Kevät on kiintoisaa aikaa Vancouverissa. Kaupungissa lämpötila kohoaa päivisin jo +15 asteen tienoille ja ylikin, ja kukat kukkivat kaikkialla kirkkaina ja puiden lehdet aukeavat joka päivä yhä enemmän. Kuitenkin samaan aikaan vuorilla on vielä täysi talvi ja yleensä juuri maaliskuu on se kaikkein lumisin kuukausi.
Tänä vuonna tämä on pitänyt erittäin hyvin paikkansa ja lunta on satanut täällä länsirannikolla poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Whistlerissä satoi edellisen kahden viikon aikana yli kolme metriä lunta, kohottaen lumen syvyyden jo lähes kolmeen ja puoleen metriin. Koko talven kertymä on jo huikeat 11,5 metriä, mikä on toista metriä keskimääräistä talvea enemmän. 😯 Lukema jää tuskin vielä tuohonkaan ja loistavan laskettelukauden voi ennustaa yltävän pitkälle huhtikuulle saakka, jollei pidempäänkin.
Perjantai tarjosi tilaa laskea
Uuden lumen kiehtomina lähdimmekin perjantaina kokeilemaan jälleen Whistlerin rinteitä, tällä kertaa Blackcombin puolelle. Olemme olleet vuorella viimeeksi juuri ennen joulua, jolloin nautimme kauniin kipakasta pakkaspäivästä rinteessä. Lämpötila oli tällä kertaa vain hieman pakkasen puolella, mutta lumi oli kauttaaltaan fantastista! Kohtasimme märkää lunta vasta alle kilometrin korkeudessa alas kylään laskiessamme ja paistattelimme koko päivän ohuen pilviverhon läpi paistavassa kauniissa kevätauringossa mahtavissa vuoristomaisemissa.
Aurinkoa ja pientä utua
Kyseessä oli vuoden neljäs laskettelupäivämme Whistlerissä ja mahdollisesti myös vuoden paras, vaikkakin edelliskerran tuore lumi Whistler vuoren puolella oli sekin puhdasta parhautta. Saapa nähdä josko mäkeen keretään vielä kertaalleen ennen kauden päättymistä. Hinku ainakin olisi. 🙂
Tyhjiä rinteitä upeassa kelissä
