Kirjoitin viime keväänä miten Vancouverin turvallisuus on muuttunut viime vuosina huonompaan suuntaan. Vaikka kirjoituksessa kerrottu pitää edelleen täysin paikkansa, päätin tuolloin keskittyä korostamaan muutosta julkisten paikkojen siisteydessä sekä omaisuusrikosten määrässä. Pienemmälle huomiolle jäi vielä tätä merkittävämpi seikka siitä, miten Vancouverista on tullut viime vuosina vaarallinen kaupunki asua ja myös vieraillakin.
Kehityksestä vastuussa olevien päättäjien mukaan Vancouverin kutsuminen vaaralliseksi on valheellista ja kaupungin heikko pormestari Kennedy Stewart onkin toistuvasti julistanut kaupunkinsa olevan, mihinkään perustumattomasti, ”erittäin turvallinen”. Pelkät tilastot antavat aiheesta ristiriitaisen kuvan, sillä niiden mukaan joidenkin rikosten määrä (tai ainakin niistä raportointi) on vähentynyt hitusen, mutta vakavan ja erityisesti satunnaisen väkivallan määrä on suorastaan räjähtänyt viimeisten parin vuoden aikana.
Rikospaikkoja riittää
Vancouverin poliisilaitoksen tilastojen mukaan kaupungin kaduilla tapahtuu nykyisin päivittäin peräti neljä satunnaista väkivallantekoa. Siis joka ikinen päivä neljä ihmistä saa pelkästään kadulla kävellessään satunnaisesti nyrkistä, kohtaa vakavaa potkimista tai yhä useammassa tapauksessa, saa puukosta. Neljä tapausta päivään onkin valtaisa lukema varsinkin, kun iso osa väkivallasta keskittyy Downtownin alueelle.
Tapausten taustalla on lähes poikkeuksetta kovat huumeet, joiden käytöstä on tullut täysin avointa ja käytännössä sallittua. Kaupunginhallitus on myös aktiivisesti sitonut poliisin käsiä asiaan puuttumisessa, sillä hallituksen aktivistien mukaan poliisi aiheuttaa pelkällä läsnäolollaan ”pelkoa ja väkivaltaa” ja ”lisää stigmaa” rikolliseen toimintaa puuttuessaan. Pölhöt päättäjät ovatkin tehneet useita aloitteita telttakylien purkamisen estämiseksi ja rikollisten syyttämättä jättämiseksi, mikä on johtanut siihen, että keskustan liikkeissä ja tavarataloissa saattaa nähdä kodittomien ja huumeidenkäyttäjien varastavan tavaraa täysin estotta. Ja jos liikkeenharjoittaja tai sivullinen yrittää puuttua asiaa, on lopputuloksena usein karhusumutetta tai puukkoa, eli rikolliseen toimintaan ei kannata puuttua mitenkään. Useilla tekijöillä on myös kontollaan kymmeniä, joskus jopa yli sata rikosta ja jopa tuomiota, mutta tuomioistuimet vapauttavat näitä silti järjestään kadulle ja voitkin törmätä samaa kaveriin heti seuraavana päivänä.
Suuri ongelma on juuri väkivallan sattumanvaraisuus. Kun aiemmin huumeidenkäyttö keskittyi vuosikymmenien ajan todella pienelle Downtown East Siden alueelle, on kodittomille rakennettu viime vuosina tukiasuntoja ympäri Downtownia ja muuta Vancouveria, mikä on tuonut ongelmat asukkaiden mukana. Täysin sekaisin olevia ja näkymättömien demonien kanssa kamppailevia zombeja näkeekin nykyisin aina keskustassa käydessään ja on hyvä tiedostaa, että näillä on lähes poikkeuksetta matkassaan jonkinlainen teräase. Jos tällaisen seinähullun lähettyville eksyy tai sen kanssa ottaa vahingossa katsekontaktin, saattaa edessä olla pelottava ihmisjahti, jollaisista uutisoidaan viikoittain.
Hulluilla on mukanaan monenlaista asetta
Kertomukset ovat todella pelottavia, sillä ihmisiä on jahdattu veitsi tai verinen lasinpala kädessä metroon sekä kotitalojen rappukäytäviin saakka. Ihmisiä on myös puukotettu Tim Hortonsilla kahvia ryystäessä päähän ja puiston penkillä istuvia ja ruokalähettejä on viilletty ihan tyhjästä kaulaan. Tapaukset ovat ehkä jossain määrin yksittäistapauksia, mutta tämän luokan raaoista tapauksista uutisoidaan harva se viikko.
