Vuodet ne vierivät ja numero otsikon edessä jatkaa kasvuaan. Eilen tuli kuluneeksi tasan 12 vuotta siitä, kun jätimme Niinan kanssa Suomen kamaran ja muutimme Dortmundiin. Dortmundissa vierähtänyt vuosi on mielessämme enää vain hajanaisia muistoja ja viime aikoina myös Saksassa vietetyt reilut viisi vuotta ovat alkaneet tuntua nostalgisilta, kun olemme olleet täällä Kanadassa jo kuusi ja puoli vuotta.
Elämämme tuntuu kulkevan kolmen vuoden sykleissä ja mennyt vuosi on ollut vuosien 2012 ja 2015 tapaan jälleen myllerryksiä täynnä. Melkein tasan vuosi sitten saimme kuulla, että asuttamamme upea kattohuoneisto on myynnissä ja erittäin pitkän myyntiprosessin jälkeen muutimme kaksi kuukautta sitten jälleen väliaikaiseen asuntoon. Vaikka paluu ydinkeskustaan olikin mukavaa, on väliaikainen juuri sitä mitä nimikin kertoo, eikä meillä ole tätä kirjoittaessa aavistustakaan mistä löydämme pysyvän asunnon, vuokramarkkinoiden ollessa äärettömän tiukat.
Kattohuoneistoelämä tuli päätökseen
Vuosi sitten Niina eli työelämässä kiintoisia aikoja ja syksyn äärimmäisen hyviä uutisia seurasi keväällä todella yllättävät uutiset, joiden myötä kuviot menivät jälleen uusiksi. Olemme kuitenkin kokeneet kymmenen vuoden työurallamme jo niin monenlaista epävarmuutta, että kaikista tilanteista tulee selviydyttyä, mutta on silti pakko sanoa, että vuoden aikana moni asia muuttui oletetusta.
Myllerryksen vuosi jatkuu siis edelleenkin ja osin sen takia emme ole ehtineet ja myöskään jaksaneet matkustella aivan viime vuosien tahdilla. Viime joulun suuri läntisen tyynenmeren saarikierros oli toki eeppinen (ja päätyy toivottavasti joku päivä tänne blogiinkin), mutta sen päälle olemme käyneet ainoastaan Utahissa laskettelureissulla. Menneen kesän kohokohta oli kesäloma Suomessa, joka oli itselläni ensimmäinen kerta Suomessa kesäaikaan peräti seitsemään vuoteen.
Lomalla kaukana kotoa
Ajan viettäminen Suomessa on aina hieman kahtiajakoista, sillä tuttujen ihmisten ja paikkojen näkeminen on mukavaa, mutta joka kerta sitä tajuaa samalla myös miten paljon kaikki on muuttunut ja miten erilailla niitä tuttujakin asioita tarkastelee oltuaan jo näinkin pitkään ”maailmankansalaisena”. Vaikka Suomessakin kehitys vie asioita eteenpäin, tuntuvat monet sikäläiset asiat silti kovin pieniltä ja verkkaisilta, mikä ei ole mikään huono asia, mutta se on huomio minkä tekee vuosi vuodelta selvemmin.
Mitä nyt jo alkanut kolmastoista vuosi mahtaakaan tuoda tullessaan? Toivottavasti löydämme sen alkupuolella ainakin uuden mukavan kodin ja elämämme sitä kautta taas vakiintuu joksikin aikaa. Yksi suuri tekijä tulee olemaan hyvin todennäköisesti ensi vuonna saatava Kanadan kansalaisuus, jonka vaikutusta omaan ajatteluun ja tuntemuksiin tulee olla kiintoisa tutkailla. Vancouverin alue säilynee varmasti myös kotinamme, vaikka senkin mielekkyyttä tulee joskus ajatelleeksi kalliita asuntoja tuskastellessa. Onneksi tällaiset ajatukset haihtuvat kuitenkin heti kun vain lähtee ulos upeaan luontoon tai laskettelukausi pyörähtää taas käyntiin.
