Jokaiselle Vancouverissa joskus vierailleelle on varmasti painunut mieleen näky kaupungin vilkkaasta vesitasoliikenteestä. British Columbian rannikon ollessa repaleinen ja vuorten eristämä, on paras yhteys moniin pienempiin paikkoihin yleensä lentäminen. Vuoristoinen maasto ei kuitenkaan mahdollista rakentaa kiitorataa monien paikkakuntien yhteyteen, mutta koska useimmat kuitenkin sijaitsevat veden äärellä, on käytettävissä lähes rajaton kiitorata yleensä aivan ydinkeskustan kyljessä.
Vancouverin ehdoton erikoisuus onkin ydinkeskustan edustalle vuonna 2011 valmistunut Vancouver Harbour Flight Centre, jolta lähtee ja jonne saapuu vuodessa yli 50,000 lentoa. Lentokenttä on yksi Kanadan vilkkaimmin liikennöidyistä pienkentistä ja todennäköisesti maailman vilkkain vesitasokenttä. Kentältä lähtee ja sinne saapuu päivittäin kymmeniä lentoja läheisiltä saarilta ja vilkkaan vesitasoliikenteen seuraaminen onkin turistien suosikkipuuhaa.
Vesitasoja Vancouverin ydinkeskustassa
Vaikka olemmekin Niinan kanssa aktiivisia lentomatkaajia ja vierailleet myös monella lähialueen saarella, emme ole silti koskaan lentäneet vesitasolla. Asia on kyllä käynyt mielessä, mutta lennot ovat autolauttoihin verrattuna kalliita, eikä lentäessä mukana kulje autoa, joka on kuitenkin usein tarpeen pikkukaupunkien ulkopuolella matkatessa.
Tätä taustaa vasten Niinan onnistuikin yllättää minut, tämän ostettua minulle lipun 50-minuuttiselle maisemalennolle vesitasolla Vancouverin ympäri. Lento oli hänen syntymäpäivälahjansa minulle nyt, kun täytin tässä kuussa pyöreitä!
Normaaliin lentokentällä kiiruhtamiseen ja jonotteluun verrattuna, vesitasolla lentäminen on ihanan vaivatonta. Lähtöselvitys on pelkkä ajokortin vilautus, eikä ainakaan maisemalennolle suoriteta minkäänlaista turvatarkastusta. Lennolle pitää saapua viimeistään 20 minuuttia ennen sen lähtöä ja koneeseen kävellään kapteenin perässä vain muutama minuutti ennen lentoa.
Rento lähtöselvitys
Melkoinen reittiverkosto
Lentoyhtiönä toimi vancouverilainen Harbour Air Seaplanes, joka on maailman suurin täysin vesitasoliikenteeseen erikoistunut lentoyhtiö. Yhtiö on ostanut osakseen muita pieniä lentoyhtiöitä ja sillä on yhteensä 43 lentokonetta. Niillä yhtiö lentää 21 eri kohteeseen, joista etäisin on Lake Union aivan Seattlen keskustan kyljessä.
Yhtiön kalusto muodostuu lähinnä kanadalaisen de Havillandin Beaver (DHC-2), Otter (DHC-3) ja Twin Otter (DHC-6) lentokoneista, joista koneemme oli pieni kuuden matkustajan yksimoottorinen Beaver. Lennolla vieressäni istunut nuori naiskapteeni vitsaili koneen olevan rakennettu 50-luvulla, mutta kuitenkin hyvin huollettu.
Monta vuosikymmentä palvellut koneemme
Koneen sisälle kivuttuaan saa todeta, että tilaa on rajatusti ja moottorin käynnistyksen jälkeen matkustamon täyttää melkoinen meteli. Keskustelu vierustoverin kanssa onnistuukin ainoastaan kuulokkeiden kautta, jotka vaimentavat melua. Hauskana yksityiskohtana kuulokkeista voi myös kuunnella lennonjohtoliikennettä ja kommunikaatioita kapteenin kanssa.
Ahtaat sisätilat
Nousu tapahtuu tarkasti määriteltyyn suuntaan ja kone kiihdyttää yllättävän nopeasti noin sataan kilometriin tunnissa ennen ilmaan nousemistaan. Päivä oli tyyni, joten Burrard Inletin pinta muodosti tasaisen alustan nousta ilmaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, sillä sääolosuhteet vaikuttavat kokemukseen ja vesitasokoneita lennetäänkin pääasiassa näön perusteella. Siksi sumu tai voimakas sade voivat johtaa lennon lykkääntymiseen tai peruuntumiseen.
Ilmaan noustua maisemat alkavat vaihtua vauhdilla, joten huomio kiinnittyy maisemiin sekä valokuvaukseen. Vesitasojen reittilentokorkeus on ainoastaan muutama sata metriä, joten kaikki on uskomattoman lähellä tavalliseen lentokoneeseen verrattuna. Vancouverin satamassa riitti myös vilinää ja vesiliikennettä oli runsaasti sekä lahden poikki ja sitä pitkin.
Lentoon lähdön hetki
Maisemalentomme suuntasi ensiksi kohti itää, ohittaen pian Playlandin huvipuiston sekä Vancouverin ja Burnabyn välisen rajan. Kotikaupunkimme Burnaby näyttää ilmasta todella upealta, sillä kymmenet tornitalot ja korkeat asuinpilvenpiirtäjät täplittävät erityisesti Brentwoodin ja Metrotownin keskustoja, joukossaan myös oma kotimme.
