Koronaepidemian keskellä kaikenlainen matkailu on jäänyt vähälle ja meilläkin ainoa poikkeus kotiarkeen oli edelliskesän pohjoisen British Columbian mahtava automatkamme. Koska lentäminen Suomeen tullut epidemiasta johtuen kuuloonkaan, varasimmekin itsellemme joulun pyhiksi matkan paljon lähemmäs, Salt Spring Islandille. Suunnitelmissamme oli viettää ihana hemmotteluviikonloppu, mutta suunnitelma lässähtikin tiukentuviin koronarajoituksiin.
Onneksi lauttoja sekä hotellivarausta onnistui kuitenkin siirtää eteenpäin toukokuun pitkään viikonloppuun, mutta rajoitukset sattuivat tiukentumaan uudelleen juuri ennen Victoria Dayn pitkää viikonloppua. Näin ollen jouduimme siirtämään matkaamme vielä kerran, nyt lokakuun kiitospäivään saakka, jolloin pääsimme viimein matkaan.
Suunnitelmaa hemmotteluviikonlopusta jouduttiin silti säätämään, sillä Niinan ja minun lisäksi matkalaisia olikin kolme lisää. Pieni tyttäremme oli tietenkin lähdössä mukaamme ensimmäiselle matkalleen, minkä lisäksi myös appivanhempien vierailu osui samaan saumaan. Onneksi lauttaan oli vielä tilaa ja hotellillakin oltiin joustavia asian suhteen ja niinpä saimme varattua kaikille matkaliput sekä huoneen.
Hotellimme saarella
Saarelle matkattiin pitkän viikonlopun perjantaina autolautalla rannikon Tsawwassenista saaren Long Harbourin terminaaliin. Salt Spring Islandilla sijaitsee peräti kolme eri lauttaterminaalia, joista kaksi muuta yhdistävät sen viereiseen Vancouverinsaareen. Reittejä on mantereelta sekä pysähdyksellä että ilman, joidenkin vuorojen pysähtyessä myös muilla Gulf Islandin saarilla.
Menomatkamme oli kuitenkin suora yhteys ja purjehdusaika puolitoista tuntia. Perjantai-iltapäivän keli oli upea, mikä oli onni tämän muuten niin sateisen syksyn keskellä. Matkalla lautta ohittaa myös Galiano Islandin, joka on ainoa Gulf Islandin saari jolla olemme Niinan kanssa aiemmin vierailleet.
Upea purjehduskeli
Salt Spring Island on alueen saarista suurin, ollen pinta-alaltaan 182 neliökilometriä. Se on myös tiiveimmin asuttu, väestön ollessa edellisessä väestönlaskennassa 10 557 asukasta. Näistä huomattavan iso osa on ammatiltaan taiteilijoita sekä käsityöläisiä ja saari onkin täynnä gallerioita ja myymälöitä, paikallisesti valmistettujen tai kasvatettujen tuotteiden täyttäessä kauppojen hyllyt.
Pieniä kahviloita löytyi riittämiin
Jännä puumajakahvila
Hotellimme sijaitsi saaren päätaajama Gangesin keskustassa. Kylästä löytyvät kaikki tarvittavat palvelut, lukuisia liikkeitä, ravintoloita sekä kahviloita, jotka olivat kaikki auki vilkkaan pitkän viikonlopun aikaan. Kiitospäivä kerää yleensä perheet yhteen ja saarella olikin rekisterikilpien perusteella vierailulla runsaasti paitsi Vancouverista, mutta myös kauempaa kotiin saapuneita.
Gangesin poukama aamusella
Gangesin keskustaa
Gangesin päänähtävyys on lauantaisin kylän keskustassa järjestettävät markkinat, joilla on kesäaikaan yli 200 kojua, myymässä kaikkea mahdollista paikallisesti tuotettua. Koleassa syyssäässä sekä koronasta johtuen kojuja oli kuitenkin tätä vähemmän, mutta myytävillä oli silti monenlaista tuotetta ja kauppa tuntui myös käyvän.
Suositut lauantaimarkkinat
Suojaisan poukaman perukalla sijaitseva kylä on sangen viihtyisä ja sieltä on vesitasolla lyhyt vain 20 minuutin lentoyhteys suoraan Vancouverin keskustaan, lentoliikenteen ollessa päiväsaikaan hyvin vilkasta. Kylän keskusta on pieni ja kävi meille todella tutuksi kolmen matkapäivämme aikana useissa paikallisissa ravintoloissa ruokaillessamme.
Ganges yläpuolelta
Kylän satama-aluetta
Suuri leikkipuisto Gangesissa
Suurin osa Salt Spring Islandin asukkaista ei kuitenkaan asu itse Gangesissa vaan ympäri saarta, jota halkookin melko kattava tieverkosto. Pienet tiet kiertävät maita ja mantuja, maisemien ollessa vuoroin maalaisidylliset ja monin paikoin sankan metsäiset. Kolusimme aikamme kuluksi lähes jokaisen tien saarella ja monet niistä olivat erittäin upeita ajaa, maaston ollessa niin vaihtelevaa. Teiden päästä löytyy myös monenlaista yllättävää, kuten maalaistalo ja hienostohotelli Hastings House Gangesin liepeillä.
