Niin siinä sitten kävi, että kaikesta huolimatta meiltä loppui aika ja jouduimme muuttamaan väliaikaiseen asuntoon, jossa olemme nyt totutelleet uuteen arkeen muutaman kuukauden ajan. 😐 Paljon ehti kuitenkin tapahtua ennen tänne muuttoa ja näimme yli kaksikymmentä eri asuntoa ennen ratkaisuumme päätymistä. Kerroin aiemmassa kirjoituksessani 11 ensimmäisestä nähdystä asunnosta ja esittelen tässä nyt loput kymmenisen asuntoa.
Koska meitä ei ollut lykästänyt asuntojen kanssa keskustan alueella, päätimme laajentaa etsintää myös keskustan ulkopuolelle. Kitsilano on yksi viihtyisä asuinalue heti Granville Bridgen toisella puolella ja ensimmäinen asunto sijaitsi uudehkon Verona of Portico (1483 West 7th Avenue) nimisen tornin 11. kerroksessa. Itse asunto oli tilava ja siihen kuului isohko parveke, jolta aukeni sangen hyvä maisema keskustan suuntaan.
Yömaisema Veronasta
Downtownin ulkopuolella taloyhtiöiden tarjoamat oheispalvelut kuitenkin heikkenevät huomattavasti ja keskustassa yleiset uima-altaat ja vahtimestarit ovatkin yhtäkkiä harvinaisia. Emme täysin vakuuttuneet talosta, vaikka hinta olikin keskustaan nähden kohtuullinen. Ehkä vain tiesimme, että voisimme löytää jotain parempaa.
Toinen meitä kiinnostava alue on Olympic Village, josta on vuoden 2010 talviolympialaisten jäljiltä muodostunut virkeä uusi asuinalue. Alueelle nousee jatkuvalla syötöllä uusia tornitaloja, jotka ovat kuitenkin alle 16-kerroksisia. Vierailimme yhdessä tällaisessä upouudessa talossa katsomassa sub-penthouse asuntoa, joskin 12. kerroksen asunnon kutsuminen sub-penthouseksi oli harhaanjohtavaa, todellisuudessa se oli rakennuksen neljänneksi ylin kerros. 🙄
Olympic Villagen ytimessä
Itse asunto oli toki uutuuttaan hieno ja kaikki bränikkää, mutta sen koko oli jälleen ongelmallinen. Varsinkin makuuhuoneet olivat todella pieniä ja jopa päämakuuhuoneessa queen bedin mahduttamisen kanssa tekisi tiukkaa. On kerrassaan käsittämätöntä miten pieniä makuuhuoneita uusiin asuntoihin rakennetaan. 🙁
Makuuhuoneen maisema länteen
Kävimme myös katsomassa kahta asuntoa läheisellä Mount Pleasantin alueella, joka on ehkä Vancouverin kuuminta hipsterialuetta. 700 West 8th on muutama vuosi sitten valmistunut kerrostalo, jonka yläkerroksien parvekkeilta aukeaa huikeat maisemat keskustaan. Näkemämme asunnon piti sijaita rakennuksen yhdeksännessä kerroksessa, mutta tämä tieto paljastuikin kusetukseksi, sillä asunto oli oikeasti neljännessä kerroksessa ja syvällä synkeässä sopessa. Oikein tihrustamalla oli toki mahdollista nähdä keskustaan, mutta asunto ei ollut hääppöinen.
Pelkkää huijausta oleva synkkä asunto
Valitettavasti asuntoilmoituksissa valehtelu on yleistä ja kerroslukemat, ilmansuunnat sekä jopa kuvat saattavat olla tietoisesti jostain paremmasta asunnosta kuin varsinainen asunto on. Tällä yritetään houkutella ihmisiä paikalle, mutta itse en vuokraisi asuntoa välittäjältä jonka täytyy turvautua ihmisten linssiin viilaamiseen. 😡
Lähistöllä sijaitsi kuitenkin myös toinen asunto, joka oli matalan kerrostalon kattohuoneisto. Asunnon isolta kattoterassilta aukesi upea maisema keskustan suuntaan.
