Kultaisella 70- ja 80-luvulla koettiin monta kovaa juttua, mutta yksi ehdoton aikalaistrendi olivat pyörivät ravintolat, joita rakennettiin tuolloin moniin korkeisiin maamerkkirakennuksiin ja näköalatorneihin. Idea 1-2 kertaa tunnissa pyörähtävästä ravintolakerroksesta onkin sangen nerokas, sillä tasaiseen vaihtuvista maisemista voi tällöin nauttia kaikessa rauhassa hyvän ruoan sekä juoman äärellä.
Pyöriviä ravintoloita löytyy useasta maailman kaupungista ja Suomessakin niitä on kaksi kappaletta. Ensimmäinen sijaitsee Tampereen Näsinneulassa, jossa ruokaillaan 124 metriä viereisen Näsijärven yläpuolella. Puolet pienempänä kohoaa puolestaan Kuopiossa sijaitseva 60 metriä korkea Puijon torni, samannimisen kukkulan huipulla. Aiemmassa kotikaupungissamme Dortmundissa sijaitseva, jo vuonna 1959 valmistunut Floriaturm, puolestaan kätkee sisäänsä maailman vanhimman pyörivän ravintolan näköalatornin 142 metrin korkeudessa. Valitettavasti ravintola on kuitenkin sulkenut ovensa vuonna 2015 ja on auki vain erikoistilaisuuksia varten. Berliinissä maisemia pääsee kuitenkin yhä edelleen tiirailemaan hyvän ruoan kera televisiotornin Telecafesta hulppealta 207 metrin korkeudelta.
Pohjoismaiden sekä maailman ensimmäiset pyörivät ravintolat
Harmiksemme on pakkoa myöntää, että olemme ruokailleet pyörivässä ravintolassa vain aniharvoin, siitäkin huolimatta että olemme vierailleet monissa sellaisen omaavissa torneissa. Ainoat mieleen tulevat paikat ovat New Yorkin ainoa pyörivä ravintola Marriott Marquis -hotellin huipulla Times Squaren laidalla sekä Atlantan keskustan Westin-hotellin hulppea 73. kerroksen maisemaravintola. Useimmat ravintoloista on suunnattu turisteille, joten niiden ruoan laatu on toisinaan vähän niin ja näin. Tämän lisäksi niiden hinnoissa on tietenkin jonkin verran maisemalisää, mistä syistä jotkin ravintolat ovat kokeneet viime vuosikymmeninä yleisökadon ja joutuneet sulkemaan ovensa. 😕
Tuttujen paikkojen torniravintoloita
Myös Vancouverissa sijaitsee useita maisemaravintoloita sekä keskustan pilvenpiirtäjien huipulla kuin myös ympäröivillä vuorilla. Varsinaisia pyöriviä ravintoloita on yhteensä kolme kappaletta, joista suosituin on Harbour Centerissa sijaitseva turistien suosima Top of The World noin 163 metrin korkeudessa. Myös Coal Harbourin alueella sijaitsee pieni pyörivä ravintola Marriott Pinnacle -hotellin 20. kerroksessa, jonka maisema on kuitenkin sangen rajautunut ympärillä kohoavien korkeiden rakennusten vuoksi. Listan viimeinen ravintola sijaitsee keskustan länsipuolella Empire Landmark -hotellin huipulla.
Vancouverin ikoninen Harbour Center
Empire Landmark Hotel on vuonna 1973 valmistunut korkea tornihotelli, joka sijaitsee kaupungin pääostoskatu Robson Streetin länsipäässä, viehättävän West Endin asuinalueen kupeessa. Muodoltaan poikkeuksellisen kapea ja väriltään kellertävä 42-kerroksinen betonitorni on ulkoa sangen karu näky, mutta sen huipulla sijaitsee Cloud 9 niminen kaupungin toiseksi korkein pyörivä ravintola.
