Mennyt joulu oli Suomessa lumeton, mutta täällä länsirannikolla lunta on riittänyt senkin edestä. Joulun pyhinä Vancouverin kaikilla vuorilla saatiin runsaasti uutta lunta ja laskettelukeskukset olivatkin lukemani perusteella tupaten täynnä. Tämä polttelikin mielessämme heti kotiin palattuamme ja muutaman päivän jetlagista toipumisen jälkeen suuntasimmekin eilen illalla iltamäkeen Grouse Mountainille. 😛
Käymme sangen harvoin iltamäessä, mutta kokemuksemme viereisellä Cypress Mountainilla ennen joulua oli niin mukava, että päätimme lähteä kokeilemaan vuorostaan naapurivuori Grouse Mountainin iltamäki. Grouse on Vancouverin kolmesta paikallisesta laskettelukeskuksesta ”keskimmäinen” ja sieltä aukeavat todella upeat maisemat yli kaupungin. Vuoren huono puoli on, että sinne on pääsy vain gondolan kyydissä, minkä vuoksi auton joutuu jättämään vuoren juurella sijaitsevalle parkkipaikalle. Aiemmin pysäköinti oli ilmaista, mutta keskus aloitti muutama vuosi sitten rahastuksen ja nyt parkkiruudusta saa maksaa jo 8 dollaria illalta. Samaan aikaan pysäköinti Cypress Mountainilla sekä Mount Seymourilla on ilmaista. Gondola sentään kuuluu pääsylipun hintaan ja sellainen kulkee vartin välein.
Ylhäällä oli vielä joulu
Keli parkkipaikalla oli märkä ja pilvinen, mutta ylhäällä oltiin pilvien yläpuolella ja sää siten kirkas. Päivällä huipullakin oli ollut useita asteita lämmintä ja lumi olikin kuin kosteaa kuin keväällä. Onneksi illan kuluessa lämpötila laski nopeasti nollan alapuolelle ja lumen rakenne muuttui enemmän pakastuneeksi, ja siten paremmaksi laskea.
Kirkas ilta pilvien yläpuolella
Rinteissä sai lasketella rauhassa ja yöaikaa käytettävissä on yhteensä 14 valaistua rinnettä. Rinteistä aukeavat hulppeat maisemat yli kaupunkimaton, jota meinasi välillä unohtua laskun aikana katsomaan. Grousen rinteet ovat miellyttävän leveitä, mutta niistä löytyy myös hauskaa profiilia, minkä huomasimme jo vuonna 2013 ensimmäisen ja tähän saakka ainoan kerran Grouse Mountainilla laskiessamme. Keskuksen hissikapasiteetti on ruuhkaisina päivinä hieman alimitoitettu, mutta näin rauhallisena iltana mitään jonoja ei ilmennyt.
Rinteissä sai kyllä laskea rauhassa
Maisemaa meinasi unohtua katsomaan
Viisi mäkeä laskettuamme suuntasimme illalliselle keskuksen maisemaravintolaan. Kassajonossa märkä mono luiskahti kivilattialla ja mätkähdin kolmen liikkeen sarjassa lattialle. Tarjottimella olleet ranskalaiset lensivät ympäri lattiaa ja takkini oli aivan chili con carnessa. Onneksi juoma oli Niinan kädessä, eikä sentään täydentänyt katastrofia.
Henkilökunta toimi hyvin ja auttoi minut ylös, sanoen että voin hakea itselleni maksutta uudet ruoat, eikä chilistä edes veloitettaisi minua. Tämä oli hienoa, sillä kyse oli kuitenkin omasta mokastani, joskin kyllä itse lattiakin oli pirun liukas. Jälkikäteen pohdittuna täällä Pohjois-Amerikassa ollaan usein hyvin herkkiä pahoittelemaan ja hyvittelemään vahingosta kärsineitä, monesti hyvän asiakaspalvelun hengessä, mutta usein myös lakihaasteiden pelossa. Tässäkään tapauksessa näkyvillä ei ollut varoitusta liukkaasta lattiasta, mutta olihan kyse silti ihan omasta virheestäni. Onneksi ainoaksi uhriksi jäi vain ylpeyteni sapuskojen kanssa pannutettuani. 🙄
Tapahtumarikas ilta Grouse Mountainilla
Takaisin mäessä meillä oli mukavaa, sillä lumi oli muuttunut jäätyneemmäksi ja sukset luistivat loistavasti. Jaksoimme laskea yhteensä 17 mäkeä, mistä kertyi kilometrejäkin ihan mukavat 26 ja rapiat. Lähivuorten rinteet ovat vain paljon lyhyempiä esimerkiksi Whistleriin verrattuna, joten meno on pakostikin ylös ja alas sahaamista. Iltamme oli haaveristanikin huolimatta onnistunut ja oli mukava käydä vaihteeksi Grousella, vaikkakin se onkin pysäköintimaksusta johtuen muita vuoria kalliimpi. Seuraavaksi ehkä vielä Mount Seymourille? Kuka ties. 😮
