Uhkaukset ovat viimeisen viikon aikana lennelleet lumisten Kalliovuorten ylitse, kun British Columbia ja itäinen naapurimme Alberta ovat ajautuneet yhä syvemmälle poliittiseen kiistaan, joka on laajentunut nyt myös pienimuotoiseksi kauppasodaksi. Kaiken takana on öljy, joka on energiasektoristaan riippuvaiselle Albertalle tärkeä tulonlähde ja joka tuottaa myös liittovaltion kassaan miljardeja. Halpa öljynhinta on kuitenkin sakannut Albertan aiemmin kovaa kiitäneen talouden, mistä provinssi ei ole toipunut vielä tähän päiväänkään mennessä.
Kiistan ytimessä on Kanadan maantiede, jossa maailman suurimmat öljyhiekkavarat sijaitsevat Albertan pääkaupunki Edmontonin pohjoispuolella sijaitsevan Fort McMurrayn ympäristössä. Laajoista öljyvaroista ei kuitenkaan ole iloa ilman pääsyä markkinoita, jotka sijaitsevat kolmella suunnalla – Kanadan itärannikon suurissa kaupungeissa, etelässä Kanadan merkittävimmän kauppakumppanin Yhdysvaltojen alueella sekä (meiltä katsottuna) lännessä olevat Aasian suuret kasvumarkkinat.
Albertan parlamentissa on käyneet tunteet kuumana
Öljyn tehokas siirtäminen raiteita pitkin on kuitenkin haastavaa ja viime vuosina Pohjois-Amerikan raiteilla on sattunut monia tuhoisia suistumisia. Näistä tuhoisin oli vuonna 2013 quebeciläisessä pikkukaupungissa tapahtunut räjähdys, joka poltti koko kaupungin keskustan maantasalle, surmaten 47 ihmistä. Turvallisuuden sekä paremman välityskyvyn vuoksi Albertan prioriteettina onkin ollut öljyputkiston lisääminen, mikä on kuitenkin saanut jo entisestään öljyhiekan olemassaolosta tuohtuneen ympäristöväen varpaisilleen.
Iso paha öljyputki
Alberta onkin törmännyt ongelmiin kaikissa ilmansuunnissa. Kaikkein helpoimmat markkinat sijaitsevat etelässä, jossa Albertalla on oma raja Yhdysvaltojen kanssa. Kuitenkin rajan toisella puolella Obaman hallitus torppasi niin kutsutun Keystone XL Pipeline -hankkeen, joka sai poliittisen hyväksynnän vasta viime vuonna Trumpin uudelta hallitukselta. Aikaa ehti kuitenkin kulua siinä määrin, että Yhdysvalloista tuli viime vuonna omien liuskekaasuvarastojen sekä öljyntuotannon lisäyksen avustuksella suurilta osin omavarainen, mikä on heikentänyt tämän nyt käynnistuneen miljardiprojektin kannattavuutta.
Kaikkein ongelmallisin ilmansuunta on kuitenkin Albertan länsinaapuri ja oma provinssimme British Columbia, jonka kautta käy ainoa järkevä reitti rannikolle ja siitä öljytankkereiden kyydissä kohti Aasiaa. Kilpailevia hankkeita oli alunperin kaksi, josta calgaryläisen energiayhtiö Enbridgen 1177 kilometrin mittainen Northern Gateway Pipeline sai lopullisen kuoliniskun vuonna 2016, Justin Trudeaun tuoreen liberaalihallituksen hylättyä sen lupa-anomus.
Öljyputki olisi kuljettanut öljyä Albertasta pohjoisessa British Columbiassa sijaitsevaan pieneen Kitimatin kylään, jonne olisi rakennettu valtava öljyterminaali hulppeisiin vuonomaisemiin. Projektia vastustivat liian riskikkäänä paitsi ympäristöväki, mutta myös matkan varrella asustavat alkuperäisheimot, joille syy vastustukseen johtui myös liian pieneksi katsotusta korvauksesta maidensa läpikulusta. Nyt tästä ei enää ole riskiä, kun hanke on kuopattu.