Sotkuisen asunnon hieno maisema
Valitettavasti maisema oli kuitenkin asunnon paras ominaisuus, sillä asunto oli äärimmäisen likainen. Edelliset vuokralaiset asuivat edelleen asunnossa ja kaikki mahdolliset pöytätasot olivat täynnä viinapulloja. Asunnossa ei ollut todennäköisesti siivottu koskaan, sillä kaikkialla oli erittäin likaista. Olikin huvittavaa (ja samalla kuvottavaa), että vuokranvälittäjä pyysi katsojia ottamaan kengät jalastaan kierroksen ajaksi. Järkyttävä sikolätti! 😯
Aloimme olla jo hieman masentuneita tilanteen kanssa, kunnes kohdalle osui asunto upouudesta Central (1618 Quebec Street) rakennuksesta. Tämä erikoinen ”siltatalo” sijaitsee Olympic Villagen kupeessa ja kyseinen asunto oli koko rakennuksen paras länteen osoittava kattohuoneisto!
Voisiko tämä olle Se Oikea?
Kyseessä oli huikea 150 neliömetrin kokoinen kolmen makuuhuoneen asunto, josta aukeni mieletön maisema False Creekin ympäristöön. Aivan vieressä sijaitsivat niin Telus World of Science kuin Pacific Centralin junasemakin. Tilaa oli runsaasti, eikä meillä olisi ollut mitään ongelmaa mahduttaa huonekalujamme asuntoon. Kaiken kruunasi katolla sijaitseva valtava terassi, jolla oli kokoa yli sata neliömetriä. Mitä ihmettä sillä kaikella tilalla tekisikään?
Järjettömän suuri kattoterassi
Huoneissa oli tilaa ja maisema kohdallaan
Olimme erittäin innoissamme ja haimmekin asuntoa. Emme kuitenkaan olleet valmiita maksamaan aivan pyyntihintaa, sillä tiesimme asunnon olleen markkinoilla jo pitkään ja että pyyntihintaa oli jo tiputettu tonnilla. Teimme tarjouksen muutama satanen alle pyyntihinnan, mutta saimme tiedon, että joku toinen oli valmis maksamaan pyyntihinnan sekä allekirjoittamaan kahden vuoden vuokrasopimuksen.
Tämä maisema jäi haaveeksi
Emme siis saaneet upeaa kattohuoneistoa, mutta kyseessä oli yksi ensimmäinen asunto jonka tiesimme haluavamme välittömästi sen nähtyämme. Asunnon menetys jäikin harkittamaan, mutta pyyntihinta olisi ollut yli suunnitellun budjettimme, joten minkäs teet.
Jatkoimme etsintäämme jälleen keskustan alueella ja kävimme katsomassa lisää asuntoja Coal Harbourissa. Hitusen vanhemmassa Deniassa (499 Broughton Street) oli hyvä kokoinen asunto, mutta kaikissa huoneissa oli puistattava kokolattiamatto. Niina kuitenkin halusi meidän tekevän tarjouksen maksaa sangen kohtuuhintaisesta asunnosta hieman enemmän jos omistaja päivittäisi huoneiden lattiat laminaattiin. Tämä ei kuitenkaan lämmennyt ehdotuksellemme ja asunto meni sivu suun.
Denian huono puoli olivat kokolattiamatot
Rauhallinen Coal Harbourin maisema
Myös viereisessä Cascinasta (590 Nicola Street) oli tarjolla kämppä alakerroksissa, mutta asunnossa oli ollut selvästi vesivahinkoja. Vieressä sijaitsi myös Bauhinia (535 Nicola Street), jonka asunto oli synkeä ja alkuperäisessä vuoden 1998 asussaan. Siitä pyydettyyn hintaan kauppoja ei todellakaan syntynyt.
