Kanadan länsirannikkoa ovat viime viikkoina moukaroineet useat ilmakehän virtaukset (eng. Atmospheric River). Kyse on normaalista sääilmiöstä, jossa suuri määrä kosteutta ja siten sadetta kulkeutuu ilmakehässä kapeana virtauksena, aiheuttaen tietyin paikoin rankkoja lumi- tai vesisateita. Vancouverin alueella tällaisia virtauksia saadaan normaalisti kymmenen vuodessa, joten kyse ei ole harvinaisesta ilmiöstä ja usein tällöin nautitaan huikeista laskettelukeleistä paikallisilla vuorilla.
Kaksi viikkoa sitten koko eteläistä British Columbiaa kuritti kuitenkin poikkeuksellisen intensiivinen virtaus, jonka puolentoista vuorokauden sademäärät yltivät usein paikoin 200 millimetriä. Kaatosateita seuranneet maanvyörymät ja tulvat ovat olleet harvinaisen laajoja siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Abbotsfordiin kuuluva Sumaksen tasanko ja sitä halkova moottoritie ovat olleet veden vallassa aiemminkin, viimeksi vuonna 1990.
Sumas veden vallassa
Tuhojen laajuus on ollut niin suurta, että hallitukselta kesti useita päiviä muodostaa helikoptereiden avulla kokonaiskuva tapahtuneesta. Tilannekuva on, että kaikkein pahimmin kärsineitä valtaväyliä ovat Highway 8, Coquihalla Highway sekä Highway 1 Fraser Canyonin alueella, joilla kaikilla tuhojen korjaamisen on vahvistettu kestävän kuukausia.
Pienempi Highway 8 ei ole ollut kovin paljoa uutisissa, mutta juuri tämä Lyttonin ja Merrittin yhdistävä entinen Highway 1:ltä Okanagaan johtava maantie on tuhoutunut noin kuuden kilometrin matkalta käytännössä kokonaan. Olemme ajaneet tien Niinan kanssa kerran aiemmin ja se seuraa koko matkan Nicola Riverin viertä matalalla hiekkapenkereellä, jonka voimakkaana ryöpynnyt joki on vienyt täysin mukanaan. Tietä ei pystytäkään korjaamaan vaan se pitää käytännössä rakentaa kokonaan uusiksi, missä tulee kestämään ainakin kesään, jollei pidempäänkin.
Täysin tuhoutunut Highway 8
Elintärkeä Coquihalla Highway on myöskin kokenut kovia ja vaurioita on yhteensä kahdessakymmenessä kohdassa. Viisi moottoritiesiltaa on huuhtoutunut poikki Coquihalla Riverin toimesta ja kaistoja on katkennut monin paikoina. Tuho on laajaa ja tien korjaaminen korkealla vuoristossa lumen keskellä on erityisen hankalaa. Paikalla työskentelee nyt vuorokauden ympäri valtava määrä suurta kalustoa ja hallituksen viimeisin arvio on, että tie saataneen auki rajatulle liikenteelle tammikuun lopussa eli vasta reilun kahden kuukauden päästä!
Huuhtoutunut moottoritie
Raskasta kalustoa työn touhussa
Tilanne on hieman parempi Highway 1:llä, jolla merkittävää tuhoa on yhteensä seitsemässä kohtaa pitkin upeaa Fraser Canyonia. Tien avautumisen oletetaan kestävän silti myös tammikuun alkupuolelle saakka. Onneksi Highway 1 on saatu nyt yli viikon jälkeen kuivatettua Sumaksen kohdalla, vedenpinnan laskettua kuivan viikon tuloksena. Tiellä on kuitenkin edelleen useita kohtia jossa liikenne on yksikaistaista.
Haastavaa korjaustyötä Fraser Canyonissa
Kuivatettu Highway 1
Vähemmän tuhoja kärsineitä maanteitä ovat olleet Highway 7 Hopeen ja Highway 3 siitä eteenpäin Okanagaan. Niillä olleet maanvyörymät saatiin raivattua muutamassa päivässä ja reittiä pitkin onkin kulkenut jo 4000 kuorma-autoa, muodostaen elintärkeän liikenneväylän Vancouverista muualle Kanadaan. Myös Highway 99 Whistlerin kautta on saatu avattua, vakavan maanvyörymän vaadittua neljä kuolonuhria Pembertonista pohjoiseen sijaitsevalla vuoristopätkällä.
