Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Guamissa vietetyn joulun jälkeen matkamme jatkuisi pohjoiseen, kohti Pohjois-Mariaanien saariryhmän suurinta saarta, Saipania. Saipan ei ole kovinkaan kuuluisa saari ja mekin sisällytimme sen matkaamme ainoastaan koska olimme nyt sillä suunnalla ja tämä olisi todennäköisesti ainoa mahdollisuus vierailla saarella. Jälkikäteen olimme kuitenkin tyytyväisiä ratkaisuumme, sillä kaksi päiväämme saarella olisivat hyvinkin kiintoisat.
Saipaniin on lentomatkaa Guamista ainoastaan 190 kilometriä, mutta pienen ATR-potkurikoneen vuoksi matkaan kuluu silti lähes tunti. Aamumme alkoi myös hieman huonoissa tunnelmissa, sillä lentokentälle suunnatessamme huomasimme jonkun kolhaisseen vuokra-autoomme pienen naarmun. Onneksi olimme liikenteessä aikaisin tapaninpäivän aamuna ja saimme tilanteen selvitettyä, mutta valitettava lopputulema oli pieni lisälasku, sillä hotellin turvakameroissa ei näkynyt tapahtunutta.
Guamista Saipaniin oleva lento teki matkalla välilaskun pienellä Rotan saarella, joka on Pohjois-Mariaanien eteläisin saari ja noin 2500 asukkaan koti. Yhteensä saariryhmään kuuluu 14 saarta, joilla asuu yhteensä 47,329 ihmistä, jotka ovat kaikki Amerikan kansalaisia. Saariryhmä ja Puerto Rico ovat Amerikan kaksi Commonwealth-statuksen omaavaa saarialuetta, millä se eroaa Guamista, joka on pelkästään Amerikan territorio. Käytännön ero rajoittuu kuitenkin lähinnä eroihin äänestämisessä sekä edustukseen Yhdysvaltain kongressissa.
Hieman rempallaan oleva Saipan
Koska saariryhmä on läntisin osa Amerikan Yhdysvaltoja, on se Guamin ohella suosittu lomakohde Aasiasta saapuville turisteille. Saipanin pääelinkeino onkin turismi, johon sisältyy myös merkittävässä määrin Yhdysvaltojen kansalaisuuteen pyrkivää synnytysturismia. Vielä 2000-luvun alussa saaren pääelinkeino oli kuitenkin vaatetuotanto, sillä erinäisten kauppasopimusten myötä Saipanissa eivät päteneet manner-USA:n minimipalkka- ja työehdot, mitä useat vaatealan suuryritykset käyttivät räikeästi hyväkseen. Nuhjuisissa hikipajoissa valmistettuihin vaatteisiin kun sai laillisesti painattaa kuluttajien arvostaman Made in USA -merkinnän.
Mennyttä loistoa
Vuosituhannen alun lakimuutosten myötä Saipan menetti etunsa ja haaskalinnun lailla toimiva vaateala vetäytyi muutamassa vuodessa syrjäiseltä saarelta kokonaan. Romahdus näkyy jopa saarten väkiluvussa, joka oli huipussaan lähes 70,000 ihmistä. Turismi ja asutus keskittyvät Saipanilla saaren länsirannikolle, jonka päätaajama on Garapan. Taajama on omituinen sekoitus alkeellisia rakennuksia ja amerikkalaisia ketjuliikkeitä, hotellikompleksien ollessa siistein osa Saipania.
Garapan keskustaa
Viimeisen vuosikymmenen aikana kasinobisneksestä on tullut merkittävä talousveturi saarella ja Saipanin viidessä kasinossa pelataan miljardien arvosta. Kaikkein huikein kasino on vielä rakenteilla oleva Imperial Pacific Resort, jonka massiivinen työmaa hallitsee koko taajaman katukuvaa. Kasinon marmoripalatsimainen tyyli kultaisilla koristuksilla on täysin ristiriidassa ympäristönsä kanssa, eikä olekaan yllättävää että kyse on kiinalaisesta miljardihankkeesta. Suurhankkeen ympärillä on raportoitu runsaasti väärinkäytöksiä sekä laajaa rahanpesua sen kasinopöytien kautta, mikä tapahtuu kaikki virallisesti Yhdysvaltojen maaperällä.
Kiinalainen rahanpesukasino
Kasinokompleksi on keskeneräisenäkin kiehtova kaikessa uskomattomuudessaan ja sen hulppeassa aulassa kannattaa vierailla ihailemassa valtavan LED-katon alla aukeavaa suurta tilaa. Viileän ilmastoinnin sekä valkoisen marmorin keskellä onkin helppo unohtaa olevansa keskellä vähemmän kehittynyttä trooppista paratiisisaarta.
Luksuskasinon uskomaton aula
Kasinot ja turistihotellit sijaitsevat kaikki valkohiekkaisen Micro Beachin rannalla. Hörpimme siellä sijaitsevassa rantabaarissa virkistävät juomat samalla, kun kultainen auringonlasku värjäsi horisontin maalauksen lailla.