Maisemia 44 vuotta hallinnut vanhus
Empire Landmark tunnettiin pitkään nimellä Sheraton Landmark, ennen kuin hotelliketju Sheraton muutti Downtownissa sijaitsevan hotellinsa entisen asuintalomme alakertaan. Moni paikallinen kuitenkin tuntee 44-vuotiaan tornihotellin edelleen sen vanhalla nimellä. 357 huonetta sisältävä 120-metrinen hotelli on Vancouverin korkein pelkästään hotellina toimiva rakennus, joskaan ei enää pitkään… 🙁
Hoikka 42-kerroksinen maamerkki
Tornihotellin juurella
Tornin ongelmana on ollut alusta saakka 70-luvun rakennuksille tyypilliset pienet ja sokkeloiset huoneet, matala huonekorkeus ja Empire Landmarkin tapauksessa myös erittäin pieni kerrospinta-ala. Rakennuksen modernisointi nykyaikaisiin standardeihin olisikin kallista ja osin mahdotontakin. Rakennuksen lopulliseksi kohtaloksi on kuitenkin päätymässä nyt Vancouverin jo surullisen kuuluisat hullut asuntomarkkinat, joille mikään ei tunnu riittävän.
Tornihotellin omistava sijoitusyhtiö ilmoittikin alkuvuodesta, että Empire Landmark sulkee ovensa tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä, minkä jälkeen se puretaan kahden uuden asuintornin tieltä. 😯 Tieto oli suuri yllätys, sillä kyseessä on sangen merkittävä maamerkki, jota ei kuitenkaan ole suojeltu. On silti yllättävää, että näin suuri rakennus kannattaa tosiaankin purkaa ja rakentaa tilalle aavistuksen matalammat 31- ja 32-kerroksiset asuintornitalot.
Tilalle rakentuvat geneeriset asuintornit
Uutisen kuultuamme meille tuli kiire vierailla rakennuksen huipulla sijaitsevassa pyörivässä ravintolassa, sillä sieltä aukeavia maisemia ei kohta olisi enää olemassa. Samaan havahtui myös moni muukin ja ravintolan pari viimeistä kuukautta ovat olleet täysin varattuja. Meidän kuitenkin onnistui varata itsellemme pöytä muutama viikko sitten upeana keskiviikkoiltana, mikä tarjosi meille unohtumattoman ja samalla myös hieman haikean illallisen korkeuksissa.
Cloud 9 sijaitsee toisinaan kirjaimellisesti pilvissä
On hieman kumma, ettemme ole aiemmin vierailleet Cloud 9:ssä, sillä nautimme kuitenkin molemmat hyvästä ruoasta sekä upeista maisemista. Syynä on varmaan ollut se, että paikallisena asukkaana ravintola on ollut ”liian lähellä” ja sitiä on tullut ajatelleeksi että ainahan se tulee siinä olemaan. Meille siis kävi vähän samaan tapaan kuin Berliinissä, jossa vierailimme vain kerran aivan naapurissamme sijainneella Berliinin maailmankuululla museosaarella. 🙄
Hissimatka 42. kerrokseen on nopea hotellin neljän hissin kyydissä. Ylhäällä meitä tervehdittiin heti hisseillä ja osoitettiin suoraan pöytäämme aivan ikkunoiden vierellä. Ravintolan pyörimisen havaitsee välittömästi, sillä lattia jolla ruokailutila sijaitsee, liikkuu silmin nähtävää nopeutta suhteessa paikallaan olevaan ulkoseinään. Yhteensä kokonaiseen kierrokseen kuluu aikaa hieman yli tunti eli koko 360 asteen maiseman ehtii nähdä illallisen aikana vähintäänkin kertaalleen.
Hissillä huipulle
Vaikka olenkin nähnyt aiemmin Cloud 9:stä otettuja valokuvia, oli sieltä aukeava maisema silti yllättävä. Olin jotenkin olettanut avautuvan maiseman ahtaammaksi, sillä lähettyvillä kohoaa hotellia korkeampia pilvenpiirtäjiä. Maisema kuitenkin avautuu upeasti joka suuntaan ja varsinkin English Bayn suunnalla se yltää aina kauas merelle saakka. Maisema on matalammalta kuin aiemman kotimme, mutta eri sijainti sekä näkökulma tuttuun kaupunkiin ovat todella kiehtovat.
