Ihmisiä on kiehtonut aina uppoutua elokuvien maailmaan. Elokuvateattereiden valtavan kokoinen valkokangas sekä muhkea äänentoistojärjestelmä tarjoavat kotioloista erottuvan kokemuksen ja vuonna 2009 julkaistu Avatar -elokuva käynnisti kolmiulotteisen elokuvan paluun. Valitettavasti 3D-tekniikka epäonnistui kotisohville tuotuna, mutta se on säilyttänyt asemansa teattereissa. Silti pelkän kuvan immersiolla on rajansa ja seuraava aste onkin tuntea elokuva.
Jo opiskeluaikoina asetin pienen kotiteatterini subwooferit sohvaa vasten, jotta matalien taajuuksien värinän pystyi tuntemaan kehossaan. Myöhemmin pulttasin sohvan pohjaan myös mataliin taajuuksiin reagoivat väristimet, mikä sai elokuvien toimintakohtaukset tuntumaan pienoiselta maanjäristykseltä.
Näin on tehnyt moni muukin ja ilmiöön kiinnitettiinkin huomiota Kanadassa, jossa Quebecissä toimiva D-BOX niminen yritys myi suuria subwoofereita. Yrityksessä mietittiin, että ilmiössä saattaisi olla tilaisuus uuteen bisnekseen ja vuonna 2001 valmistui yrityksen kehittämä ensimmäisen sukupolven elokuvan liikettä simuloiva istuin. Vaikka istuin olikin teknisesti edistynyt, oli ongelmana ettei markkinoilla ollut vielä sitä tukevia elokuvia. Elokuvateatteritkaan eivät olleet valmiita investoimaan uuteen teknologiaan, jollaisia on nähty katoavan markkinoilta.
Alkuperäinen D-BOX istuin
Yritys kuitenkin uskoi keksintöönsä ja käännekohta koitti vuonna 2009, kun elokuvayhtiön Universalin johtaja vakuuttui näkemästään demosta ja tilasi D-BOX:in istuimet kahteen teatteriinsa ensimmäistä Fast & Furious -elokuvaa varten. Itse elokuva oli suuri menestys ja uudet D-BOX istuimet olivat loppuunmyydyt kuukausien ajan. Yritys tiesi saavuttaneensa läpimurron ja samana vuonna Kanadan suurin elokuvaketju Cineplex teki suuren tilauksen istuimien asentamisesta teattereihin ympäri maata.
Kokonainen sali D-BOX istuimia
Nykyään D-BOX saleja on yli 720 teatterissa yhteensä neljässäkymmenessä eri maassa, mutta itse en ole koskaan kokenut sellaista. Olin kyllä tietoinen istuimien olemassaolosta, sillä niitä näkee kanadalaisissa elokuvateattereissa. Mielessäni oli kuitenkin aiempi huono kokemus hieman samanlaisesta elämyksestä New Yorkin kuuluisan Empire State Buildingin pienessä teatterissa, josta tuli aikoinaan paha olo.
Niinpä en kokenutkaan tarvetta kokeilla istuimia, kunnes uusi Avatar: The Way of Water saapui nyt joulukuussa teattereihin. Edellisestä kerrastani elokuvateatterissa oli kulunut koronapandemian vuoksi jo useampi vuosi, joten mieli teki lähteä katsomaan uutta elokuvaa. Avatar myöskin yhdisti 3D:n ja D-BOX:in lisäksi elämykseen tuplasti suuremman 48 kuvan nopeuden eli High-Frame Rate (HFR) tekniikan. Edellisestä HFR-elokuvastani olikin jo aikaa, sen ollessa ensimmäinen Hobbit -elokuva, josta jäi mielikuva pikakelatusta elokuvasta.
Kauan odotettu jatko-osa
Maailmalta löytyy teatterisaleja, joissa jokainen istuin on D-BOX, mutta yleisin ratkaisu on kuitenkin asentaa istuimia muutama rivi salin parhaaseen katselupaikkaan. Paikat myydään yleensä aina lisähintaan, mikä korottaa elokuvaelämyksen usein jo valmiiksi suolaista hintaa.
Kaksi D-BOX riviä
D-BOX istuimia on tekniikan lähes 15 vuoden iästä johtuen useampaa sukupolvea ja mallia, uusimpien istuimien ollessa leveitä nojatuoleja. Avatar-näytökseni istuimet edustivat alkuperäistä sukupolvea ja istuimet erottikin helposti tavallisista niiden punaisesta väristä sekä suurista D-BOX merkinnöistä. Istuimet olivat normaaleihin istuimiin verrattuna ryhdikkäät, mutta mukavat. Parasta niissä on kuitenkin, että jokaisen istuimen käsinojassa on valitsin, jolla efektien voimakkuutta voi säätää ja kääntää jopa pois päältä, mikä alentaa kynnystä elämyksen kokeiluun.
Henkilökohtainen säädin
Uusi Avatar on pitkä kolmituntinen elokuva täynnä monipuolisia kohtauksia, joten se tarjosi erinomaisen tilaisuuden kokea D-BOX parhaimmillaan ja voi vitsi, kokemus kyllä vakuutti! Räjähdykset ja jyrinät tuntuvat istuimessa kymmenkertaiselta ja istuimen onnistuu mallintaa tunne liikkeestä erinomaisesti. Elokuvan useissa lento- ja sukelluskohtauksissa tuntuikin, kuin olisi sisällä elokuvan tapahtumissa etenkin, kun HFR tuottaa kaikissa tilanteissa tarkan 3D-kuvan.
Elämys oli hintansa väärti
HFR tuntui minusta jälleen hieman pikakelatulta, ainakin ennen aivojen tottumista, mikä teki alkukohtauksista päätä hitusen huimaavia. Avatarissa ainoastaan toimintakohtaukset on kuvattu 48 kuvan nopeudella, muun elokuvan ollessa perinteiset 24 kuvaa sekunnissa, mikä helpotti kohtauksiin tottumista ja on ero kymmenen vuoden takaiseen Hobittin. Mielipiteeni HFR:stä on silti vieläkin muodostumatta, mutta D-BOX löysi tiensä sydämeeni immersiota lisäävänä ja jatkossa pyrinkin katsomaan kaikki toimintaelokuvat D-BOX istuimessa!
Elämys oli hintansa väärti
Tätä kirjoittaessa Suomessa ei ole lainkaan tällaista elämystä tarjoavaa teatteria (vuoden 2022 tilanne) ja lähimmät D-BOX teatterit sijaitsevatkin Pietarissa, Norjassa sekä Saksassa. Jos on lomalla näissä maissa, niin suosittelen kyllä kokeilemaan D-BOX:ia elokuvan immersiota lisäävänä!
