Kertakaikkisen upean Joffre Lakesin vaelluksen jälkeen oli seuraavana päivänä suunnitelmissamme jatkaa Pembertonin seudun tutkimista. Yksi itseäni jo pidempään kiehtonut ajatus on ollut ajaa Pembertonista syrjäiseen D’Arcyn pikkukylään johtava maantie ja jatkaa sieltä edelleen vuorten ja järvien ympäröimään Seton Portagen taajamaan. Ainoa kysymysmerkki on kuitenkin ollut sinne johtavan tien kunto, sillä tien on mainittu olevan ”4x4 only” mikä yleensä tarkoittaa todellista nelivetoa, millainen pieni katumaasturimme ei oikein ole. Päätimme kuitenkin ottaa härkää sarvista ja lähteä ainakin kokeilemaan onneamme tällä ”pahamaineisella” Highline Roadilla. 🙂
Heti Pembertonista liikkeelle lähdettyämme näimme tien viereen pysähtyneen joukko autoja, joista ihmiset nousivat katsomaan jotakin. Mustakarhuemohan se siellä tien vieressä tonki heinikkoa kahden pienen pentunsa kanssa. Karhut eivät olleet moksiskaan valokuvaajista tai ohi sujahtavista autoista, joista moni pysähtyi ihmettelemään karhuja. Tämä oli nyt neljäs kerta kun näemme mustakarhuja luonnossa ja nämä olivat ehdottomasti kaikkein lähimpää nähdyt kontiot.
Mustakarhu pentue Pembertonissa
Ajomatka D’Arcyyn kulkee hyväkuntoista asvalttitietä pitkin. Perillä odottaa pieni alkuasukaskylä kauniilla paikalla Anderson Lake nimisen järven rannalla. Valitettavasti Pembertonin metsäpalojen savu värjäsi taivaan harmaaksi, mutta muuten paikka oli kaunis hetken pysähtää. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa itse kylästä, joka oli reservaattialueille tyypilliseen tapaan muutamia hökkeleitä siellätäällä hoitamattomilla pihoilla romupihoilla. 😕
Kauniin Anderson Laken ranta
Asukkaiden kylttejä kirkon seinässä
Tie Seton Portageen lähtee D’Arcyn kylästä ja heti sen alussa käy selväksi että hiekkatie tulee olemaan pölyinen ja erittäin kuoppainen. Hitaasti ajaen tietä on kuitenkin helpohko ajaa, joskin isot ja terävältä näyttävät kivet hieman huolestuttavat matalaprofiilisilla renkailla ajettaessa.
Varoitus huonosta tiestä
Kapea ja kuoppainen tie
Savuinen D’Arcy
Tien profiili muuttuu kuitenkin nopeaan, kun se pian kylän jälkeen lähtee kiipeämään ylös jyrkkää rinnettä. Mäki on kohtuullisen haastava päästä ylös, sillä irtosorainen tienpinta on kuoppainen ja jyrkässä mäessä voi jäädä helposti sutimaan. Onneksemme pääsimme kuitenkin kohtuullisen hyvin ylös ja pian vierellä aukesivatkin huikeat maisemat alas järvelle. Highline Road kulkee vuorenseinämää pitkin vierellään kaksi suurta sähkölinjaa, jonka huoltotieksi se on alunperin rakennettu. Kuoppainen tie on kapea ja pudotus tieltä jyrkkä. Tien kunto pakottaa kuitenkin ajamaan niin hitaasti, että liikkeitään ehtii kyllä miettiä, minkä lisäksi tiellä ei ole mitään liikennettä. Näimme reilun tunnin matkallamme Seton Portageen kaksi autoa ja yhden nopeasto metsään säntäävän karhun (viides havainto!). Ajolinjojensa kanssa on silti syytä olla tarkkana.