Väkivallan uhriksi eivät joudu myöskään pelkästään sivulliset, vaan myös poliisi on asian kanssa pulassa, viranomaisten kohdatessaan yhä enemmän ja yhä raaempaa väkivaltaa. Poliiseja hakataan ja yritetään usein puukottaa, ja eräässä viime aikaisessa tapauksessa satunnainen seinähullu seivästi poliisin ikkunalasin lävitse autoonsa. Ja kun tämän pari ampui kyseistä hullua, piirittivät lähellä olleet narkkarit sekä köyhyysaktivistit tämän niin, että paikalle piti kutsua kymmeniä poliisipartioita tilanteen saamiseksi hallintaan. Vakavin tapaus koettiin viikko sitten täällä Burnabyssä, kun koditon henkilö puukotti poliisin hengiltä tavallisena arkiaamuna.
Poliiseja on kuollut sekä loukkaantunut
Tilanne erityisesti Vancouverissa on karannut niin kontrollista, että me emme enää mene keskustaan ilman hyvää syytä. Siellä kun näkee joka ikinen kerta huumeissa olevia arvaamattomia hulluja ja kuten sanottua, jokaisella näistä on yleensä mukanaan teräase. Tämä on surullista, sillä Vancouver oli tänne kymmenen vuotta sitten muuttaessamme erittäin turvallinen kaupunki ja ongelmat keskittyivät niin pienelle alueelle, ettei niitä tarvinnut tuolloin lainkaan miettiä. Nykyisin monet keskustassa asuvat, erityisesti naiset, pelkäävät lähteä kotoaan pimeän jälkeen.
Huumeidenkäyttö Downtownin alueella on laajamittaista
Viime vuoden kirjoituksessani ennakoin, että turvallisuus tulee olemaan kuuma aihe tämän vuoden kunnallisvaaleissa, jotka käytiin viime viikonloppuna. Gallupit näyttivätkin turvallisuuden olevan yksi hallitsevista vaaliteemoista, mutta kukaan ei olisi voinut uskoa miten kyllästyneitä vancouverilaiset ovat turvattomuuteen, sillä kaupunkilaiset äänestivät käytännössä kaikki nykyiset päättäjät vallasta. Heikko pormestari sekä kaupunginvaltuuston aktivistipäättäjät saivat kenkää ja sosiaalipolitiikkaan sekä kojoottien eläinoikeuksiin keskittynyt puistovaltuustokin meni rytinässä täysin uusiksi. Vallan kaupungissa otti Ken Simin johtama uusi A Better City eli ABC-puolue, joka sai ylivoimaisen äänivyöryn saamalla kaikki ehdokkaansa läpi kaikissa valtuustoissa. Kaupungin heikkona pidetyn pormestari Stewartin valtakausi saikin kaupunkilaisilta murskatuomion ja Ken Sim on Vancouverin uusi ja samalla kaupungin ensimmäinen maahanmuuttajataustainen pormestari.
Heikko pormestari vaihtuu uuteen
ABC saikin vaaleissa kaikki valttikortit muuttaa kaupungin suuntaa ja tulee olemaan kiintoisa nähdä, miten paljon tämä mahdollistaa. Ylivoima kaikissa valtuustoissa tarjoaa mahdollisuuden runnoa läpi vaikeitakin päätöksiä, mutta joidenkin aiempien päätösten korjaaminen lienee lähes mahdotonta. Esimerkiksi kodittomille tarkoitettujen turvakotien sijoittamista eri puolille kaupunkia on vaikea muuttaa nyt kun rakennukset ovat jo pystyssä ja niissä asukkaat. Puolue on kuitenkin esiintynyt päättäväisesti ja aikoo ensitöinään palkata 100 uutta poliisia. Mutta saavatko nämä myös toimia rikosten estämisessä on vaikeampi kysymys, sillä sen suhteen päätäntävalta on osaksi myös provinssin ja liittovaltion tasolla, missä heikot poliitikot ovat työskennelleet aktiivisesti rikoslakien löysentämiseksi.
Valitettavan yleinen näky keskustassa
Vaalitulos ei myöskään muuta mitään välittömästi, joten väkivalta kukoistaa Vancouverissa jatkossakin. Onneksi sentään kylmä ja sateinen keli siirtää roskasakkia sisätiloihin, mutta myös turvakodeissa heilutaan puukon kanssa ja useita asuinrakennuksia on palanut poroksi varomattoman tulenkäytön ja esimerkiksi sähköpyörän akkuja käpälöineiden pyörävarkaiden tuloksena. Ja jos näiden ei onnistu polttaa koko rakennusta, on asuntojen täydellinen tuhoaminen ja laajojen vesivahinkojen aiheuttaminen huumepäissään yleistä. Yksi surullinen esimerkki on Burnabyn keskuskirjasto tässä lähellämme, jossa rakennuksen kyljessä sijainneen kodittoman teltan leimahdus levitti savua kirjastoon, aiheuttaen sprinklerien laukeamisen ja satojentuhansien dollareiden vesivahingon. Palokunnan yrittäessä hillitä tuhoa, sama koditon henkilö hajotti lähistöllä kymmeniä ikkunoita, muun muassa poliisiasemalla.
