Kuluva talvi on ollut viimevuotiseen tapaan poikkeuksellisen kylmä ja erittäin sateinen. Vuorilla on satanut lunta runsain mitoin ja hiutaleita on leijaillut useaan otteeseen myös täällä merenpinnantasolla, värjäten maan pariinkin otteeseen kauniiseen vaaleaan huntuun. Lumi on kuitenkin ollut vain lyhytaikainen vieras, toisin kuin viime vuonna, jolloin kinokset olivat osa kaupunkikuvaa toista kuukautta.
Hieman paksumpi lumipeite saatiin kuitenkin viime viikolla, kun lunta tuli ensiksi alkuviikosta muutama senttiä ja perjantaina oikein pyryttämällä. Perjantain myräkkä oli niin rankkaa, että ihmiset lähtivät töistä jo puoliltapäivin, välttääkseen iltapäivän ruuhkan. Ajokeli olikin erittäin huono, sillä lunta kertyi paikasta riippuen jopa 20cm verran. Töistä kotiin ajaessa näky muistuttikin viime talven lumikaaosta, kun bussit jumahtivat mäkiin ja ilman talvirenkaita olevat autot luistelivat liikennevaloissa.
Perjantain myräkkä Burnabyssä
Lähivuorilla lunta saatiin vuorokauden aikana mukavat 40cm ja lauantaista kehkeytyikin loistava laskettelupäivä, sillä aurinko ilmestyi siniselle taivaalle. Me suuntasimmekin heti aamusta Cypress Mountaille, kuvitellen olevamme liikkeellä hyvissä ajoissa. Vuorenrinnettä ylös ajaessa kävi ilmi, että liikkeellä oli muutama muukin, kun pitkä autojono liikkui pysähdellen kohti laskettelukeskusta.
Meiltä kesti puoli tuntia päästä parkkiin, joskin olimme onnekkaita, sillä kuulimme monen muun jonottaneen parkkipaikkaa jopa kaksi tuntia ennen kääntymistä kotiin. Tuore puuterilumi houkutteli ihmisiä paikalle kaukaa ja mäet olivatkin upeassa kunnossa. Ajamattomissa rinteissä oli mukavaa laskea pehmeän lumen keskellä.
Huippu olosuhteet lähivuorillakin
Ainoa harmituksen aihe oli, että Mount Strachanin puolen päähissi oli hajonnut juuri viikonlopun alla, eikä sitä saatu toimintaan koko päivänä. Päivälipuista saikin 25% alennuksen, mutta tätä suurempi ongelma olivat pitkät jonot toisen vuoren hisseillä. Jonotusaika Cypressillä on normaalisti 5-10 minuuttia, mutta kesti nyt yli 30 minuuttia, mikä on melko paljon viiden minuutin mittaisen mäen vuoksi.
Koskematon Mount Strachan
Me yritimmekin välttää ruuhkan käyttämällä keskuksen vanhempia hissejä, jotka eivät nosta kovin korkealle, mutta joihin jonotusaika oli alle kymmenen minuuttia. Vaikka sieltä aukeavat rinteet olivatkin melko lyhyitä, oli silti mahtavaa päästä kokeilemaan koskemattomia rinteitä erityisesti Strachanin puolella, jossa rinteet olivat hissin hajoamisesta johtuen pääasiassa ajamattomia. Kaikkein hurjimmat kiipesivät omin jaloin aina huipulle saakka, mistä nämä sitten laskivat alas tehden koskemattomia pistoja.
Upeat laskettelumaisemat
Harmillisesta sattumuksesta huolimatta päivämme oli kuitenkin onnistunut ja mikä sitä oli jonossakaan seisoskellessa kevättalvisen auringon lämmittäessä naamaa.
