Nyt jo perinteeksi muodostunut helmikuinen hiihtolomamatkamme suuntautui tänä vuonna rajan eteläpuolelle Seattleen. Olemme aiempina vuosina kiertäneet laskettelukeskuksia muun muassa Kanadan Kalliovuorilla sekä lasketelleet Utahin rinteissä, joten näihin verrattuna matka Seattleen ei vaatinut kauas matkustamista ja ajoimmekin Seattleen perjantaina töiden jälkeen. Koska pysäköinti keskustan hotelleissa on turkasen kallista, valitsimme tukikohdaksemme naapurikaupunki Bellevuen, jonka keskeinen sijainti sekä hyvät moottoritieyhteydet mahdollistavat matkata nopeasti kaikkialle.
Pitkästä aikaa Seattlessa
Edelliskerrastamme Seattlessa on kulunut jo kaksi ja puoli vuotta, emmekä ole olleet kaupungissa koskaan hiihtolomalla. Kaupunkia ympäröivillä vuorilla sijaitsee kuitenkin kolme merkittävää laskettelukeskusta ja suunnitelmanamme oli kokea niistä jokainen! Vallitsevan sään perusteella valitsimme ensimmäiseksi keskukseksi Seattlen kaakkoispuolella sijaitsevan Crystal Mountainin, joka on keskuksista suurin. Oman arviomme mukaan Crystal Mountain on noin sisämaan Silver Starin kokoinen eli Vancouverin lähivuoria hieman suurempi keskus.
Crystal Mountainin pieni kyläkeskusta
Crystal Mountainille on kaupungista matkaa 130 kilometriä, joten se sijaitsee yhtä kaukana kuin Whistler Vancouverista. Ihan lähivuori se ei siis ole, eikä sinne aja muutamalle rinteelle työpäivän jälkeen. Keskus sijaitsee jyrkkärinteisen laakson perukalla, aivan Mount Rainier National Parkin pielessä. Kauniilla kelillä keskuksen huipuilta pitäisi olla huikeat näkymät 4392-metriselle lumihuippuiselle vuorelle, mutta valitettavasti koko viikonlopu oli pilvinen, emmekä näin nähneet ympäröiviä maisemia. 😐
Lunta rinteessä sekä rakennusten ikkunoilla
Seattlea ympäröivistä keskuksista Crystal Mountain on kaikkein kehittynein ja keskuksen hissikapasiteetti on erinomainen. Keskuksesta löytyy kaksi kuuden hengen tuolihissiä, kahdeksan hengen gondolihissi huipulle sekä useita nopeita tuolihissejä. Hyvä hissikapasiteetti on mahtavaa, sillä se estää jonojen muodostumista ja tarjoaa enemmän aikaa laskea. Huvittavasti paikalliset päivittelivät lauantain ruuhkaa, mutta Whistleriin tottuneina, meistä Crystal Mountainilla oli rauhallista. Asia kuitenkin arvelutti meitä aamuruuhkassa kaksikaistaisella tiellä kohti keskusta, mutta onneksi rinteisiin mahtui erinomaisesti.
Crystalin rinteet olivat mukavia
Puoliltapäivin taivaalta alkoi tupruta lunta, jota tuli iltapäivästä sakeasti. Suuret hiutaleet leijailivat tyystin ilman tuulta, mutta siinä määrin, että rinteisiin kertyi parissa tunnissa kymmeniä senttejä pehmeää puuterilunta. Kyseessä olikin talven paras lumipäivä – jopa eeppistä Whistlerin päiväämme parempi – ja olimmekin rinteessä aina valopilkkuun saakka.
Sankka lumisade
Sunnuntain kohteemme oli Seattlea kaikkein lähimpänä sijaitsevan Summit at Snoqualmie Pass, jonne on kaupungista 85 kilometriä. Koko matka perille saakka on leveää 7-kaistaista moottoritietä, joka kohoaa ylös Kaskadivuoristoon. Snoqualmie on sijaintinsa ansiosta ainoa johon voi ajaa illaksi parille mäelle, varsinkin jos asuu Seattlen itäpuolella, josta matkaa kertyy ainoastaan 50 kilometriä. 💡
Runsas lumi enteili hyvää laskupäivää
Snoqualmie itsessään on keskikokoinen keskus, joka levittäytyy pitkälle vuorenseinämälle. Jokainen lasku on harjanteen huipulta alas laaksoon ja hissejä kulkee pitkin seinämää. Valitettavasti iso osa hisseistä on hitaita ja keskuksesta löytyy ainoastaan kolme uudenaikaista nopeaa tuolihissiä. Tässä kohtaa on syytä mainita, että Washington Staten alueella on todella erikoinen laskettelukulttuuri, johon eivät kuulu turvakaaret. Olemme kauhistelleet asiaa aiemmin Mount Bakerilla, mutta kaikista kolmesta keskuksesta löytyi useita tuolihissejä ilman minkäänlaista turvakaarta. Ja niissäkin missä sellainen on, ihmiset eivät olleet järin halukkaita käyttämään niitä, mitä on vaikea ymmärtää. 😕
Hissikapasiteetti jätti toivomisen varaa
Myös Snoqualmiessa keli oli pilvinen, mutta lumi oli täälläkin hyvää ja voi että sitä oli runsaasti! Seattlen alueella oli saatu viikkoa aiemmin runsaasti lunta ihan kaupungissakin ja Snoqualmie Passin 920 metrin korkeudella lunta oli satanut metrikaupalla. Pelkästään hieman reilun vuorokauden aikana lunta oli tullut käsittämättömät kaksi metriä, mikä ylitti tienhuoltokaluston kapasiteetin ja koko suuri Interstate 90 oli poikki peräti kahden vuorokauden ajan!
