Ulkosuomalaisena kaksoiskansalaisena tulee yleensä noteerattua kaikki Suomeen liittyvä näin maailmalla asuessaan. Näin oli myös huhtikuussa, käydessämme Niinan kanssa kuulemassa Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa Vancouverin sinfoniaorkesterin tulkitsemana. Silmiimme osui tuolloin tieto, että loppuvuoden kalenteriin oli merkitty esitys Jean Sibeliuksen viidennestä sinfoniasta, joka sai kiinnostuksemme heräämään.
Vuonna 1865 syntynyttä Johan Christian Julius ”Jean” Sibeliusta pidetään yhtenä Suomen kansallissäveltäjänä, sillä hänen aktiivisin uransa ajoittui Suomen itsenäistymisen aikaan. Sibeliuksen ehdottomasti kuuluisin teos on mahtipontinen Finlandia, joka tunnetaan laajasti myös maailmalla. Tämän uraan mahtuu kuitenkin kymmeniä teoksia, joista yhtenä keskeisimpänä pidetään juuri hänen seitsemää sinfoniaa.
Jean Sibelius
Näistä eilen perjantaina kuultu viides sinfonia sai ensi-iltansa säveltäjän 50-vuotissyntymäpäivänä joulukuussa 1915. Positiivisesta palautteesta huolimatta Sibelius oli kuitenkin tyytymätön tuotokseensa ja uudisti sitä peräti kolme kertaa, viimeisimmän version tullessa ulos vuonna 1919.
Sibeliuksen viides sinfonia
Saavuimme Niinan sekä kahden suomalaisen tuttavan kanssa Vancouverin keskustan upealle Orpheum-konserttitalolle kipakan pakkaskelin keskellä. Sisällä oli onneksi lämmintä ja pian meidät johdatteli tunnelmaan ensimmäisellä puoliajalla kuullut brittiläisen säveltäjä Elgarin viimeisimmäksi tuotannoksi jäänyt sellokonsertto sekä venäläisen Mussorgskyn Yö autiolla vuorella. Näistä jälkimmäinen on kaikille tuttu heti ensisävelmistään lähtien, mutta Elgarin teos oli meille uusi tuttavuus.
Sibeliusta hienolla areenalla
Sibeliuksen teos otti koko toisen puoliajan ja kiinnostuneina odotimme josko tunnistaisimme tämän kuuluisaksi luonnehditun valoisan ja luonnonläheisen sinfonian sävelmiä. Soitannan päätteeksi meidän oli kuitenkin pakko tunnustaa, ettei kukaan meistä löytänyt kuullusta tunnettua kohtaa, mikä oli pienoinen pettymys. Toivoa sopiikin, että Sibeliusta löytyy sinfoniaorkesterin kalenterista myös tulevaisuudessa jonkin hieman laajemmin tunnetun teoksen muodossa.
