Huomenna tulee noustua lentokoneeseen ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, suunnatessamme odotetulle kesälomamatkalle Suomeen! Vielä lentämistäkin pidempi aika on kulunut edellisestä kerrastamme Suomen kamaralla tammikuussa 2020, mistä on kulunut tarkalleen 892 päivää.
Tuona aikana koko maailma on ehtinyt muuttua, sillä edellinen kertamme Suomessa oli joululomalla juuri ennen koronaepidemiaa. Onkin uskomatonta, että olen tuon jälkeen ehtinyt olla uudessa työssä kahden vuoden ajan ja meillä on myös 10-kuukautinen vauva! Tyttäremme syntymä on ollut valtava muutos elämäämme, minkä vuoksi lentomatkailemaan ei ole kaivannutkaan. Muutama työmatkakin on tullut jätettyä väliin ihan vain siksi, että kotona on ollut niin mukava olla.
Tulevaa matkaamme värittää pieni jännitys siitä, miten helposti pitkä lentomatka sujuu pieneltä matkustajalta. Olemme varanneet suorimmat lennot Islannin kautta ja Helsingistä matkaamme junalla Joensuuhun. Olemmekin perillä aivan juhannuksen alla ja edessä on peräti viiden ja puolen viikon loma, Niinan ollessa vielä äitiyslomalla ja minun pantattua isyysvapaatani aina tänne saakka.
Tiedossa on ainakin runsaasti kesämökkeilyä sekä ystävien ja sukulaisten näkemistä tämän pitkän ajan jälkeen. Isovanhemmat näimme onneksi viime vuoden viisitillä, mutta tulevaa reissua on silti odotettu ja toivottavasti Suomen kesäkelit eivät petä.
Blogin puolella poikkeuksellisen pitkä loma tarkoittanee pidempää kirjoitustaukoa ja seuraavat kirjoitukset saattavat ilmestyä vasta heinäkuun lopussa. Jos näin käy, toivotan jo näin hyvissä ajoin lukijoilleni hyvää juhannusta ja kaunista kesää!