Omaisuusvarkaudet ovat karanneet käsistä
Mutta entäpä ne mainitut tilastot, jotka näyttäisivät rikollisuuden osittain vähentyneen? Yleisen uskomuksen mukaan kyseessä on tilastollinen harha, sillä laajasti uutisoidun perusteella suuri osa ihmisistä ja liikkeenharjoittajista on yksinkertaisesti lopettanut ilmoittamasta varkauksista sekä päällekarkauksista poliisille, sillä tämä ei kuitenkaan pysty tekemään asialle mitään. Muodostuuko tällaisista tapauksista sitten satoja vaiko tuhansia tekemättä jääneitä rikosilmoituksia on vaikea sanoa, mutta ihmiset ovat todella väsyneitä laajaan laittomuuteen, minkä vaalitulos todisti. Uudella kaupunginhallituksella ei ole edessään helppo tehtävä palauttaa Vancouver entiseen loistoonsa.
Kiitos todella mielenkiintoisesta jutusta!
Vancouver on aina ollut maisemien vuoksi listallani paikoista, joissa olisi kiva käydä mutta paljon on tosiaan muuttunut 10 vuoden aikana.
Terve Mia,
Kirjoitukseni ei pyri olemaan kärjistävä, mutta turvallisuustilanne on muuttunut lähes kaikkien mielestä silminnähtävästi ja uutisoitavat tapaukset ovat raaistuneet. Toki elämä jatkuu Vancouverin Downtownissa tästäkin huolimatta ja siellä asuu kymmeniätuhansia ihmisiä, mutta siellä vieraillessa on hyvä tiedostaa satunnaisen väkivallan mahdollisuus erityisesti huumeissa olevien taholta, joita näkee todella yleisesti. Euroopasta saapuvana julkisen huumeidenkäytön laajuus tulee yllättämään.
Keskustan vaarallisimpia alueita ovat Downtown East Side sekä sen viereiset Chinatown ja Gastown. Chinatownin tilanne on niin huono, ettei siellä ole jäljellä juuri yhtään liikettä ja turistin ei kannata vierailla siellä vaikka turistioppaat sitä kehuvatkin. Gastownissa on vielä turistiliikkeitä, mutta huumeidenkäyttäjien määrä on kasvanut sielläkin voimakkaasti ja alue on erityisesti pimeän jälkeen vaarallinen. Myös Yaletownin alueella on pisteitä joissa tällaiseen törmää usein, varsinkin Granville Streetin alueella. Viimeinen alue jossa tapauksia tilastoidaan ovat Davie ja Denman Street West Endissä.
Stanley Park, kaupungin kuuluisa Seawall sekä Coal Harbour ovat siistejä ja myös Downtownin kiintoisimmat vierailukohteet upeilla maisemilla. Nähtävää on myös runsain mitoin keskustan ja itse Vancouverin kaupungin ulkopuolella, missä on yleisesti myös turvallisempaa.
En siis itse jättäisi Vancouverin vierailua väliin, mutta asettaisin odotukset ja suunnittelisin itse nähtävän laajemman alueen kuin pelkän Downtownin perusteella. Esimerkiksi täältä naapurikaupunki Burnabystä pääsee hotellilta muutamalla dollarilla ainoastaan 20 minuutissa SkyTrainilla keskustaan, joten keskustassa ei ole pakko yöpyä.
Asumme itse Winnipegissä viidetta vuotta joka on meille ollut paljon mainettaan parempi kaupunki, mutta Koronavuosien aikana täälläkin on mennyt jotain pahasti pieleen ja tuollainen satunnaisen väkivalta on yleistynyt räjähdysmäisesti.
Täällä uutisten perusteella vaikuttaa että monissa tapauksissa hälyyttävän nuoret ovat olleet rikosten taustalla, nuoria ihan 13-15 vuotiaista lähtien on osallistunut ryöstöihin ja puukotuksiin ihan hyvillä alueilla. En muista tällaista täältä kolmen vuoden takaa vaikka tiettyjä ongelmia toki silloinkin jo oli.
Todella valitettavaa kuulla, että Winnipegissäkin ollaan menty turvallisuuden suhteen huonompaan suuntaan. Ilmiö tuntuu koskettavan useimpia pohjoisamerikkalaisia kaupunkeja, jopa pieniäkin. Vancouverissa väkivalta keskittyy huumeidenkäyttäjien sekä huumejengien ympärille, joista jälkimmäinen on johtanut lukuisiin ampumatapauksiin julkisilla paikoilla. Sellaisen keskelle joutuminen on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, mutta satunnainen puukotus on kyllä usein mielessä, sillä huumeidenkäyttö ja täysin sekaisin oleminen ovat yleinen näky.
Teräaseiden kanto on itse asiassa niin paha ongelma, että täällä puuhataan paraikaa sairaaloiden oville metallinpaljastimia, sillä henkilökunta joutuu kokemaan väkivaltaa harva se päivä yliannostuksen ottaneiden hoitaessaan.
Joka tapauksessa hyvää syksyä sinne Keski-Kanadaan!