Kyllä auto olla pitää, vaikka sellaisen omistaminen ei olekaan mitenkään pakollista täällä Vancouverissa. Työmatkamme taittuvat julkisilla kulkuneuvoilla ja kesäisin pyöräillenkin, joten auto ei ole meille välttämätön väline. On silti mukavaa kun tallista löytyy auto, sillä viikonloppuisin tekee usein mieli lähteä kotinurkkia kauemmas tai ihan vain kaupassa käydessä.
Tällaisella käytöllä auton varsinainen omistaminen ei ole meistä järkevää ja liisaus on ollut meistä parempi vaihtoehto. Liisauksen hyvä puoli myös on, että auto tulee vaihdettua uuteen aina muutaman vuoden välein, joten alla on aina kurantti ja huoleton ajopeli. Ensimmäisen automme kahden vuoden lease oli kuitenkin liian lyhyt aika, joka meni hujauksessa. Siihen verrattuna kakkosautomme viime viikonloppuna päättynyt kolmen vuoden lease oli paljon järkevämpi ja tuossa ajassa ehti myös alkaa tehdä mieli uuden auton rattiin.
Matkalla Seattlessa
Ensimmäinen vuoden 2012 BMW X1:semme on nykyisin jo antiikkinen kulkupeli, mutta nykyinen 2014 BMW X1 xDrive35i on pitänyt pintansa hyvin. Täysin varusteltuna sekä näyttävän oranssina se on jaksanut miellyttää itseäni aina tähän päivään saakka. On kuitenkin pakko myöntää, että auto on alkanut tuntua vanhalta, sillä BMW X1:n kakkossukupolvi tuli viime vuonna myyntiin ja tänä vuonna niiden määrä Vancouverin katukuvassa on kasvanut huomattavasti.
Vaalea sisusta miellytti meitä
Mutta miten viimeiset kolme vuotta ovat menneet ja missä tunnelmissa palautimme auton viime viikonloppuna? Lease alkoi hieman hammasta kiristellen, sillä aiempi automme osoittautui kirotuksi ja uudenkin auton kanssa oli ongelmia heti ensialkuun. Kattolista oli naarmuuntunut jo toimituksessa, mikä tietenkin vaihdettiin veloituksetta. Ensimmäisten kahden kuukauden aikana uudessa autossa ilmeni myös muita vikoja, kun kuljettajan puoleisen penkin moottori lopetti toimimasta. Samaan aikaa ilmestyi myös tyhjäkäynnillä kuuluva ääni, joka paljastui lopulta öljypumpun letkuksi, joka tärisi alustaa vasten.
Näitä varten autoa sai käyttää pari kertaa huollossa, mikä ärsytti suunnattomasti. Ongelmat saatiin kuitenkin korjattua ja takuun piikkiin täysin ilmaiseksi, eikä uusia ongelmia ole ilmennyt viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana. Tai no, helmikuun laskettelumatkalla lentävä kivi vielä hajotti sumuvalon, ihan vain kiusan vuoksi.
Pitihän sitä jotain harmia olla
Niinpä autosta onkin ollut mukava nauttia ja 300 hevosvoiman 35i-moottori on ollut pirteä polkea. Ei vanhakaan auto hidas ollut, mutta tällainen teho näin pienessä autossa on puhdasta parhautta. Ja se ääni, jonka suora kuutonen tuottaa… ai että! 😛
Maasturin paikka on vuorilla
Hieman yllättäen suurempi moottori ei ole ollut aiempaa janoisempi vaan pikemminkin päinvastoin. Pitkänajan kulutuksemme on ollut 8,5 litraa per sata kilometriä, mikä ei ole ollenkaan paha lukema tällaiselle moottorille. Aiemmin minua harmittanut vanhahko kuusivaihteinen automaatti onkin hoitanut työnsä loistavasti.
Loistava lisävarustehankinta oli pari kesää sitten ostamamme fillaritelineet auton katolle. Niiden kanssa polkupyöriä onkin tullut kuljetettua ainakin muutama tuhat kilometriä, mikä on ollut erittäin kätevää lomamatkoilla. Omasta mielestäni auto myös näyttää sporttisemmalta telineiden kanssa, joten niitä on tullut pidettyä katolla läpi kesän.
Fillaritelineet tekevät autosta sporttisen
Olemme suunnitelleet myös suksiboksin hankkimista, aktiivisia laskettelijoita kun olemme, mutta boksit ovat aika kalliita ja sukset ovat kulkeneet hyvin auton sisälläkin takapenkkien välisen tunnelin kautta pujotettuina. Huolellisella suojaamisella meillä ei ole ilmennyt minkäänlaista penkkien hankautumista koko kolmen käyttövuoden aikana.
Kahdessa peräkkäisessä X1:ssä on ollut myös etuna mahdollisuus käyttää samoja talvirenkaita, josta oli etua varsinkin tämän vuoden poikkeuksellisena lumitalvena. Talven aikana autolla pääsi ajelemaan myös lumihangessa, missä X1 liikkui ketterästi. Emme olekaan jääneet kertaakaan kiinni autollamme, joskin kovin äärimmäisiin olosuhteisiin kaupunkimaasturia ei ole tullut edes vietyä. Hieman harmi, sillä auton suorituskyky riittää maastossa varmasti yllättävänkin pitkälle.
Viimeinen ilta tallissa
Hyvin tyytyväisinä palautimme siis vuoden 2014 BMW X1:semme. Auton pitäminenkin olisi ollut sangen järkevä vaihtoehto, sillä kilometrejä ehti kertyä ainoastaan 32 700. Näillä kilometreillä kyseessä on vielä uudesta autosta, josta joku seuraava saakin itselleen hyvän vaihdokin. Pienesti tulee ikävä vanhaa autoamme, vaikka uusi automme onkin kerrassaan upea. 🙂