Käsittämättömästi lunta
Laaksossa olikin lunta aivan järkyvät määrät ja kaikki auratut tiet olivat kapoisia kulkureittejä. Alueella sijaitsevat loma-asunnot olivat hautautuneet kokonaan lumeen, joka ylsi aina toisen kerroksen ikkunoihin asti! 😯 Emme ole nähneet koskaan näin paljon lunta ja olikin kiehtovaa ajella alueella laskettelupäivän jälkeen. Itse päivä jäi mieleemme kohtuullisena lasketella, sillä Snoqualmien profiili ei ole järin kiintoisa, emmekä varmaan palaisi sinne uudelleen. Lähirinteinä paikka voi olla ok, mutta ei missään nimessä erillisen matkan arvoinen.
Hankeen hautautuneita asuntoja
Sunnuntai-iltana ajoimme mäkipäivän päätteeksi heittämään hieman pilistä Seattlen keskustassa. Kävimme ottamassa viimeiset valokuvat kaupungin ranta-aluetta vuosikymmeniä halkoneesta kaksikerroksisesta moottoritiestä, jota on nyt alettu purkaa uuden keskustan alittavan tunnelin avauduttua muutamaa viikkoa aiemmin. Ajoimme myös itse tunnelin sekä myös Seattlen ja Bellevuen välille valmistuneen uuden kelluvan sillan, joka on osa Seattlen massiivista moottoritieverkostoa.
Vanha siltarumilus katoaa katukuvasta
Uusi kelluva silta Lake Washingtonin ylitse
Kolmas mäkipäivämme kohdistui Seattlesta 140 kilometriä koilliseen sijaitsevaan Stevens Passiin. Keskus liittyi viime vuonna osaksi samaa ryhmittymää kuin Whistlerkin, joten pystyimme käyttämään täällä yhden mäkipäivän Whistlerin-kortiltamme. Stevensiin on pitkä ajomatka kapeaa Highway 2 pitkin, mutta maisemat ovat jylhän upeat. Keli oli alkumatkasta puolipilvinen, mutta perillä meitä odotti jo tutuksi käynyt pilvinen päivä.
Olimme perillä hyvissä ajoin, sillä Stevens Pass on surullisen kuuluisa siitä, että keskuksen parkkialueet saattavat täyttyä viikonloppuisin. Monet ovatkin joutuneet toteamaan ajaneensa 140 kilometriä suuntaansa turhaan, kun parkkipaikat ovat olleet täynnä. Maanantaina tällaista ongelmaa ei kuitenkaan ollut, vaikka kyseessä olikin pitkä Presidents’ Dayn viikonloppu Amerikan puolella.
Hieman retro Stevens Pass
Stevensin arkkitehtuuri on hyvin retroa ja väriteeman yhdistää helposti 70-luvulle. Paikka on kuitenkin nähnyt jatkuvaa investointia ja hissikapasiteetti oli mielestämme hyvä. Kolme nopeaa tuolihissiä kattoivat suuren osan parhaista rinteistä ja jonot olivat lyhyitä. Keskuksesta löytyy monenlaista mäkiprofiilia ja pidimme kovasti leveistä kruisailurinteistä, joita on paljon.
Lumi oli hyvää pakkaslunta ja sitä satoi päivän aikana myös hieman lisää. Keli oli aiempia päiviä kylmempi ja ajoittain tuulinen, mihin voi vaikuttaa sijainti korkeiden vuorten puristuksessa. Kokonaisuudessaan tykkäsimme Stevensistä, johon huipentui kolmipäiväinen Seattlen hiihtolomalle.
Kylmä päivä mukavissa rinteissä
Oli mukavaa että pystyimme kokemaan kaikki kolme laskettelukeskusta, jotka olivat kaikki hyvin erilaisia. Crystal Mountain oli ehdottomasti kaikkein monipuolisin ja paras, sekä tarjosi parhaan lumipäivän. Sinne meille jäi myös halu palata vielä uudelleen toisin kuin Snoqualmie, joka ei vain tarjonnut riittävästi vaihtelua. Se on silti kohtuullinen lähivuori seattlelaisille. Stevens Pass sijaitsee sangen syrjässä, mutta keskuksessa oli paljon koettavaa, mutta ainoastaan Crystal Mountainilla on riittävästi vaihtelua kiinnostaa kaksi päivää putkeen, muiden ollessa mielestämme päivämatkakohteita. 💡
Parkkipaikalla oli tällä kerralla tilaa
Oli silti todella mielenkiintoisaa nähdä millaisia Seattlea ympäröivät keskukset ovat ja kokemuksen perusteella on pakko arvostaa Vancouverin tarjontaan. Seattlen lähettyvillä ei ole mitään edes etäisesti Whistlerin tasoista keskusta ja jopa omat lähivuoremme kohoavat lähelle osaa Seattlen keskuksista. Myös sisämaassa sijaitsevat Big White, Silver Star sekä Sun Peaks ovat kaikki Seattlen lähikeskuksia suurempia ja monipuolisempia.
Meillä oli silti todella hauska reissu ja vaikka pilvinen keli ei tarjonnutkaan huikeita vuorimaisemia, oli ainakin lumi loistavaa. Kyseessä oli olosuhteiltaan todennäköisesti keskusten paras viikonloppu tänä talvena, joten ajoituksemme osui tällä kerralla aivan nappiin.
