Kaunis alkukesä sekä upouudet sähköpolkupyörät ovat saaneet meidät viime viikkoina useaan otteeseen pyörän satulaan ja pyöräilemään uusia sekä huomattavasti aiempaa pidempiä reittejä. Sähköpyörällä poljettaessa mäet eivät ole enää edes kummoinenkaan hidaste ja se mahdollistaa pitkienkin pyöräreittien polkemisen aina kotoa käsin.
Yksi jo pidempään mielessämme ollut pyöräily on Lulu Islandin eli tuttavallisemmin Richmondin pääsaaren ympäriajo, jota kutsumme leikkisästi Tour de Richmondiksi. Olemme aiemmin pyöräilleet osia tästä noin 50 kilometrin reitistä, mutta mieltämme on jo vuosien ajan kutkuttanut ajatus polkea koko saaren ympäri samana päivänä. Reitti on mieluisa, sillä suurimman osan matkasta se seurailee Fraser Riverin rantaa. Richmong on myös täysin lättänä, joten maastollisesti reitti ei ole liian vaativa.
Eilen ottamamme ylimääräisen vapaapäivän kunniaksi päätimme toteuttaa haaveemme ja lähdimme matkaan hieman ennen aamukymmentä. Kotoa Burnabystä lähdettäessä ensimmäiset kymmenen kilometriä ovat leppoisaa alamäkeä aina Knight Street Bridgelle saakka, joka yhdistää Vancouverin Richmondiin. Sillan kummallakin laidalla kulkee kapea kävelytie, jota pitkin sillan voi ylittää. Vilkasliikenteinen silta on kuitenkin äänekäs ja pölyisä, joten sillä ei tahdo viettää yhtään enempää aikaa kuin on pakko ja onneksi ylitse hujauttaa kymmenessä minuutissa.
Tästä se ympäriajo alkaa
Richmondin puolella on hyvä hakeutua ensimmäiseksi rantaan, jossa vähäliikenteinen River Road kulkee erinäisten teollisuus- ja uudisasutusalueiden lävitse. Vancouverin metropolialueella iso osa ranta-alueista on edelleen teollisuuskäytössä, joten maisemien viehättävyys vaihtelee huomattavasti. Richmondin pohjoisosassa pyöräkaistat ovat myöskin aavistuksen sokkeloiset, joten oikean reitin joutuu toisinaan tarkastamaan kartasta.
Rantamaisemat vaihtelevat
Tilanne helpottuu kunhan pääsee keskustan länsipuolelle Lulu Islandia sekä Sea Islandia erottavan jokiuoman rantaan. Siellä rauhaisa pyörätie kulkee upeiden asuinalueiden lävitse ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Normaalisti äänimaailman täyttävät Vancouverin lentokentältä lähtevät koneet, mutta koronaviruksen vuoksi kenttä on tällä hetkellä aavekaupunki, päivittäisten lentojen määrän ollessa vain muutamia kymmeniä.
Kaunis kesäpäivä
Merenrantaan tultaessa reitti kääntyy kohti etelää, jossa se jatkuu West Dyke Trailina. Suositulla ulkoilureitillä oli perjantaiaamustakin runsaasti ihmisiä nauttimasta kauniista, joskin hieman tuulisesta kelistä. Meno oli kuitenkin leppoisaa ja sähkömoottori avusti mukavasti vastatuuleen poljettaessa.
West Dyke Traililla oli vastatuulta
Reitti päättyy Stevestonin ihanaan kalastajakylään, jossa söimme Fish and Chipsit legendaarisella Pajo’s ravintolalla. Matkaa kotoa oli kertynyt 26 kilometriä ja täältä matka jatkuisi Fraser Riveriä ylävirtaan. Matkalla ohitimme Finn Sloughin entisen suomalaisyhteisön ja maisemat ovatkin pittoreskit aina George Massey Tunnelille saakka, jonka jälkeen reitti erkanee jokirannasta. Suuri tavaraterminaali nimittäin katkaisee rantareitin ja kiertoreitti vaatii paluuta aina Westminster Highwayn varteen.
Lounas Stevestonissa
Paluumatkan maisemia
Reitti on kuitenkin selkeä ja vilkkaan tien varressakin on erillinen pyörätie, jolta aukeaa hienot maisemat kohti kukkulalla siintävää kotia. Metrotownin pilvenpiirtäjät kohoavat hienosti taustallaan vielä tähän aikaan vuodesta lumihuippuiset vuoret.
Koti siintää kaukaisuudessa
Lopulta reitti palaa rantaan hieman ennen Alex Fraser Bridgeä sekä Queensboroughia. Kyseinen alue on jäänyt meille hieman tuntemattomaksi ja sieltä löytyikin yllättävän paljon huvivenesatamia sekä kelluvia asuntoja. Queensborough itsessään on kasvanut viime vuosina huomattavasti ja uudisrakennusalueen talot ovat kuin elokuvakulissi huoliteltuine pihoineen.
Queensboroughin aluetta
Takanamme oli jo yli 50 kilometrin matka, mikä alkoi jo tuntua jaloissa. Edessä olisi kuitenkin vielä paluumatka ylös Metrotownin kukkulalle. Queensborough Bridgen yli pyöräily on helppo rasti ja vastarannalla pyörätie yhdistyy Skytrainia seuraavan BC Parkwayhin. Pitkä ja paikoin jyrkkä ylämäki olisi ollut ilman sähkömoottoria täyttä tuskaa ja onneksi meillä oli vielä akuissa runsaasti virtaa.
Kotia kohti
BC Parkway on pitkä ylämäki
Perillä kotona pyörien matkamittari näytti 66 kilometrin lukemaa, joka on pisin pyöräilymme ikinä. Vaikka jalkamme eivät olleetkaan moottorin ansiosta ihan hyytelöä, takapuoli kyllä kertoi takana olleen yli viiden tunnin pyöräily. Reitti oli silti hieno ja keli mitä kesäisin, ja niinpä kauan odotettu Tour de Richmond ei pettänytkään odotuksiamme. Tässä on hyvä jatkaa kohti seuraavia pyöräseikkailuja!