Cascinassa oli vesivahinkoja
Bauhinia oli sisältä hyvin synkkä
Katsastimme myös vielä yhden 19. kerroksen asunnon Patinasta (1028 Barclay Street), mutta asuntojen pohjaratkaisu ei vain ole toimiva. Täysin toimimaton oli myös omassa kotikorttelissamme sijaitseva 1050 Burrardin pieni kalustettu yksiö, jota kävimme katsomassa ajatuksella väliaikaisesta asunnosta.
Vielä kerran Patinassa
Tällainen oli myös asunto hieman erikoisessa The Spot (933 Seymour Street) nimisessä pienessä tornitalossa. Rakennuksen erikoisuus on, että kaikki siellä sijaitsevat asunnot ovat lofteja eli kaksikerroksisia. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut mielestämme alkuunkaan kätevä tai mukava ja rakennus vanhempaa perua vuodelta 1998. Yhteiseltä kattoterassilta aukeni sentään mukiinmenevä maisema.
Lofteja täynnä oleva The Spot
Katolta näkyi keskustaa
Kävimme katsomassa myös todella pientä uutta yksiötä Rolstonissa (1325 Rolston Street), mutta rakennuksen laatu ei vastannut odotuksiamme ja jälleen kerran hinta oli kova melko keskinkertaisesta pikkuasunnosta.
Granville Bridgen rampit
Ympäröivää keskustaa
Erikoinen asunto oli äärimmäisen hyvällä sijainnilla sijaitseva Robinson Tower (488 Helmcken Street) aivan Yaletownin sydämessä. Kyseinen torni on vanhempaa perua vuodelta 1995, mutta lähdimme silti mielenkiinnosta katsastamaan sangen kohtuulliseen hintaan mainostettua kattohuoneistoa tornin 17. kerroksessa.
Itse rakennus oli remontoitu sisältä ja siten freesin oloinen, mutta valitettavasti itse asunto oli edelleen alkuperäisessä vuoden 1995 asussaan. Järkyttävästi asunto oli sisustettu vieläkin vanhempaan 80-luvun tyyliin eli lasisia peiliovia, pinkkiä kokolattiamattoa sekä kultareunaisia peilejä oli kaikkialla. Asunnossa myös asui paraikaa todellinen hamstraajapariskunta, jolla oli roinaa aivan järkyttävät määrät.
Urbaani maisema Yaletownin sydämessä
Tälle vuosituhannelle päivitettynä kaksikerroksinen asunto olisi voinut olla mukava, sillä huoneistoon kuului kattoparveke, jolta aukesi hieno maisema Yaletownin omaan keskuspuistoon, Emery Barnes Parkiin.
Emery Barnes Park on yksi Vancouverin urbaaneista puistoista
Kaksi viimeistä näkemäämme asuntoa olivat viimeiset varteenotettavat vaihtoehdot, joista molemmista myös innostuimme. Keskustassa saimme vihiä sangen kohtuulliseen hintaan vuokrattavasta uudesta kaksiosta Yaletownissa sijaitsevassa The Mark -tornitalossa (1372 Seymour Street). 40. kerroksen huikea sub-penthouse sijaitsi tämän Yaletownin korkeimman rakennuksen parhaassa luoteiskulmauksesssa ja pieneltä kulmaparvekkeelta aukesi 200 asteen maisema yli kaupungin. Kurjasta kelistä huolimatta maisema oli aivan mieletön ja olimme myytyjä.