Vancouver onkin täten jälleen yhteydessä muuhun Kanadaan, mutta liikennöintiä kaikilla teillä rajoitetaan ainoastaan välttämättömälle liikenteelle. Näin ollen Vancouverista ei vieläkään mahdollista matkata esimerkiksi sisämaahan laskettelemaan, millä saattaa olla huomattavia vaikutuksia joulun ja uudenvuoden matkailuun.
Myrskyn jäljiltä myös Albertasta rannikolle öljyä tuova putki on ollut kaksi viikkoa suljettuna. Putki ei ole kokenut onneksi vaurioita, mutta asiaa on varmistettu satojen kilometrien matkalta perusteellisella tarkastuksella. Työ on ollut hidasta ja vaikeaa alueen teiden ollessa poikki, mutta näyttää siltä että putki pystyttäisiin nyt viikonloppuna avaamaan.
Maanvyöryn jäljiltä avattu maantie
Tämä on tärkeää, sillä putken päätepiste ovat sekä täällä Burnabyssä että rajan takana Washingtonissa sijaitsevat öljynjalostamot, jotka tuottavat suuren osan Vancouverissa käytettävästä polttoaineesta. Polttoainetuotannon turvaamiseksi Amerikasta on matkalla kaksi suurta öljytankkeria kohti Burnabyä, mutta mahdollisia tuotanto-ongelmia ennakoiden hallitus sääti myös pikavauhtia säädöksen siitä, että huoltoasemilla on mahdollista tankata ainoastaan 30 litraa polttoainetta. Tämä johti hetkelliseen ostoryntäykseen huoltoasemille, joilta loppui bensa usein paikoin. Uutta polttoainetta saapui kuitenkin heti seuraavina päivinä, joten mikään tuote ei ole päässyt oikeasti loppumaan ja muutaman tien ollessa nyt auki, näin tuskin myös käyneekään.
Katastrofin surullisin tarina on kuitenkin tulvien keskelle jääneet tuotantoeläimet, joita on hukkunut tuhansia. Pelkästään kanoja arvioidaan menehtyneen satojatuhansia ja lehmiäkin tuhansia. Osa tilanomistajista on yrittänyt epätoivoisesti pelastaa eläimiään veneillä ja jopa vesijeteillä, mutta suurin osa on pitänyt jättää taakse tulvaveden noustua niin nopeasti, että ihmisilläkin on ollut kiire paeta paikalta. Koska noin 80% Vancouverin maidosta ja kananmunista tuotetaan juuri Fraser Valleyn alueelta, voi näissä tuotteissa esiintyä lähiviikkoina puutteita kauppojen hyllyillä, joskaan ruokakaupat eivät ole vielä asettaneet mitään ostorajoituksia.
Eläimiä on hukkunut tuhansia
Poikkeuksellinen tilanne on saanut haaskalintuna toimivan median etsimään syyllisiä tapahtuneeseen ja esiin on kaivettu menneiden vuosien muistioita rahoituspyynnöistä hallitukselle erinäisten maanteiden korjausrakentamiseksi. Tilanteesta on kuitenkin vaikea syyttää ketään, sillä kyseessä on kerran sadassa vuodessa tapahtuvasta äärimmäisestä versiosta muuten normaalista sääilmiöstä samaan tapaan kuin tämän kesän ennätyshelle, jonka todennäköisyys on kerran tuhannessa vuodessa. Tällaisten varalle voi toki valmistautua, mutta se on äärimmäisen kallista. Ääri-ilmiöiden ollessa lisääntymään päin, jotain lienee kuitenkin syytä tehdä ja nyt tuhoutuneet tiet pitää korjata kestämään samanlainen tapahtuma sellaisen sattuessa uudestaan.
Jos jotain, tapahtuma antaa osviittaa siitä miten heikosti ohuiden ja äärimmilleen optimoitujen tuotanto- ja toimitusketjujen varassa oleva yhteiskunta pärjää poikkeustilanteessa. Täällä länsirannikolla tämä saa väistämättäkin miettimään miten suuri ongelma merkittävä maanjäristys olisi tapahtuessaan, joten ihmistenkin on syytä ottaa vastuuta omasta varautumisessaan pahimman varalle.
