Amerikan rajalla asuessa, rajan yli tulee kuljettua usein niin lentäen kuin autollakin. Kuuden Kanadan vuotemme aikana olemme vierailleet Amerikan puolella kymmeniä kertoja, matkojen ollessa kaikkea päiväretkistä aina viikkojen mittaisiin pitkiin oleskeluihin saakka. Vaikka raja onkin helppo ylittää papereiden ja lupien ollessa kunnossa, on rajalla silti aina edessä rasittavat muodollisuudet, joissa kuluu runsaasti aikaa ja koetellaan hermoja.
Maarajalla autojonot ovat toisinaan jopa parin tunnin mittaisia ja lentokentällä turvatarkastukseen saa myöskin aina jonottaa, joskus jopa satojen metrien mittaisissa jonoissa. Tämä on rasittavaa etenkin paljon matkaaville, kuten esimerkiksi Niinalle, joka matkustaa työn vuoksi Yhdysvaltoihin harva se kuukausi, mutta kyllä se turhauttaa suuresti myös minua vaikka rajan Niinaa harvemmin ylitänkin.
Olemmekin jo pitkään miettineet niinkutsuttuun NEXUS-ohjelmaan liittymistä, joka on Yhdysvaltojen, Kanadan ja myös Meksikon välinen matkustusohjelma luotetuille matkustajille. Ohjelmaan voi liittyä kuka vain kummankin maan pysyvä asukas, kunhan tällä vain on vähintäänkin joltain ajalta pysyvä asumislupa (Kanadassa Permanent Resident, jenkeissä Green Card) eikä taustalla ole rötöstelyä.
Ohjelmaan liitytään yksinkertaisesti nettisivuston kautta, jossa yhteydessä joutuu antamaan viranomaisille jälleen kerran pitkän listan omasta historiastaan. Pienesti pistää ihmetyttämään, miten moneen kertaan samat tiedot pitää erinäköisissä kaavakkeissa ja yhteyksissä syöttää, mutta työ ei kuitenkaan ole ylivoimainen ja lähinnä kertaluontoinen urakka.
Tietojen syöttämisen ja $50 jäsenmaksun suorittamisen jälkeen hakemukselle saa muutamassa minuutissa ehdollisen hyväksynnän, joka edellyttää vielä viranomaishaastattelun suorittamista. Saimme sovittua haastattelun parin viikon päähän Vancouverin lentokentälle, jossa sijaitsee meitä lähin NEXUS-toimisto.
Itse haastattelu on sangen simppeli perustietojen varmistus molemman maan viranomaisten toimesta, sekä silmien iirisskannaus kortin biometriikka tiedostoon. Kiintoisasti iirisskanneri onkin erittäin nirso laite ja minun ei onnistunut saada skannia ihan normaalista silmistäni huolimatta. Tämän vuoksi korttiini lisättiinkin tarra, joka käytännössä kertoo minun olevan vammainen, kiitosta vain. Harmillisesti tarralla ei kuitenkaan saa invaparkkioikeuksia. 🙄
Luotettavan matkailijan kortti
Nexuksen paras puoli on, että ohjelman jäsenyys on viisivuotinen, eli vuodessa sille tulee hintaa vain $10. Tämä on sangen kohtuullinen hinta mahdollisuudesta ohittaa jonot rajalla kuin rajalla, sillä maarajalla autolla ajetaan melkein pysähtymättä skanneriportin lävitse, joka etelälukee kortin tiedot ja nostaa portin. Luonnollisesti tämä edellyttää, että kaikilla matkustajilla on voimassaoleva NEXUS. Lentokentällä yksi lisäetu jonojen ohituksen lisäksi on myös mahdollisuus läpäistä itse turvatarkastus ilman läppärin ottamista laukusta tai kenkiä jalasta, koska matkaajaan luotetaan.
Jäsenyyden huono puoli meille ei-kansalaiselle on, että näiden etujen pitäminen vaatii että profiilissa on aina voimassaoleva maahantulolupa (niinkutsuttu I-94), joka on yleensä voimassa vain kolme kuukautta edellisestä vierailusta. Näin ollen joinain kertoina voi joutua normaalin rajatarkastuksen kohteeksi luvan uusimiseksi seuraavalle kolmikuukautiskaudelle. Lupaa ei tarvita, jos on jommankumman maan kansalainen ja tuolloin jäsenyys on täydessä voimassa koko viisi vuotta. Lisäksi ei-kansalaisilla pitää olla myös aina voimassaoleva ESTA (Amerikkaan matkaavilla) tai eTan (Kanadaan saapuvilla). Lupaa luvan päälle ja kerrakseen. 🙄
Rajalta on jäsenille omat erikoiskaistansa
Hieman ärsyttävää on myös, että joillain lentokentillä jonojen skippaus vaatii että kortin numero on syötetty lennolle kirjautumisen yhteydessä lentotietoihin niin, että lentolipuissa lukee Pre-TSA. Yleensä tämä vaaditaan vain kauempana Kanadan ja Amerikan rajasta sijaitsevilla lentokentillä, jossa NEXUS-ohjelmaa ei tunneta aivan yhtä hyvin kuin itse rajalla. Mutta tämä kertoo siitä, että käytännöt vaihtelevat, mikä on rasittavaa.
Pontimena oman jäsenyytemme hankinnalle oli vuodenvaihteen suuri lomamatkamme tropiikkiin, jonka varrella tehty saarihyppely vaati meidän saapua Yhdysvaltoihin yhteensä neljä kertaa yhden matkan aikana. Kortti nopeuttikin maahantuloa, joskin se oli harvinainen näky esimerkiksi Guamin lentokentällä. Sittemmin käytimme jäsenyttäämme myös viime viikkoisella Utahin laskettelumatkallamme, mikä teki lentokenttämuodollisuuksista normaalia rennompia.
Kahden maan raja
Pienen hintansa ansiosta jäsenyys siis kyllä kannattaa, jos rajan yli matkustaa usein. On kuitenkin harmi, että ei-kansalaiselle kertyy ylimääräistä vaivaa ja erikoistoimenpiteitä joillain ylityksillä, joten täysin jouhevaa rajan ylittäminen ei ole vieläkään, kiitos nykyisen turvallisuuspelleilyn. 😕