Vancouver iltapäivän auringossa
Vancouver kehittyy kuitenkin kovaa vauhtia ja aivan piakkoin lähettyville alkaa nousta lukuisia uusia korkeita wow-arkkitehtuurin rakennuksia. Eli vielä nyt vuorille avautuva hulppea maisema olisi piakkoin ummessa, tosin kiintoisan näköiset rakennukset olisivat kenties tehneet siitä vain uudella tapaa kiehtovan. 💡
Suunta merelle
Stanley Parkin suunnan näkymiä
Ilta laskeutuu North Vancouverin ylle
Huipulla syödessä ei voi välttyä huomaamasta rakennuksen ja ravintolan ikääntymistä vähän kaikkialla. Vaikka tila onkin remontoitu kokonaan varmasti useampaankin otteeseen, oli istuinten päällysissä reikiä ja pöydissä sekä seinissä runsaasti naarmuja. Yläkerrassa sijaitsevat ahtaat ja synkeät vessat olivat kuin kolmannesta maailmasta, eivätkä erittäin likaiset ikkunat tehneet valokuvaamisesta helppoa kirkkaassa ilta-auringossa.
Zoomattuja maamerkkejä
Kaareva ravintola
Kaikessa näkyy jo pitkään jatkunut alamäki, mikä kertoo siitä ettei rakennuksen omistaja ole panostanut tilojen kunnossapitoon enää aikoihin. Tästä voikin päätellä, että purkamista on suunniteltu paljon pidempään kuin on annettu ymmärtää. Ravintola on kuitenkin yrittänyt profiloitua hieman normaalia tasokkaampana ja itse ruoka ei ollut nytkään mitenkään huonoa. Nautimme Niinan kanssa kolmen ruokalajin illalliset, joiden loppulasku ei ollut edes tyyris. Palvelu olisi tosin heikkoa ja kaikesta huokui vaikutelma, ettei kohta työttömäksi jäävää henkilökuntaa voinut enää vähempää napata. Harmi, sillä se latisti hieman meidänkin kokemustamme.
Maisemat ja ruoat kohdillaan
Ilta on täydellinen aika vierailla Cloud 9:ssa, sillä se tarjoaa mahdollisuuden nähdä sama upea maisema iltapäivän auringossa, auringonlaskun aikaan sekä pimeällä. Valitettavasti pyörivä ravintola ei mahdollista yökuvaamista jalustalla, joten hämärän jälkeiset kuvat jäivät nyt väliin. Maisema oli kyllä kertakaikkisen upea kaikkina aikoina ja on pakko myöntää, että nyt jälkikäteen harmittaakin ettemme vieneet ravintolalle keitään luonamme vierailleita. Onneksi kaupungissa säilyy edelleen kaksi pyörivää ravintolaa Cloud 9 sulkeuduttuakin, mutta harmi se silti on. 🙁
Upeat maisemat ensimmäistä ja viimeistä kertaa
Vancouverin ytimessä
Tulee olemaan kiintoisaa nähdä miten tämän erittäin korkean rakennuksen purkutyö tullaan aikanaan toteuttamaan. Vancouverin keskustassa on purettu toisinaan korkeitakin rakennuksia räjäyttämällä, mutta se tuntuu aika äärimmäiseltä ja vaikeasti toteutettavalta operaatiolta näin korkean ja kapean rakennuksen kohdalla. Lieneekin paljon todennäköisempää, että rakennuksen ympärille pystytetään nosturi suorittamaan purku hitaasti betonielementti kerrallaan.
North Vancouver pohjoisrannalla
Purkamisesta tulee joka tapauksessa kiintoisa projekti ja tulen varmasti dokumentoimaan sen eri vaiheita. Tilalle myöhemmin nousevat kaksi asuintornia tulevat kuitenkin olemaan sangen tylsä projekti, sillä ainakaan havainnekuvien perusteella niillä ei tule olemaan alkuunkaan samanlaista maamerkin asemaa Empire Landmarkia huomattavasti matalempana ja arkkitehtuuriltaan ympäröivään rakennusmassaan täysin hukkuvina.
Vaaleanpunainen hetki
Illan viimeinen sarastus
On kuitenkin pakko olla iloinen sitä, että ehdimme kokea tämän historiallisen hotellin viimeiset hetket ja kauhunsekaisin tunnelmin jäämme odottamaan Vancouverin järjenvastaisten asuntomarkkinoiden seuraavaa uhria. Näillä hinnoilla kun mikään vanha ei tunnu olevan pyhää ja kyltymättömiltä markkinavoimilta turvassa. 👿
Hyvästit maisemat!
