikä on erityisesti ruuhka-aikaan onnettomuusherkkää toimintaa.
Silta etelän suunnasta
12 kaistaa ennen juuri siltaa
Jalankulkureitti valtatien ylitse
Pyöräreitti jatkuu suursillalta kohti Surreyn keskustaa, josta käännyin kohti New Westminsteriä. Sinne päästäkseni minun oli kuitenkin ylitettävä Fraser River uudelleen toista siltaa pitkin. Tämä Surreyn ja New Westminsterin yhdistävä nelikaistainen Pattullo Bridge on valmistunut vuonna 1937 ja on koko British Columbian vaarallisin silta, sillä se on romahtamiskunnossa. Lähivuosina uudella jättisillalla korvattavan George Massey Tunnelin tapaan Pattullo Bridgen on todettu voivan romahtaa suuren maanjäristyksen sattuessa, mikä on asumallamme maanjäristysalueella vain ajan kysymys. Sillasta on pudonnut jo vuosien ajan pieniä osia jokeen ja se tärisee voimakkaasti kuorma-autojen jyristessä sen ylitse.
Nousu Pattullo Bridgelle
Viereisiä liikenneväyliä
Pattullo Bridge ei ole alkuunkaan pyöräilijäystävällinen silta, sillä pieni kävelytie sillan ylitse on kapea eikä sitä ole erotettu ajokaistoista mitenkään. Toivoa sopii että suunnitelmat Pattullon korvaamiseksi liikkuisivat eteenpäin, mutta kivenä kengässä on jo vuosikausia ollut poikkeuksellisen autoiluvastainen New Westminsterin kaupunki, joka ei halua lisätä autoliikennettä katuverkollaan. Niinpä kunnolliseen sopimukseen sillan tulevaisuudesta ei ollakaan päästy, mutta toivoa sopii että silta ehditään korvata ennen sen romahtamista.
Port Mann Bridge ja Pattullo Bridge ovatkin kuin yö ja päivä, ensimmäisen ollessa upouusi ja todella turvallinen. Kaiken kaikkiaan noin 20 kilometrin mittainen ympyräreitti kummankin sillan ylitse on kuitenkin kiintoisa pieni päiväretki, sillä se tarjoaa loistavan tilaisuuden tarkastella uutta siltaa hyvin läheltä. Ja toisin kuin auton kyydissä, tullisillan ylitys on pyörällä täysin ilmaista.
Romahduskuntoinen Pattullo Bridge
Viereinen Skytrain-silta