Kaunis Micro Beach
Ilta Tyynellämerellä
Kaunis auringonlasku
Auringon laskettua mailleen, kävelimme rannan läheisyydessä sijaitsevalle esiintymispaikalle. Siellä olimme varanneet liput illalliselle, johon yhdistyi paikallista kulttuuria esittelevä upea show. Esitys olikin todella hieno ja oli hauska kuulla paikallista musiikkia ja nähdä alueen alkuperäiskansojen perinteisiä tansseja, jotka ovat suomalaiseen korvaan ja silmään hyvin eksoottisia kaukaisten paratiisisaarten tunnelmia kaukana kotoa!
Eksoottinen illallisshow
Värikkäitä asuja ja mukavaa musiikkia
Tulen nielentää
Kasinon iltavalaisu
Nukuimme pitkän ja vivahteikkaan päivän jäljiltä hyvin ja aamulla ajoimme aamupalan jälkeen saaren toisen maailmansodan tapahtumia esittelevälle museolle. Kesäkuun 15. päivän ja heinäkuun 9. päivän välisenä aikana vuonna 1944 käyty Saipanin taistelu oli yksi toisen maailmansodan Tyynenmeren teatterin ratkaisevia taisteluita, joka päättyi amerikkalaisten voittoon. Ennen maailmansotaa saari oli ollut Guamin tapaan ensiksi Espanjan ja sitten Saksan hallussa, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä hallitsi alueen mahtivaltio Japani. Sille saaren hallussapito oli tärkeää, sillä se on viimeinen merkittävä ulkosaari ennen Japanin varsinaisia pääsaaria, noin 2100 kilometriä Saipanista pohjoiseen.
Mielenkiintoisalla sotamuseolla
Japanilaiset olivatkin linnoittaneet saarta raskaasti ja sille oli sodan aikana sijoitettuna lähes 30,000 sotilasta, jotka olivat valmiita taistelemaan viimeiseen mieheen asti. Näin suurin osa myös teki, sillä amerikkalaisten vangiksi päätyi ainoastaan 921 japanilaista sotilasta, loppujen menehtyessä taistelussa.
Taistelu saaresta oli erittäin verinen, mutta ratkesi lopulta amerikkalaisten onnistuttua estämään japanilaisten huoltojoukkojen saapumisen Filippiinienmeren taistelussa, joka on historian suurin kahden lentotukialuslaivaston välinen taistelu. Siinä Japanin laivasto koki suuria tappioita ennen pakoaan, mikä lopulta sinetöi Saipanin kohtalon.
Kertomuksia verisistä taisteluista
Saipanin valloituksella oli suuri merkitys, sillä sieltä käsin Yhdysvaltojen oli mahdollista suorittaa pommituslentoja uusilla B-29 Superfortress pommikoneilla aina Tokioon saakka. Saipanin eteläpuolelta sijaitsevasta pienestä Tinianin saaresta tuli Saipanin ohella sota-ajan merkittävä lentotukikohta, josta käsin sadat pommikoneet moukaroivat Japanin pääsaarta kuukausien ajan. Kaikkein kauhistuttavimpana tekona Tinianista käsin suoritettiin myös kaksi historiallista atomipommilentoa Hiroshimaan ja Nagasakiin, jotka johtivat maan antautumiseen.
Reitti Japanin selättämiseksi
Japanille Saipanin menetys merkitsi sodan häviämistä, vaikka taistelut jatkuisivatkin lähemmillä saarilla vielä kuukausien ajan ennen maan antautumista. Japanilaiset taistelivat monin paikoin viimeiseen mieheen saakka, eikä antautuminen ollut vaihtoehto. Saipaninkin kohtalon ollessa ratkeamassa, sadat, ehkä jopa tuhannet, japanilaiset sotilaat ja siviilit tekivät itsemurhan hyppäämällä saaren pohjoisosan korkealta kalliokielekkeeltä sekä mereen, ainoastaan välttääkseen amerikkalaisten vangiksi joutumisen.
Hirveän historian Banzai Cliff
Ne joista oli vielä taisteluun, osallistuivat taisteluiden toiseksi viimeisenä päivänä toisen maailmansodan suurimpaan banzai-hyökkäykseen, jossa 4300 sotilasta ja siviiliä syöksyivät amerikkalaisjoukkojen kimppuun käsissään mitä vain löysivät. Lähes kaikki kuolivat yhteensä 15 tuntia kestäneessä verisessä taistelussa, jossa menehtyi myös lähes kaksi tuhatta amerikkalaista ennen kuin taistelu saaresta oli päättynyt.
Saipanin menetyksellä oli niin suuri merkitys, että se johti Japanissa maan pääministerin sekä sodanjohtaja Hideki Tojon eroon. Kaikki tämä historia on kerrottu museon tiloissa erittäin tarkasti ja ajoimmekin museolta katsomaan Banzai Cliff ja Suicide Cliffin kielekkeitä. Niillä oli pysäyttävää kuvitella ruumiskasoja, jopa yli tuhannen ihmisen heittäydyttyä kuolemaansa. Sota on karmeaa.