Hastings Housen hieno miljöö
Saarelta löytyy lukuisia vaelluspolkuja, mutta ne jäivät meiltä täysin väliin kaksikuukautisen vauvan kanssa matkatessa. Ihailimme kuitenkin hienoja pihapiirejä ja erityisesti monien pihateiden portilta löytyviä myyntikojuja, joissa oli myynnissä tuoreita leivoksia, vihanneksia ja käsitöitä pelkästään luottoon perustuen. Tällaisia kojuja oli tosiaan kymmeniä ja ne näyttävät toimivan paikallisten kesken, mikä on jännä juttu, sillä en pystyisi näkemään että edes Suomessa riittäisi nykypäivänä luottoa ihmisten välillä laittaa tuotteet ja rahalipas kenen tahansa anastettavaksi. Saltspringiläisten täytyykin olla melko tiivis yhteisö.
Yhteisökoju kadunkulmassa
Saaren asukkailla on kyllä monenlaista puuhaprojektia, kuten saaren ikioma raha, Salt Spring dollari. Kyseessä on virallinen setelivaluutta, jota on vuodesta 2000 lähtien vaihdettu 1:1 suhteessa Kanadan dollariin. Käytännössä raha on pelkkä kuriositeetti, mutta samaan aikaan kuitenkin käypä maksuvaluutta lukuisissa saaren kaupoissa.
Varsinaisia nähtävyyksiä Salt Spring Islandilla on sangen vähän, mutta saaren vetovoima on sen viehättävyys ja laiskan rauhallinen meno. Ruckle Provincial Park saaren eteläosassa on yksi vierailemisen arvoinen kohde, josta löytyy ulkoilupolkuja sekä piknikpaikkoja, joilta voi katsella vaikkapa ohi lipuvia lauttoja, kuten teimme hetken aikaa.
Merellinen Ruckle Provincial Park
Fulford Harbourin lähettyvillä
Fernwood Point Beach
Puiston kyljessä sijaitsee myös historiallinen Ruckle Farm, joka on saaren ensimmäisiä maataloja ja myös koko provinssin vanhimpia saman suvun omistuksessa säilyneitä maatiloja. Tilan perusti Henry Ruckle, saksalaista sukuperää oleva irlantilainen, joka saapui saarelle vuonna 1872. Tuohon aikaan uudisasukkaiden oli mahdollista ostaa raivaamansa maa-alue huokeaan dollari per eekkeri hintaan, minkä innoittamana Henry raivasi itselleen nopeasti 30 eekkerin tilan pienen laakson pohjalta.
Historiallinen Ruckle Farm
Henry nai vaimokseen alun perin kokiksi palkkaamansa norjalaista alkuperää olevan Ella Anna Kristensenin, josta oli tullut leski tämän ensimmäisen miehen kuoltua kaivosonnettomuudessa. Pariskunta sai neljä lasta, jotka ovat jatkaneet maatilan pitoa sukupolvi kerrallaan aina tähän päivään saakka.
Henry oli edistyksellinen mies ja ymmärsi maatilan loistavan sijainnin Victorian ja Vancouverin välisellä laivareitillä, minkä vuoksi tämän maille rakennettiin laituri sekä perustettiin saaren ensimmäinen lennätinlaitos ja myöskin postitoimisto. Maatilan alkuperäiset rakennukset ovat nykyisin museokäytössä ja hassuna yksityiskohtana pihamaalla tepasteli juuri kiitospäivän aattona suuri lauma todennäköisesti illallispöytään päätyviä kalkkunoita.
Kiitospäivän illallinen laiduntaa
Rauhallinen ja säiltään pääosin erinomainen viikonloppumme päättyi lopulta maanantaina aurinkoiseen paluumatkaan takaisin kaupunkiin. Paluumatkalla lauttamme pysähtyi lyhykäisesti Mayne Islandilla, joka on vaihtosatama usealta muulta Gulf Islandilta tulevalle lautalle.
Paluulautalla kotiin
Mayne Islandin vaihtoterminaali
Pieni lähimatkamme oli onnistunut ja uusi perheenjäsenemmekin viihtyi matkassa oikein hyvin. Viiden matkaajan kanssa automme oli tupaten täynnä tavaraa, mutta kyseessä oli silti helppo ja turvallinen ensimatka pienen vauvan kanssa.
Ensimmäinen perhematka
Salt Spring Island jättikin meille kaikille positiivisen mielikuvan. Saari on luonteeltaan hyvin erilainen esimerkiksi viereiseen Galiano Islandin verrattuna ja odotammekin innolla jokin päivä tehtäviä viikonloppumatkoja alueen vielä kolmeen muuhun saareen.