Nykyisen öljyputken reitti vuorten yli
Mutta myös itse provinssi on vastustanut öljyputkihankkeita kiivaasti. Vastustuksessa on tietenkin kyse rahasta, sillä British Columbia katsoo kauttaan kulkevasta öljystä saatavan korvauksen olevan liian pieni siihen nähden, että provinsi kantaa suurimman osan ympäristöriskeistä pitkällä tuhannen kilometrin matkalla sekä rannikon kapeikoista, jossa tankkerit joutuvat navigoimaan sumuisessa kelissä.
Riski ei ole tuulesta temmattu, sillä provinssin läpi kulkeva Trans-Mountain Pipelinena tunnettu ja tällä hetkellä ainoa öljyputki, on vuotanut historiansa aikana neljä kertaa. Vuodot ovat olleet pieniä, mutta vuonna 2007 putki puhkesi keskellä asuinaluetta täällä Burnabyssä. 1150 kilometriä pitkä öljyputki kuljettaa päivässä 300 000 tynnyriä raskasta öljyä Edmontonista Burnabyyn, missä se lastataan laivoihin Burnaby Mountainin takana sijaitsevilla öljyterminaaleilla.
Öljyterminaali Vancouverin kupeessa
Nykyisen öljyputken kapasiteetti on kuitenkin merkittävä pullonkaula Albertan talouskasvulle ja houstonilainen energiajätti Kinder Morgan onkin ajanut jo vuosia Trans-Mountain Pipelinen laajentamista rinnakkaisella putkella, joka kolminkertaistaisi nykyisen kapasiteetin. Tälle hankkeelle Trudeaun hallitus antoi hyväksyntänsä vuonna 2016, hylättyään Enbridgen kilpailevan hankkeen.
Asia on hiertänyt provinssitasolla British Columbian ja Albertan välejä jo vuosia. Viime vuonna valittu British Columbian uusi sosiaalidemokraattihallitus onkin joutunut kasvavan paineen alle, jouduttuaan viime kuussa hyväksymään hampaita kiristellen jo vuosia käynnissä olleen jättimäisen Site C vesivoimahankkeen loppuunviemisen, kun yli budjetin venähtäneen megaprojektien keskeyttäminen olisi johtanut miljardien tappioihin. Patohankkeen vastustuksessa on ollut kyse lähinnä ympäristöasioista, joten John Horganin hallituksella onkin ollut paineita lepytellä British Columbiassa melkoisen äänekästä ympäristötietoisten äänestäjien joukkoa jotenkin, mistä päästäänkin lopulta nyt jo viikon mittaiseen ja alati laajenevaan kauppasotaan provinssien välillä.
Viime viikolla nimittäin Horganin hallitus päätti asettaa rajoituksia British Columbian aluevesillä tapahtuvalle raskaan ja ympäristölle vaarallisen öljybitumin kuljetukselle, mikä käytännössä vesittää uuden öljyputken hyödyt uutena pullonkaulana. Albertan pääministeri Rachel Notley reagoi päätökseen voimakkaasti, julistaen Horganin hallituksen päätöksen vihamieliseksi kauppapolitiikaksi Albertaa kohtaan. Notley uhkasi median edessä haastaa British Columbian oikeuteen, mitä seurasi seuraavina päivinä kasvava lista tuontikieltoja British Columbian tuotteille.
Ministerit tukkanuottasilla
Ensiksi kieltolistalle joutui viinituotanto, joka on merkittävä tulonlähde Okanagan Valleyn alueelle. Seuraavina päivinä Alberta kävi provinssillemme elintärkeän turismin kimppuun, kehoittaen asukkaitaan boikotoimaan muun muassa täkäläisiä laskettelukeskuksia. Meiltä puolestaan vastattiin uhkauksilla albertalaisen lihatuotannon tuontikiellosta, mihin Alberta vastasi uhkauksella rajoittaa British Columbiasta ostettavan sähkön määrää.