Playlandin huvipuisto
Burnabyn tornirykelmiä
Brentwood pilven varjossa
Burnabyn pohjoispuolella maasto kohoaa Burnaby Mountainin luona, jonka huipulla sijaitsee Simon Fraser Universityn kampus. Vuori laskeutuu Burrard Inletiin, jonka rannassa sijaitsee öljyterminaaleja, joissa lastataan öljytankkereihin Albertasta saakka putkessa tulevaa raakaöljyä maailmalle laivattavaksi.
Burnaby Mountainin takana
Täältä lento suuntasi kohti pohjoista pitkin Indian Armin jylhää vuonoa, jonka ympärillä kohoavat North Shore Mountainsin upeat lähivuoret. Etuvuorten takapuolella avautuu normaalisti täysin piilossa oleva takavuorten maisema, jonka vuorilla on vielä näin kesäkuussakin lunta. Suurin osa vuorten välisistä laaksoista on lähes koskematonta erämaata, mikä on uskomatonta kun muistaa, että Vancouveriin on 20 kilometriä!
Koskemattomat takavuoret
Nousimme noin puolentoista kilometrin korkeuteen, jonka turvin pystyimme ylittämään vuorijonot matkalla kohti länttä. Pienkoneen kyydissä pilvenhattaroiden läpäisy on hauska kokemus, joka hieman heiluttaa konetta. Lento on muutenkin hieman normaalia matkustajakonetta kiikkerämpää, mutta itse en ainakaan tuntenut lennon aikana minkäänlaista pahoinvointia, mutta tilanne voisi olla eri tuulisena päivänä.
Vuorijonojen ylitys
Useamman vuorijonon ylitettyämme saavuimme kauniin Howe Soundin ylle. Alhaalla kiemurteleva Sea to Sky Highway johtaa Squamishiin ja Whisterliin, joista ensimmäinen näkyi etäällä vuonon pohjukassa. Kapteeni käänsi nyt koneen keulaa kohti etelää ja avovettä. Ylitimme matkalla Horseshoe Bayn lauttaterminaalin, jonka jälkeen kaukaisuudessa alkoi jo häämöttää itse Vancouver.
Näyttävä Howe Sound
Horseshoe Bayn alue
Vancouver häämöttää
Ylitimme English Bayn lahden sen etelärannalle, jota pitkin lensimme nyt kohti itää. Alapuolellamme vilisti Vancouverin länsipuolen vehreiden hienostoalueiden asutusta aina Fairviewn ylle saakka, jolloin näkyviin tulivat Vancouverin kaksi suurta keskussairaalaa. Etäällä oli myös nähtävissä Oakridgen suurtyömaa, jonka toistakymmentä nostokurkea ovat näkyvä maamerkki.
Yliopisto niemen kärjessä
Vancouverin omakotitalomattoa
Vancouverin keskus- ja lastensairaala
Edessä oli lentomme kenties upein osuus, koneen kaartaessa seuraavaksi Vancouverin ydinkeskustan ympäri. Nähtävää ja kuvattavaa oli joka sekunnille, sillä Downtownin niemen pilvenpiirtäjät ovat melkoinen näky veden ympäröidessä niitä taustallaan vuoret. BC Placen stadion on helppo erottaa ilmasta, mutta muuten satojen tornitalojen tunnistaminen vaatii hyvää paikallistuntemusta. Vancouver tarjoilee kyllä ilmasta käsin melkoisia postikorttimaisemia, jollaisiin vain harva kaupungin kykenee.
Downtownin yllä
Huikea Vancouver
Keskustan satoja torneja
Räpsin valokuvia minkä kerkesin, kuitenkin maisemista myös nauttien. English Bayn hiekkaranta on toinen hyvin erottuva maamerkki ja Westendin alueen vehreys yllättää aina. Stanley Parkin kulmalta kone kaarsi vielä kerran kohti itää niin, että saimme ihailla Coal Harbourin pilvenpiirtäjiä lähes kosketusetäisyydeltä. Lentokorkeutemme laski nopeasti samalla kun kaarsimme kohti rakennuksia, laskeutuen lähes tismalleen samalle kohtaa josta vain alle tunti aiemmin nousimme ilmaan. Kone pysähtyi veden pinnalla nopeasti ja tasaisesti, jonka jälkeen kelluimme moottorin vetämänä takaisin laituriin.
Westendin vehreyttä
Coal Harbourin rakennettua rantaa
50 minuutin mittainen ikimuistoinen maisemalento oli ohitse, mutta voi vitsi mitkä fiilikset se jättikään! Olen nähnyt näitä maisemia lukuisissa valokuvissa, mutta kaiken näkeminen omin silmin oli kerrassaan mahtavaa. Noin $200 hinnasta huolimatta kokemusta voi suositella erittäin lämpimästi ja minua harmittaakin, ettei Niina saanut jakaa kokemusta. Vesitaso ei ole metelin ja ahtautensa vuoksi kovin vauvaystävällinen tapa lentää, joten saamme odottaa tuota kokemusta ainakin muutaman vuoden.
Laivoja puretaan
Oli myös tuuri että keli oli tuona päivänä näin hyvä, sillä huono sää tai pilvinen keli voivat tehdä maisemista mahdottomat nähdä. Tuolloin lento myös hyvin helposti peruuntuu, joten sellainen kannattaa yrittää varata vain muutaman päivän päähän säästä varmistuakseen. Ainoa asia mikä koneen kyydissä oli hieman hankalaa oli valokuvaus, sillä koneen ikkunalasit vääristävät näkymiä, aiheuttavat heijastuksia ja tekevät tarkkojen kuvien nappaamisesta hankalaa, aivan kuten Harbour Centerin huipullakin. Onneksi osa valokuvista onnistui silti hyvin ja toivon mukaan tämä maisemakierros Vancouverin yllä olikin mielenkiintoisa nähtävää!