Maisemia Highline Roadin varrelta
Pölyinen automme
Hitaan ajomatkan jälkeen tie saapuu lopulta Seton Portageen, joka on hieman D’Arcya suurempi kylä kauniilla paikalla Anderson Laken ja Seton Laken välisellä pienellä maakannaksella. Kylässä asuu vain muutama sata asukasta ja sen keskustassa on tasan yksi pubi, jossa toimii myös alueen ainoa kauppa. Kauppaa vastapäätä sijaitsee pian valmistuva kylän ensimmäinen hotelli, josta kyläläiset toivovat uutta virtaa verkkaisen kylänsä elämään. Paikan sijainti on kyllä kaunis ja ympäröivät järvet tarjoavat varmasti hyviä kalavesiä. Ainoa ongelma onkin huono tie, mikä tekee matkan Vancouverista Seton Portageen todella hitaaksi ja talviaikaan melkein mahdottomaksi.
Anderson Laken toisessa päässä
Seton Portagen ydinkeskusta
Seton Laken rannalla, aivan Seton Portagen vierellä, sijaitsee BC Hydron suuri vesivoimalaitos. Voimala on osa 50-luvulla rakennettua Bridge River Power Projectia, jossa naapurilaakson puolella sijaitseva Bridge River padottiin Terzaghi Damin padolla. Tämä synnytti nykyisin Carpenter Lakena tunnetun suuren tekojärven, joka mahdollistaa sähköntuotannon yhteensä neljällä turbiinilla. Koska Carpenter Lake sijaitsee yli puoli kilometriä Seton Laken yläpuolella, porattiin järvien välissä sijaitsevan Mission Mountainin läpi suuret putket, jotka johdattavat vettä kahden turbiinin läpi Seton Lakeen. Vuorenrinnettä alas laskeutuvat suuret putket ovat erikoinen näky ja on jännä miten tie kulkee suoraan sähkölaitosalueen lävitse.
Vesiputket vuoren lävitse
Tie halki sähkölaitoksen
Hiekkatie yli Mission Mountainin nousee Seton Lakelta melkein kilometrin verran ylöspäin, mutta toisin kuin Highline Road, on hiekkatie leveä ja hyväpintainen. Harjanteen huipulta aukeavat hienot näkymät niin utuisen Seton Laken kuin kirkasvetisen Carpenter Lakenkin puolelle.
Edessä lisää mutkikasta tietä
Carpenter ja Seton Lake
Carpenter Laken rannassa tie mutkuttelee järven reunaa Terzaghin padon luona sijaitsevalle pienelle tunnelille, jonka jälkeen se ylittää laakson padon harjannetta pitkin. Näennäisesti pelkästä kivimurskasta muodostuva pato pitää kuitenkin läheiseltä jäätiköltä alkunsa saavat suuret vesimassat takanaan ja mahdollistaa kaiken sähköntuotannon.
Terzaghin pato
Padottu Bridge River
Padolta on noin 50 kilometrin matka Lillooetiin ja tällä matkalla tie kulkee vuoroin valtaisan kanjonin pohjalla että sen harjanteella. Maisemat ovat karun autiot, mutta kaikessa massiivisuudessaan todella upeat. Liikennettä ei ole nimeksikään ja lopulta pitkä ajomatka päättyy Lillooettiin.
Karu ja yksinäinen tie Lillooettiin
Komeita kanjoni maisemia
Lillooetista on vielä pitkä ajomatka takaisin kotiin, mutta tämä tie on jo tuttu aiemmilta reissuilta. Päivämme kohokohta oli ehdottomasti syrjäiset vuoristotiet Seton Portageen ja sieltä Carpenter Lakelle, sekä suuren vesivoimalaprojektin näkeminen. Reitti onkin näkemisen arvoinen, mutta huonokuntoisen tien vuoksi vaatii hyviä olosuhteita sekä kohtuullisen etevää autoa. Meidän autollamme ei ollut ongelmia näin kuivana kautena, mutta en kyllä minäkään lähtisi matkaan sen ulkopuolella saati talvella. Silloin näillä teillä tarvitaan taitoa sekä ketjuja. 🙂