Sanasodan keskellä Kanadan pääministeri Trudeau on joutunut hankalaan välikäteen, jossa yksittäinen provinssi (tässä tapauksessa British Columbia) uhmaa liittovaltiotasolla tehtyä päätöstä, aiheuttaen näin haittaa kansalliselle edulle. Kuviossa on mukana myös reilu annos politiikkaa, sillä Trudeau edustaa eri puoluetta kuin Horgan ja Notley, ja kiistassa on ollut mahdollisuus heikentää myös ensi vuoden vaaleihin pian valmistautuvaa pääministeriä. Trudeau on ollut jo valmiiksi suurissa vaikeuksissa Yhdysvaltojen kanssa käytävissä NAFTA-neuvotteluissa, eikä kivapuhetta ja hyve-signalointia rakastava selfie-pääministerimme ole pärjännyt neuvottelupöydissä. Tilanne on käynyt Trudeaun hermojen päälle ihan kirjaimellisesti, kun myös tätä aiemmin tukenut ympäristöväki on kääntynyt öljyputkea liputtavaa pääministeriä vastaan. Viime viikolla pääministeri melkein menetti hermonsa pressitilaisuudessa, aktivistien käytyä vähän liiankin aktiivisiksi.
Tilanteessa saavutettaneen lopulta jonkinlainen kompromissi, kunhan rahasummista ja saajista sovitaan, mutta koko kalabaliikki on ollut sangen poikkeuksellinen yleensä vahvasti konsensukseen taipuvassa Kanadassa. Mielipiteen muodostaminen asiasta onkin sangen ristiriitaista, sillä uusi öljyputki ja lisääntynyt tankkeriliikenne lisäävät riskiä kauniilla rannikollamme, vieläpä aivan Vancouverin kupeessa. Putki on kuitenkin junaa riskittömämpi kuljetusmuoto ja tuottaa miljardeja valtion kassaan, mutta se myös edistää välillisesti ilmastonmuutosta, jota vastaan Kanada on vannonut taistelevansa etujoukoissa.
Itse näkisin kaikkein mieluimmin, että Albertan öljyhiekkavaroja käytettäisiin enemmän kanadalaisten hyväksi. Heikosti jalostetusta bitumista ja raskaasta öljystä saatava hinta on markkinoilla alhainen, joten miksei öljyä voisi jalostaa Kanadassa ja myydä vasta sitten moninkertaisella hinnalla maailmalle? Jalostetulle polttoaineelle olisi tarvetta myös paikallisesti, sillä British Columbian alueelle ei ole rakennettu yli 50 vuoteen uutta jalostuskapasiteettia samalla, kun väestön määrä on lisääntynyt kahdella miljoonalla.
Provinssimme onkin nykyisin hyvin riippuvainen tuontiöljystä ja heti rajan eteläpuolelta Bellinghamissa sijaitsevat öljyjalostamot (jotka jopa näkyvät meille saakka) tuottavat meille tuotavaa polttoainetta, jota ostamme tällä hetkellä erittäin kalliilla heikon dollarimme vuoksi. Tämä on hulluutta ja siksi polttoaineen hinta British Columbiassa onkin Pohjois-Amerikan kalleinta. Viime viikolla hätyyteltiin jopa neljän vuoden takaisia $1.50 dollarin litrahintoja, mikä ei ilahduta alkuunkaan meitä jo muutenkin elämisestämme älyttömän paljon maksavia.
Koko kuvion häviäjä onkin, jälleen kerran, veronmaksaja sekä kuluttaja, jonka kukkarosta kukkotappelu sekä typerät poliittiset päätökset aina lopulta maksetaan…