Harmillisen ahtaita huoneita
Mittailimme huoneita pitkään, mutta tiukkaa tuntui tekevän. Joutuisimme ehkä luopumaan muutamasta huonekalusta, mutta se voisi olla tämän asunnon arvoista. Pistimme lopulta hakemuksemme sisään vain saadaksemme kuulla, että asunto oli mennyt samana aamuna paikan päällä shekit kouraan lyöneelle henkilölle, joka otti asunnon siltä seisomalta. Tämä harmitti meitä aivan valtavasti, sillä tiesimme että kyseessä oli paremman tason kämpästä ja vieläpä hyvään hintaan! 🙁
Rolston alapuolella sekä English Bayn suunta
Yaletownin huipulla
Ydinkeskustaa
Hassua kyllä jokin meni mönkään asunnon ottaneenkin kanssa, sillä asunto palautui markkinoille vain muutamaa kuukautta myöhemmin, mutta olimme jo tuossa vaiheessa muuttaneet väliaikaiseen asuntoon ja minä jäänyt sapattivapaalleni. Tässä kuitenkin nähtiin, että kunnollisten vuokralaisten löytäminen on todella haastavaa ja niillä shekeillä ei sitten ollutkaan katetta…
Mieletön maisema sateisenakin päivänä
Viimeinen asunto jonka näimme sijaitsi Vancouverin ulkopuolella. Huviksemme päätimme katsastaa Burnabyn Metrotownissa sijaitsevan päheältä kuulostavan 42. kerroksen upouuden kaksion Burnabyn korkeimmassa rakennuksessa Sovereignissa (4508 Hazel Street). Pelkkä ajatus Burnabyyn muutosta tuntui oudolta, mutta minua kiinnosti kovasti nähdä ilmoituksen perusteella kiintoisalta vaikuttanut asunto.
Burnabyn korkein asuintalo
Sovereignin juurella sijaitsee hotelli
Asunto olikin maisemiltaan aivan käsittämätön ja yksi koko metropolialueen korkeimpia! Parveke oli valtava ja etelästä paistava keskipäivän aurinko helli lämpimästi. Aloimmekin äkkiä innostumaan asunnosta aivan uudella tavalla, mutta valitettavasti tilaa ei ollut sittenkään tarpeeksi huonekaluille. Makuuhuoneet olivat jälleen aivan liian pienet millekään järkevälle, joten jouduimme skippaamaan tämän jokeriksi paljastuneen upeiden maisemien asunnon.
Maisemat yli kaiken
Emme voineet tuolloin aavistaa, että vuotta myöhemmin päätyisimme sittenkin muuttamaan Metrotowniin vielä tätäkin hulppeampaan asuntoon, mutta ensiksi edessämme olisi vuosi pienessä ”koirankopissa” asumista sapattini ajan.
Tänne vielä palattaisiin
Tällainen siis oli asunnon etsintämme tällä kierroksella ja vaikka erilaisia asuntoja onkin mukava nähdä, muuttuu homma helposti epätoivoiseksi, varsinkin jos on takarajaa vasten. Me emme löytäneet kelvollista asuntoa ajoissa ja muutimme siksi väliaikaiseen ratkaisuun, mikä oli lopulta täysin oikea ratkaisu.
Vancouverin tämän hetken ongelma on, että kaikki on niin kallista, että täysin romustakin pyydetään valtavia summia. Samalla myös kaikki vähänkään tilavammat asunnot on hinnoiteltu pilviin, mikä tekee tilanteesta aivan kestämättömän. Meille onkin täysin mysteeri miten voi riittää maksukykyisiä ihmisiä näihin tuhansiin ylihintaisiin asuntoihin?
Toki meilläkin olisi ollut varaa ottaa melkein mikä vain näkemämme asunto, mutta emme vain nähneet niitä niistä pyydetyn hinnan arvoisina. Ei vain ole järkeä pistää suurta osaa tuloistaan vuokraan, minkä vuoksi skippasimme niin monta huonona diilinä pitämäämme vaihtoehtoa. Valitettavasti vaatii kuitenkin kymmenien asuntojen näkemistä, että osaa asettaa hyvän ja huonon diilin rajan johonkin. Meillä kävi kuitenkin lopulta tuuri ja nirsoutemme kannatti.
Näillä sanoilla toivon kuitenkin, ettemme joudu vuosiin etsimään uutta asuntoa. Vancouverin asuntomarkkinoilla mikään ei ole kuitenkaan varmaa, joten saa nähdä miten käy.
