Kevät on kääntynyt jo huhtikuun puolelle, mutta erittäin luminen La Niña -talvi jatkaa aina vain loistavien laskettelukelien tarjoamista. Olimme jo Niinan kanssa päättäneet laittaa suksemme kesäteloille, mutta sunnuntaille osunut kaunis kevätpäivä sai silti meidät lastaamaan sukset vielä kertaalleen autoon ja suuntaamaan West Vancouverissa sijaitsevalle Cypress Mountainille.
Cypressillä on tullut käytyä tänä talvena vain kerran aiemmin iltamäessä, joten oli kiintoisaa saapua paikalle heti aamusta. Väkeä oli liikkeellä runsaasti ja parkkipaikka täyttyikin nopeaan tahtiin. Hissiliput ostettuamme olimme ensimmäisten parinkymmenen ihmisen joukossa nousemassa Mount Strachanille, jolta aukesi kaunis aamumaisema alas laaksoon sekä vastapuolen rinteisiin. Ensimmäisen laskun kanssa sai olla hieman varovainen, sillä ajettu rinne oli aivan jäinen ennen kuin aurinko alkoi pehmittää sen pintaa.
Aamutuimaan Cypress Mountainilla
Rinne täynnä laskettelijoita
Pari mäkeä Strachanin puolella ja oli vuoro kokeilla toiselle vuorelle nousevia rinteitä, jotka olivatkin mukavassa kevätkunnossa. Pehmennyt lumi oli mukava laskea ja lämpimässä muutaman asteen plussakelissä tuli nopeasti niin kuuma, että takkia piti keventää.
Lumitilanne kohdallaan
Laskimme muutaman mäen, jonka jälkeen palasimme takaisin Mount Strachanin puolelle, jonka huipulle kipusimme. Ylhäältä aukeavat maisemat olivat uskomattomat, sillä kauden aikana melkein 11 metriä lunta saanut vuorenhuippu oli aivan valkoisen puuterin peitossa. Ylhäältä aukeni upea maisema leijonankorville, St. Mark’s Summitille sekä alas Howe Soundin upeaan vuonoon. On kiehtovaa miten eri maailmassa 1400 metrin korkeudella eletään vielä näin huhtikuun alussa, jolloin merenpinnantasolla nautitaan jo +15 asteen päiviä ja puihin avautuu lehdensilmuja.
Huipulla oli mukavasti lunta
Vastapuolen rinteet
Hulppeat vuoristomaisemat
Jaksoimme laskea Cypressillä aina puoleen päivään saakka, jonka jälkeen totesimme kauden 15. laskettelupäivämme olevan siinä ja pakkasimme kamat autoon. Paluumatkalla ajoimme huviksemme naapurivuori Mount Seymourille, joka on saanut tänä vuonna huikeat 13,5 metriä lunta. Lumi on pakkautunut painonsa alla ala-asemalla keskimäärin noin 3,5 metrin paksuiseksi vaipaksi, joka kietoi sisäänsä hiihtokeskuksen rakennuksia ja ympäröi uhkaavasti osaa parkkipaikan reunapaikoista. Yläasemalla lumen syvyydeksi mitataan peräti 6,5 metriä, mikä olisi kiehtova nähdä omin silmin, joskin Mount Strachanilla lukemat lienevät samaa luokkaa.
Seymourilla hankia katsastamassa
Kuluva talvi on siis ollut melkoinen ja laskettelukautta jatkuu esimerkiksi Whistlerissä aina toukokuun puoleenväliin saakka, minkä jälkeen lunta riittää edelleen valtaviksi lumiseinämiksi saakka. Kauden päättyessä tuleekin olemaan kiintoisaa ynnätä yhteen talven lumikertymät ja verrata lukemia viime vuoden myös hyväksi osoittautuneeseen El Niño -talveen verrattuna, kunhan sinne saakka päästään.
Melkoisesti lunta
Lumitilanne on lähivuorilla nyt erittäin vaarallinen, sillä panoraamakuvissani näkyvillä takavuorilla kuoli viikonloppuna 5 lumikenkäilijää paksun lumiseinämän romahdettua ihmisten alta. 🙁