Suicide Cliff oli monen kuolema
Sodan jäljet ovat sittemmin peittyneet paksun viidakon alle ja nyt saaren pohjois- ja itärannikko ovat kauniin vehreitä, taustallaan syvänsininen meri. Saaren ympäri ei kulje tietä, mutta ajoimme niin pitkälle kuin tie vain vie, mikä päättyy Grotto nimiselle kuuluisalle sukelluspaikalle.
Sodan jälkiä paratiisisaarella
Tämä vedenalainen kallioluola on listattu Saipanin yhtenä parhaimpana nähtävyytenä ja sen erikoisuus on pinnan alla hohkaava sininen valo. Paikasta lukeminen jätti kuitenkin ristiriitaisen mielikuvan, sillä monessa kirjoituksessa varoitettiin voimakkaasta merivirrasta, joka on aiheuttanut useita hukkumisia. Käsitimme myös, että Grotton parhaista paloista nauttiminen vaatii sukeltamista, eikä paikka ole järin snorklaukseen soveltuva. Tämän perusteella emme laskeutuneet jyrkkiä portaita alas, sillä se ei kuulostanut kaiken sen vaivan väärtiltä.
Kuuluisa Grotto
Sen sijaan ajoimme saaren korkeimmalle vuorelle Mount Tapochaulle. Tältä 474 metriä korkealta kukkulalta aukeaa upeat maisemat koko saaren ylitse ja aina Tinianille saakka. Maisema on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta huipulle johtava tie on äärimmäisen huonossa kunnossa ja täynnä syviä kuoppia. Netissä olevat kehotukset nelivedosta on syytä harkita tosissaan, sillä täällä on helppo hajottaa auto tai rikkoa rengas.
Ei Corollalle soveltuva maantie
Huipulle kuitenkin päästiin
Itsepäisinä ajoimme kuitenkin Toyota Corollan lähes huipulle saakka, sillä aivan viimeinen ylämäki oli liikaa etuvetoiselle Corollalle ja jouduimme kävelemään mäen. Ylhäällä olikin ainoastaan Jeeppejä, joten Corollan saaminen 99% perille lämmitti mieltä ja monet ihmettelivätkin hullunrohkeaa saavutustamme.
Maisema saaren huipulta
Kolmas ja samalla viimeinen päivämme Saipanilla vei meidät saaren edustalla sijaitsevalle pienelle Managaha Islandille. Suurin osa Saipanin rannikosta on kivikkoista ja varsinaiset hiekkarannat harvinaisia, mutta pieni Managaha on todellinen paratiisisaari upeilla hiekkarannoilla. Huonona puolena sinne on pääsy ainoastaan maksullisen matkanjärjestäjän kyydissä joko lautalla tai pienellä sukellusveneellä.
Kyyti Managaha Islandille
Retki saarelle kuitenkin kannattaa, mutta matkaan on syytä käydä heti aamusta, sillä saari on vuodenvaihteen loma-aikana täynnä turisteja. Aasialaiset ovat kuitenkin ryhmämatkailijoita, joten suurimmat turistilaumat jäävät itsepäisesti laiturin lähettyvillä oleville rannoille ja pienen saaren vastapuolelta löytää lähes autiota hiekkarantaa missä lukea kirjaa auringossa ja snorklata lämpimässä vedessä.
Suosittu pikkusaari
Vietimme saarella kolmisen tuntia pitkän lentomatkustamisen sekä kuoppaisten teiden kolottamia luitamme hoivaten. Vaikka Managaha onkin turistinen kohde, on vierailu sillä suositeltavaa, sillä vastaavanlaista paratiisisaaren tunnelmaa ei löydy itse pääsaarelta.
Saaren rauhallinen vastapuoli
Koska lento matkamme seuraavalle saarelle oli vasta iltakuudelta, ajelimme iltapäivällä vielä pienemmille rannoille napsimaan kuvia pian taaksemme jäävästä Saipanista. Meitä harmitti pienesti ettei alla ollut Guamin tapaan avoautoa, sillä Saipanilla on Guinnesin ennätystenkirjan mukaan maailman tasaisin lämpötila, elohopean ollen lähes aina ihanat +28,9 astetta, mikä on täydellinen keli avoautoiluun!
Avoauto olisi ollut poikaa
Saipanin maisemia
Lentokoneeseen noustessamme mietimme miten mielenkiintoinen etukäteen tylsältä vaikuttanut saari olikaan ollut. Saipanin sotahistoria yllätti meidät molemmat kiehtovuudellaan ja turistisuudestaan huolimatta paikka vaikutti ainakin eurooppalaisittain ”löydöltä”, sillä sen verran monen mutkan takana se esimerkiksi Suomesta käsin on.
Mielenkiintoinen Saipan
Illan jo pimennyttyä, suuntasi jatkolentomme Guamista kohti suuren Tyynenmeren seikkailumme kolmatta saarta ja todellista maanpäällistä paratiisia, Palauta. Siellä viettäisimme vuoden viimeiset neljä päivää, mistä lisää kertomuksen seuraavassa osassa!
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
